Perimä ei valehtele. Kuljetamme menneisyyttä soluissamme. Kuva: Getty Images
Perimä ei valehtele. Kuljetamme menneisyyttä soluissamme. Kuva: Getty Images

Ihmisen sukupuu ei olekaan puu. Se muistuttaa jo enemmän pensasta.

Ihmisen evoluutiosta tulee koko ajan uutta tietoa. Jos aiheesta tekee tai lukee kirjan, on sen aineisto pian osin vanhaa.

Kun kirjoitin tätä tammikuussa, uutiset kertoivat, että pystyihminen Homo erectus eli Kaakkois-Aasiassa Jaavan saaressa vielä silloin, kun nykyihminen Homo sapiens jo käveli Afrikassa.

Lisää: Länsi-Afrikan Kamerunissa sijaitsevasta Shum Lakan kallioluolasta on löytynyt ihmisen luufossiileja, joiden dna ei viittaa alueella nykyään elävien bantujen sukuun .

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tämän ”haamuväestön” näytteet saattavat kieliä, että ihmisen sukupuuhun on lisättävä uusi haara 200 000– 300 000 vuoden takaiseen kohtaan. Geneettisen tilastotieteen keinoin oli jo aiemmin päätelty, että ihmisen suku tai sukuja on vielä löytämättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksittäiset uutiset ihmisen esihistoriasta eivät tarjoa kokonaiskuvaa vaan voivat jopa hämmentää. Siksi kannattaa silloin tällöin lukea evoluutiohistoriaamme yksissä kansissa ja päivittää senhetkinen tieto.

Tähän tarjoaa mahdollisuuden brittiläisen geenitutkijan Adam Rutherfordin juuri suomennettu Lyhyt historia meistä kaikista. Alkuteos on tosin jo vähän ikääntynyt, vuodelta 2016.

Kirja kokoaa geneettistä tietoa 2000-luvun alusta kirjan syntyvuoteen. Lähtöpaalu osuu yksiin ihmisen koko perimän luennan kanssa.

Ensimmäinen, alustava genomi julkaistiin vuonna 2001, tarkistettu vuonna 2004. Se oli iso saavutus.

”Geneetikot käsittelevät kaikkien aikojen pisintä ja mutkikkaimmin koodattua viestiä, varmaan mutkikkainta koskaan olemassa ollutta kokonaisuutta”, Rutherford tiivistää ponnistelut.

Geneettinen tieto kuitenkin lisääntyy – eikä perimä valehtele. Kuljetamme menneisyyttä soluissamme.

”Geneetikot ovat äkkiä muuttuneet historiantutkijoiksi”, kirjan tekijä sanookin.

Tiheä pensas, ei puu

Nykyään on ehkä vanhentunutta puhua ihmisen sukupuusta. Vertauskuvaksi käy paremmin pensas, sanoo Rutherford ja esittelee geneetikon puutarhaa.

Puu on typistynyt, karsiutunut ja muuttunut juurettomaksi. Mitä enemmän selvitämme geneettistä historiaamme, sitä sekavampi kuvasta tulee.

Nykyisen tulkinnan mukaan suvussamme Homo on seitsemän linjaa. Rutherford puhuu ihmislinjoista, ei ihmislajeista

Pensaan yläosassa on kolme tuuheaa aluetta. Vasemman reunan täyttävät Homo sapiensin edeltäjät Afrikassa, Euroopassa, Aasiassa ja Oseaniassa. Toinen oksisto kuuluu neandertalinihmisen eurooppalaiselle ja aasialaiselle versiolle. Kolmas suuri vyyhti kuuluu denisovanihmiselle, josta löytyi jälkiä vasta vuonna 2008 Denisovan luolasta Altailta Etelä-Siperiasta.

Lähes nykyaikaan puskee vielä muitakin, muun muassa floresinihminen Homo floresiensis. Ja kaikista kulkee pensaassa ”amorinnuolia” ristiin rastiin. Ne tarkoittavat parittelua, risteytymistä.

Kaikista, mutta...

Vaikka kirjan nimi lupaa kertoa meistä kaikista, keskittyy Rutherford sivukaupalla brittien geneettiseen alkuperään. Toki kiintoisaa, mutta suomalaiselle kaukaista.

Tämän päälle Rutherford selittää vielä kuningas Rikhard III:n geenejä, koska hänen ruumiinsa löytyi aika äskettäin, vuonna 2012. Voihan nuo 30 sivua tietysti hypätä yli. Tai ehkä ei.

Rikhard III:n yhteydessä Rutherford viittaa myös suomalaisen geneetikon Jari Louhelaisen tutkimukseen Lontoon Viiltäjä-Jackin henkilöydestä. Syynä on se, että Rikhard III:n ja Viiltäjän genomin selvityksessä on samanlaisia ongelmia, jotka liittyvät dna-näytteen puhtauteen.

Kirjan hupia on tarina vedonlyönnistä, jonka maailman huippugeneetikot avasivat Gold Spring Harbor Laboratoryn lähipubissa New Yorkin osavaltiossa toukokuussa 2000. Ihmisen genomia oli kartoitettu kahdeksan vuotta, ja työn valmistuminen alkoi häämöttää.

Kuinka monta geeniä ihmisellä olisi? Geneetikko Ewan Birney kirjasi veikkauksia vihkoonsa. Innostus oli kova. Lopulta yli 460 geneetikkoa löi vetoa dollarin panoksella. Päävoitto oli sentään pullo skottiviskiä.

Geneetikko Lee Rowen tavallaan voitti luvulla 25 947, mutta hänkin meni metsään. Geenien määräksi on varmistumassa hieman alle 20 000.

Oikeaa vastausta ei ehkä saada koskaan, sillä koko geenin määritelmä on uusiutunut. Proteiineja koodaavia geenejä on tuo noin 20 000. Lisäksi on rna:n yksiköitä, joita myös sanotaan nykyään geeneiksi.

Käännettäessä sattuu ohilaukauksia. Heti alussa sivulla 11 on yksi ikävä: ”Nykyihminen on ollut olemassa suunnilleen 107 miljardia vuotta.”

Tarkoitus oli ilmaista, että ihmisiä on elänyt kautta aikain noin 107 miljardia. Suomennos on muuten sujuva.

Timo Paukku on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla