Allikoiras matkaa tundralle pesäpuuhiin. Kuva: Getty Images
Allikoiras matkaa tundralle pesäpuuhiin. Kuva: Getty Images

Arktiset lajit pakkautuvat ilmaston lämmetessä elinalueensa pohjoisreunoille.

llien muutto on kevään sykähdyttävimpiä luonnonilmiöitä. Toukokuussa Suomenlahdella voi bongata satoja tuhansia yksilöitä matkalla pesimään Venäjän tundralle.

Helminauhamaiset parvet lentävät säiden ja tuulien mukaan joko matalalla vesirajassa tai korkeammalla. Yhdessä parvessa saattaa olla yli 10 000 lintua.

Toukokuun puolivälissä allien laulu raikaa merellä illoin ja öin. Tuhannet linnut huutavat kuorossa nimeään: aa-aa-aalli.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikka allien laulu on nousevan duurivoittoinen, linnun tulevaisuuden ylle kertyy yhä synkempiä pilviä. Alli kuuluu lajeihin, joiden elämän ilmaston lämpeneminen on mullistanut lyhyessä ajassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Allit viettävät yleensä talvet eteläisellä Itämerellä, mutta viime vuosina niitä on esiintynyt suurina parvina läntisen Uudenmaan merialueilla ja Helsingin edustalla.

Selitys piilee jäättömissä talvissa ja ruokatilanteessa. Allin pääravinto sinisimpukka on runsastunut erityisesti läntisellä Suomenlahdella.

Helsingistä katsoen voi tuntua siltä, että lajilla menee paremmin kuin hyvin. Lintuja ei ole aikoihin näkynyt niin paljon kuin nyt.

Totuus on päinvastainen. Alli harvinaistuu. Lajin rippeet vain pakkautuvat ilmaston lämmetessä Itämeren pohjoisiin osiin.

Vielä 1980 ja 1990-luvun taitteessa Itämeren talvikannaksi arvioitiin noin neljä miljoonaa lintua. Yli kymmenen vuotta sitten määrä oli jo vähentynyt puoleentoista miljoonaan.

Allien ja muiden arktisten vesilintujen huolet eivät rajoitu vain Itämerelle. Ilmasto muokkaa niiden elinehtoja myös pesimäalueilla tundralla.

Spesialistit pulassa

Metsien linnut ovat yhtä lailla vaikeuksissa. Teeri on aikaistanut munintaansa. Jos poikaset kuoriutuvat liian kylmiin keleihin, niitä uhkaa kylmettyminen ja nälkiintyminen.

Moni metsän asukas on sopeutunut elämään tietynlaisessa ympäristössä ja joutuu pulaan, kun sille ominainen luontotyyppi muuttuu tai jopa tuhoutuu.

Esimerkiksi hömötiaisen vähentyminen on monen tekijän summa. Vanhojen metsien häviäminen on niistä merkityksellisimpiä.

Pohjoisen tuntureilla usean lajin tilanne on vielä tukalampi. Sopuleilla herkutteleva tunturikihu taantuu taantumistaan. Pesivien yksilöiden määrä on ollut jo pitkään laskussa, ja laji uhkaa kadota kokonaan.

Kaikkialla suurimmissa vaikeuksissa ovat tunturikihun kaltaiset spesialistit, tiettyyn ravintoon tai ympäristöön erikoistuneet lajit.

Tutkija Aleksi Lehikoinen, biologi-tietokirjoittaja Mari Pihlajaniemi ja valokuvaaja Heikki Eriksson kuljettavat lukijaansa halki Suomen muuttuvan luonnon Itämereltä kauas Käsivarteen.

Kaikkialla sävel on sama. Lämpenemisen lonkerot ulottuvat lintujen elämän jokaiseen sopukkaan: muuttoon, saalistukseen, ravintoon, loisiin, lisääntymiseen – ihan kaikkeen.

Lintu, joka ei pysty siirtymään toisaalle tai muulla tavoin sopeutumaan muutokseen, on liemessä.

Monien lajien piintyneet tavat ja fyysiset ominaisuudet eivät uudessa tilanteessa enää riitä. Elintila yksinkertaisesti loppuu.

Perimäkin muuttuu

Allien lailla moni muukin lintu on ollut pakotettu vaihtamaan maisemaa. Tutkimusten mukaan usean lajin elinpiiri on siirtynyt kymmenessä vuodessa toistakymmentä kilometriä pohjoiseen, ja matka jatkuu.

Mitä lajille tapahtuu, kun se ei pääse enää pohjoisemmaksi?

Kirjan esimerkit hätkähdyttävät. Lämpeneminen on jo kiihdyttänyt joidenkin lajien evoluutiota. Perimä muuttuu.

Suomessa ennen niin yleiset harmaat lehtopöllöt ovat alkaneet väistyä. Tilalle tulevat kosteisiin ja lämpimiin oloihin sopeutuneet lajitoverit. Vähälumiset talvet vauhdittavat luonnonvalintaa: ruskea höyhenpuku on parempi linnun suojaväri paljaassa maisemassa.

Pohjoiset lajit, kuten pajusirkut, varpuset ja monet tiaiset, kutistuvat. Ne ovat laihempia ja pienempiä kuin ennen.

Jotkin hyötyvät hetken

Voittajiakin löytyy. Etelästä saapuu uusia pesimälajeja.

Yksi kahtiajako näkyy ylitse muiden. Pohjoiset metsäläiset taantuvat, citylinnut porskuttavat.

Tähän joukkoon kuuluvat lintulaudoilta tutut tali- ja sinitiaiset. Mustarastas on lisääntynyt ja levittäytynyt poikkeuksellisen tehokkaasti. Laji hyötyy lämpimistä talvista ja ruokinnasta.

Voittajillekin voi käydä köpelösti, jos kovasti lämpenee. Kesä 2019 oli liikaa jopa paljon kestäville talitiaisille. Ranskassa sadat tintinpoikaset kuolivat pitkän hellejakson aikana pönttöihin.

Vanhemmat eivät enää jaksaneet pyydystää jälkeläisilleen ruokaa, kun lämpö kipusi 45 asteeseen.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla