Honka, mänty, petäjä – sama puu, eri kulma. Kuva: Getty Images
Honka, mänty, petäjä – sama puu, eri kulma. Kuva: Getty Images

Ne näkyvät niin kartassa kuin sukunimissä. 

Ympäristötietoisessa nyky-Suomessa korostetaan sitä, kuinka metsä sitoo hiiltä, tarjoaa ekologisesti kestävää raaka-ainetta teollisuudelle ja luo upeat puitteet vapaa-ajan vietolle. Muinaissuomalaisten metsä oli varastoaitta ja turvallinen piilopaikka, jonka nimi lainattiin Itämeren alueen balttilaisista kielistä vasta kantasuomeen.

Ennen metsää oli puita. Yleisnimitys puu juontuu kantauralista, ja ikivanhaan perintösanastoomme kuuluu monia puiden nimityksiä, esimerkiksi koivu, kuusi, pihlaja ja tuomi. Hyvin vanhoja ovat myös haapa, kuusama, petäjä, pähkinä, saarni, tammi ja vaahtera.

Puiden nimien ja puulajien levinneisyysalueiden perusteella on joskus yritetty selvittää, missä suomalais-ugrilaiset esi-isät ovat aikoinaan asuneet ja milloin sukukieliä puhuneet kansanryhmät ovat eronneet toisistaan. Mitään varmoja päätelmiä ei niistä kuitenkaan voi tehdä, sillä sama nimi voi eri kielissä tarkoittaa eri puita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet vanhat nimet ovat unohtuneet, jos ne ovat käyneet tarpeettomiksi. Esimerkiksi siperianlehtikuusella on ikivanha yhteinen nimi Koillis-Venäjällä ja Länsi-Siperiassa puhutuissa sukukielissä, mutta suomesta se puuttuu, koska lehtikuusi ei kuulu suomalaisiin puulajeihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tieteelliseen luokitteluun tottunut nykyihminen ajattelee helposti, että kaikilla asioilla on yksi ja vain yksi varsinainen nimi, mutta kansankielessä nimi voi vaihtua näkökulman mukaan.

Vanhan petäjä-sanan kanssa samaan puulajiin viittaa balttilaisperäisestä mäntä-sanasta johdettu mänty, sillä pienen männyn latvuksesta on sopivasti katkomalla saatu männän tapainen työväline. Honka on vanhastaan tarkoittanut suurta, vanhaa mäntyä, joka on kelvannut esimerkiksi hirsitalon rakennusaineeksi. Sen alkujuuret ovat hämärän peitossa. Aarnihonkaa merkitsevä aihki on lainattu saamesta.

Metsän tärkeys näkyy myös suomalaisessa nimistössä. Lukemattomat paikannimet viittaavat johonkin puulajiin, ja suosituimpia ovat mänty, haapa, leppä ja koivu. Nimi ei läheskään aina kerro paikalla vallitsevasta puustosta, esimerkiksi Haapa-nimien suosio on huikeasti suurempi kuin haapavaltaisten metsien osuus.

Puista on saatu aineksia myös sukunimiin. Yleisimpien joukosta löytyvät Tuominen, Leppänen, Koivisto, Honkanen, Kuusisto ja Tamminen. Niinistö viittaa niinipuuhun eli metsälehmukseen, joka oli arvokas tarveaine entisajan kotiteollisuudelle.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2019

Käyttäjä 2019
Seuraa 
Viestejä862

Major_Breakthrough kirjoitti:
Käyttäjä 2019 kirjoitti:
Oon istuttanu eksoottisia puita puutarhaan juku reilu sata.

Onko kuvaa esittää ?

Itse istutin 2 tammea Ouluun...siemenet eli terhot oli Lauttasaaresta.

Voin laittaa kuvaa soirosta jossa muutama kymmen tiikkipuuta.
Jokunen kuoli matkanvarrella.

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä21688

Käyttäjä 2019 kirjoitti:
Oon istuttanu eksoottisia puita puutarhaan juku reilu sata.

Onko kuvaa esittää ?

Itse istutin 2 tammea Ouluun...siemenet eli terhot oli Lauttasaaresta.

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Sisältö jatkuu mainoksen alla