Kuvat
Asetus puuttui eksoottiseen tarjontaan. Kuva: Severin Roesen/Wikimedia Commons

Valtiovalta katsoi välttämättömäksi rajoittaa ylellisyyttä.

Suomessa elettiin 1700-luvun puolimaissa vaikeita aikoja. Pitkän vihanpidon päätteeksi koko Kymijoen itäpuolinen alue oli menetetty Venäjälle. Kansa kärsi hätää, mutta paremmin toimeen tulevat halusivat virkistää itseään ”pramealla ja herkullisella elämällä”, johon kuului ulkomaisista ylellisyystuotteista nauttiminen.

Ruotsin valtakunnan johto päätti ryhtyä toimiin. Tavoitteeksi asetettiin, että oman maan tarpeet pystyttäisiin kattamaan vientituloilla. Samalla kiellettiin kaikki tarpeeton maahantuonti.

Jotta viesti menisi perille kaikille kansankerroksille, asiaa koskeva asetus annettiin myös suomenkielisenä. Niinpä vuoden 1756 kieltoasetuksessa monet ylellisyystuotteet mainittiin ensi kertaa suomeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Koska kysymys oli ulkomaisista tavaroista, niiden nimityksetkin olivat enimmäkseen kansainvälisiä lainoja. Osaa ei edes yritetty vääntää suomeksi, vaan ne mainittiin ruotsalaisessa asussaan: ansjovis, caffé-bönor, cider, cacao-bönor, linsen, oliver, the.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mausteosastolta ensimainintoja löytyy huomattavan vähän. Syynä on se, että mausteet olivat olleet tunnettua kauppatavaraa jo vuosisatojen ajan. Monet oli mainittu myös uskonnollisessa kirjallisuudessa.

Vuoden 1642 Bibliasta löytyivät esimerkiksi kaneli, kumina ja sinappi, jotka nyt joutuivat kiellettyjen listalle. Ainoa selvä uutuus oli kardemumma, jonka nimitys juontui latinan ja kreikan kautta Intian suunnalta.

Biblian hedelmistä kiellettiin fiikunat, pomeranssit, rusinat ja taatelit. Päärynätkin mainittiin hedelmän merkityksessä. Aiemmin oli maanpäärynäksi nimitetty perunaa, jonka viljelyä oli Suomessa aloiteltu 1730-luvulta lähtien.

Tosin jo Agricola oli Rukouskirjansa kalenterissa kehottanut syömään terveellisiä perunoita, mutta hän tarkoitti päärynöitä, joita Suomessa tuskin tuohon aikaan tunnettiin lainkaan.

Agricolan ohjeet olivat peräisin saksalaisista lähteistä. Nimitysten sekavuus johtui siitä, että peruna ja päärynä ovat variantteja samasta ruotsalaisesta lainasta, jonka perimmäinen lähde on latinan päärynää merkitsevä pirum.

Muita asetuksen kieltämiä uusia herkkuja olivat esimerkiksi kaprikset, kaviaari, metvursti, osterit, persikat, parmesaani, pistaasit, puuterisokeri, siirappi, soija, sukaatti, tryffelit ja vermisellit.

Laihana lohtuna vakuutettiin ”cuinga hyödyllinen yxinkertainen ja ilman constia tehty ruanlaitos on terweydelle”.

Kaisa Häkkinen on akateemikko ja suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla