Honka, mänty, petäjä – sama puu, eri kulma. Kuva: Getty Images
Honka, mänty, petäjä – sama puu, eri kulma. Kuva: Getty Images

Ne näkyvät niin kartassa kuin sukunimissä. 

Ympäristötietoisessa nyky-Suomessa korostetaan sitä, kuinka metsä sitoo hiiltä, tarjoaa ekologisesti kestävää raaka-ainetta teollisuudelle ja luo upeat puitteet vapaa-ajan vietolle. Muinaissuomalaisten metsä oli varastoaitta ja turvallinen piilopaikka, jonka nimi lainattiin Itämeren alueen balttilaisista kielistä vasta kantasuomeen.

Ennen metsää oli puita. Yleisnimitys puu juontuu kantauralista, ja ikivanhaan perintösanastoomme kuuluu monia puiden nimityksiä, esimerkiksi koivu, kuusi, pihlaja ja tuomi. Hyvin vanhoja ovat myös haapa, kuusama, petäjä, pähkinä, saarni, tammi ja vaahtera.

Puiden nimien ja puulajien levinneisyysalueiden perusteella on joskus yritetty selvittää, missä suomalais-ugrilaiset esi-isät ovat aikoinaan asuneet ja milloin sukukieliä puhuneet kansanryhmät ovat eronneet toisistaan. Mitään varmoja päätelmiä ei niistä kuitenkaan voi tehdä, sillä sama nimi voi eri kielissä tarkoittaa eri puita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Monet vanhat nimet ovat unohtuneet, jos ne ovat käyneet tarpeettomiksi. Esimerkiksi siperianlehtikuusella on ikivanha yhteinen nimi Koillis-Venäjällä ja Länsi-Siperiassa puhutuissa sukukielissä, mutta suomesta se puuttuu, koska lehtikuusi ei kuulu suomalaisiin puulajeihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tieteelliseen luokitteluun tottunut nykyihminen ajattelee helposti, että kaikilla asioilla on yksi ja vain yksi varsinainen nimi, mutta kansankielessä nimi voi vaihtua näkökulman mukaan.

Vanhan petäjä-sanan kanssa samaan puulajiin viittaa balttilaisperäisestä mäntä-sanasta johdettu mänty, sillä pienen männyn latvuksesta on sopivasti katkomalla saatu männän tapainen työväline. Honka on vanhastaan tarkoittanut suurta, vanhaa mäntyä, joka on kelvannut esimerkiksi hirsitalon rakennusaineeksi. Sen alkujuuret ovat hämärän peitossa. Aarnihonkaa merkitsevä aihki on lainattu saamesta.

Metsän tärkeys näkyy myös suomalaisessa nimistössä. Lukemattomat paikannimet viittaavat johonkin puulajiin, ja suosituimpia ovat mänty, haapa, leppä ja koivu. Nimi ei läheskään aina kerro paikalla vallitsevasta puustosta, esimerkiksi Haapa-nimien suosio on huikeasti suurempi kuin haapavaltaisten metsien osuus.

Puista on saatu aineksia myös sukunimiin. Yleisimpien joukosta löytyvät Tuominen, Leppänen, Koivisto, Honkanen, Kuusisto ja Tamminen. Niinistö viittaa niinipuuhun eli metsälehmukseen, joka oli arvokas tarveaine entisajan kotiteollisuudelle.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2019

Käyttäjä17244
Seuraa 
Viestejä268

Kissatäti kirjoitti:
Montako puuta olette istuttaneet elämän aikana? Entä mikä on lempipuunne? Entä oletteko koskaan halanneet puita? 

Minulla on pihassa lapsuuden kiipeilypuu joka on samalla päiväkirja. Sille käyn selittämässä kaikkia juttuja mitä muille ei voi selittää ja suruja kertomassa. Se on iso mänty. Pienenäkin täytyi olla tikapuut että pääsi alaoksille kun ne olivat niin korkealla. Siellä on monta palloa ja yksi frisbie latvustossa. En ole pitkään aikaan kiivennyt, vieläköhän sitä uskaltaisi.

Kymmeniätuhansia puita on tullut istutettua, ei ole jäänyt aikaa halailuille.

Mihin mun vanha tili hävis?

  • ylös 19
  • alas 6
Vierailija

Major_Breakthrough kirjoitti:
Käyttäjä 2019 kirjoitti:
Oon istuttanu eksoottisia puita puutarhaan juku reilu sata.

Onko kuvaa esittää ?

Itse istutin 2 tammea Ouluun...siemenet eli terhot oli Lauttasaaresta.

Voin laittaa kuvaa soirosta jossa muutama kymmen tiikkipuuta.
Jokunen kuoli matkanvarrella.

  • ylös 13
  • alas 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla