Arkihyödyke oli alkuun arvokas kauppatavara. Kuva: Shutterstock
Arkihyödyke oli alkuun arvokas kauppatavara. Kuva: Shutterstock

Tärkeän ainesanan esimuoto on hämärän peitossa.

Suola on nykyään niin halpa ja arkinen hyödyke, että sitä on vaikea kuvitella arvokkaana kauppatavarana. Sellainen se on kuitenkin aikoinaan ollut.

Suomen alueella ei suolaa ole saatu luonnosta, joten sitä on täytynyt tuoda muualta, esimerkiksi laivoilla Pohjois-Saksasta tai sisävesireittejä pitkin Vienanmeren suolakeittämöistä.

Suola-sanakin on arvoituksellinen. Se tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, ja myös etäsukukielissä on samantapaisia sanoja, mutta äänneasultaan ne ovat sen verran erilaisia, ettei niitä kaikkia voi johtaa samasta lähteestä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Indoeurooppalaisten kielten vastaavat sanat, kuten esimerkiksi venäjän sol’ ja latinan sāl, kuuluvat epäilemättä samaan yhteyteen, mutta äänneasujen yksityiskohdat estävät johtamasta suomen sanaa suoraan niiden esimuodoista. Lainautuminen kantabaltin sanasta *sāla on saanut paljon kannatusta, mutta siinäkin vokaalit tuottavat ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun tietää, että rautakautiset keltit hallitsivat Keski-Euroopan suolakauppaa, tekisi mieli etsiä sanan esikuvaa siltä taholta, mutta kantakeltin *salanos tai sitä myöhemmin vastaava hal eivät nekään sovi itämerensuomen suolan lähteeksi. Kelttien muinaisen ydinalueen kielet ovat myöhemmin kadonneet, mutta suolaa merkitsevä sana on säilynyt paikannimissä, kuten Halle Saksassa ja Hallein ja Hallstatt Itävallassa.

Suolalla on säilötty ja parannettu makua. Suola on välttämätön ainesosa monissa perinteisissä ruokatavaroissa: suolaliha, suolasilakka, suolakurkut, suolasienet. Nuorenparin uuteen kotiin oli ennen tapana viedä tuliaisiksi suolaa ja leipää.

Suola, suolainen ja suolata ovat tavallisia sanoja jo vanhimmassa suomalaisessa kirjallisuudessa, sillä suola mainitaan useissa yhteyksissä Raamatussa.

Vanhassa testamentissa liitot ja sopimukset vahvistettiin suolalla. Suolalla on ollut tärkeä rooli pyhinä pidetyissä toimituksissa, esimerkiksi kasteessa ja uhraamisessa.

Suola-sanan raamatullinen käyttö on ollut myös vertauskuvien lähde: maan suola, viisauden suola, jähmettyä suolapatsaaksi.

Ei ole ihme, että suolalla on uskottu maallisen tehon lisäksi olevan myös maagisia voimia. Lapsia 1960-luvulla televisiossa ilahduttaneen fakiiri Kronblomin taikasanat ”Suolaa, suolaa, enemmän suolaa” olivat leikillistä jatkoa suolan vuosituhansien mittaiselle kulttuurihistorialle.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla