Putoaako boulderoija pädille vai käyttääkö hän sitä lukemiseen? Kuva: Shutterstock
Putoaako boulderoija pädille vai käyttääkö hän sitä lukemiseen? Kuva: Shutterstock

Siitä todistavat hiiri, emoji ja tiimi.

Suomen kieleen tulee koko ajan uusia sanoja. Perustapauksessa ne muodostetaan kielen entisistä aineksista. Esimerkiksi avaruusasema ja tietokone ovat yhdyssanoja, joiden osat ovat olleet käytössä jo kauan ennen modernin teknologian aikaa.

Halpuuttaminen todistaa, kuinka näppärästi suomessa voi kasata johtimia sanavartalon perään. Vanhalle sanalle voidaan antaa uusi merkitys myös muotoon kajoamatta. Tästä kertovat esimerkiksi tietotekniikan sanastoon omaksutut ajuri, hiiri ja sovellus.

Kaikki sanaehdokkaat eivät saa yleistä kannatusta, kuten pikaviestin nimitykseksi tarjottu huudelma ja tablettia koskeneen nimikilpailun voittanut sormitietokone. Jos virallinen nimitys on pitkä ja muodollisen oloinen, käy usein niin, että kohde saa lyhyemmän ja arkisemman kutsumanimen. Tällaisia pareja ovat matkapuhelin ja kännykkä sekä kannettava tietokone ja läppäri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinkertainen vaihtoehto on lainata uusi sana jostakin muusta kielestä. Esimerkiksi japanista saadut emoji, judo, karaoke, karate, kimono, manga, ninja, samurai, sushi ja tsunami luontuvat äänneasultaan kohtuullisen hyvin suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Englanti taas on niin tuttu kieli, että siitä lainataan ahkerasti äännerakenteen eroista huolimatta. Monissa tapauksissa, kuten design, hobby, playback ja striptease, äänne- ja kirjoitusasun suhde on lähtökielen mukainen. Täysin kotiutuneissa lainoissa kirjoitusasu mukailee englannin ääntämistä, ei oikeinkirjoitusta: spiikkeri, teippi, tiimi.

Suomen kielen historiassa on ollut kausia, jolloin lainoja on kategorisesti vastustettu. Nykyään niihin suhtaudutaan myönteisemmin. Lainaaminen tuntuu kätevältä etenkin silloin, kun puhutaan ajankohtaisista kansainvälisistä ilmiöistä, kuten Brexit, ebola tai zikavirus.

Maailma muuttuu koko ajan, ja jokaisen suomalaisen sisäisessä sanavarastossa käydään jatkuvaa kamppailua siitä, mistä tulee minkäkin asian ensisijainen nimi.

Onko pädi Applen valmistama taulutietokone, sähkökirjan lukulaite vai boulderoijan pudotusta pehmentävä patja? Käyttääkö pyörillä varustetun sähkölaudan päällä huristava leijulautaa, huuveria, hoverboardia, smartboardia vai tasapainoskootteria? Vai käykö niin, että koko rakkine unohtuu historian hämäriin ennen kuin sen nimestä päästään yksimielisyyteen?

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa. Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla