Saimme sanan ennen ikiomaa isänmaata. Kuva: Shutterstock
Saimme sanan ennen ikiomaa isänmaata. Kuva: Shutterstock

Kierjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

Tyyli syntyy yleensä monien osatekijöiden summasta, mutta myös yksittäisillä sanoilla voi olla tärkeä rooli. Hyvä esimerkki on isänmaa, joka jo sellaisenaan tuo mieleen suuria, juhlallisia asioita: taistelun oman kotimaan puolesta, rakkauden omaan syntymämaahan, toivon oman maan onnellisesta tulevaisuudesta.

Juhlallisuuden voi kääntää huumoriksi käyttämällä sanaa epätavallisessa yhteydessä, kuten teki Jari Tervo television viihdeohjelmassa: Uutisvuoto − isänmaan asialla.

Oman maan nimittäminen isänmaaksi ei ole suomalaisten keksintöä. Uralilaisille esi-isillemme ei maan omistaminen ollut tärkeätä. Sen sijaan haluttiin päästä nauttimaan luonnon antimista mahdollisimman suotuisissa paikoissa, kuten hyväksi tunnetuilla kala-apajilla ja riistamailla.

Lakikielessä puhutaan vieläkin ylimuistoisesta nautinnasta, kun tarkoitetaan muistitietoa ja asiakirjalähteitä vanhempia oikeuksia hallita tai käyttää esimerkiksi tiettyä kalastuspaikkaa.

Maan omistaminen tuli tärkeäksi pysyvän asutuksen ja maatalouden kehittymisen myötä. Monissa muissa maissa tämä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät isää merkitsevästä pater-sanasta johdettua adjektiivia patria viitatessaan isältä tai esi-isiltä perittyyn maaomaisuuteen. Se vakiintui kotimaata tai syntymämaata tarkoittavaksi substantiiviksi.

Latinankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa patria etenkin maallisen kotimaan merkityksessä. Kun sitä alettiin kääntää suomeksi, sanalle piti keksiä sopiva vastine.

Mikael Agricola haki mallia Lutherin saksalaisesta Bibliasta, ja sieltä löytyi Vaterland, joka oli muodostettu jo keskiajalla patria-sanan ideaa mukaillen. Suomeksi siitä tuli sananmukaisesti isänmaa.

Erona nykykäytäntöön oli se, että Agricola saattoi lisätä alkuosaan omistusliiteen: ei profeetta isänsmaalla mitään maksa. Nykykäännöksessä ei samassa yhteydessä puhuta isänmaasta, vaan paikalla on sananlaskuksi kiteytynyt ilmaus: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Isänmaa otettiin käyttöön myös hallintokielessä. Sillä vedottiin tehokkaasti alamaisten uskollisuuteen ja tukeen sotien ja muiden koettelemusten aikana. Suurvalta-aikana 1600-luvulla meidän rakas isänmaamme oli jo vakiintunut fraasi, mutta silloin se ei vielä viitannut Suomeen vaan koko Ruotsin valtakuntaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 12/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Epäile vain

Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

 

PÄÄUUTISET

Lintuvirus muuntuu pelottavasti

Tappajaksi tiedetty H7N9 leviää fretistä frettiin – milloin ihmisestä ihmiseen?

Tuoksu ei vielä myrkytä

Tanskalaiset kartoittivat neljän yleisen hajusteen haitallisuutta.

Biologia säätää leikkejä

Apinoillakin on tyttöjen ja poikien puuhat.

 

ARTIKKELIT

Vältä flunssa, keskity käsiisi

96 prosenttia meistä näplää huomaamattaan nenäänsä.
Se on varmin tapa tartuttaa itsensä.

Arktinen metaani karkaa
Miten käy ilmaston?

Räjähdyspurkaus tietäisi lämpökatastrofia.

Näistä maailma puhuu 2018

Toimitus ennakoi kärkiuutisia:

Kohta mennään kilpaa Kuuhun. Parempaa ruokaa geenisaksilla?

Lisää puhdasta energiaa. Masennus on myös tulehdus.

Psykedeeli korjaa mieltä. Lämpeneminen sorkkii säitä.

Kvanttilaskin valmistuu. Muovi koettelee merielämää.

Suru on aina oma

Väärää tapaa surra ei ole olemassa.

Kalat tekevät ikäennätyksiä

Holkeri päihittää mennen tullen jopa valaan.

Agricola, Suomen salaperäisin suurmies

1500-luvun pohjolassa ei ollut tapana laatia
muotokuvia hengen jättiläisistä.

 

TIEDE VASTAA

Voiko jäisen kinkun paistaa?

Miksi otetaan vaari?

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Miksi lääkäreiden käsialasta ei saa selvää?

Mitkä eläimet tuottavat eniten ulostetta?

Miksi sama ruoka kylläsyttää?

 

KIRJAT

Ihminen menettää kruununsa

Menestyskirjailija ja historioitsija Yuval Harari
ennustaa nyt tulevaisuutta.

 

OMAT SANAT

Isänmaan asialla

Kirjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Aivotutkimuksen uranuurtaja

Neurofysiologi Riitta Hari alkoi seurata aivojen toimintaa livenä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ongelmat siirtyivät äidiltä tyttärelle, mutta eivät pojalle.

Sotalapseksi joutumisen trauma vaikeuttaa elämää myös seuraavassa sukupolvessa, osoittaa laaja tutkimus sotalasten jälkeläisten psyykkisistä ongelmista.

Suomalaiset tutkijat yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa vertasivat sotalapsien omia lapsia näiden serkkuihin, joiden vanhempia ei ollut lähetetty sotalapsiksi.

Paljastui, että naispuolisten sotalasten tyttärillä on lähes viisinkertainen riski sairastua masennukseen kuin heidän serkuillaan, joiden äiti oli pysynyt kotona.

Sotalasten pojilla riski sairastua psyykkisesti ei ollut suurempi kuin serkuilla. Ongelmia ei ollut enempää myöskään naisilla, joiden isä oli ollut sotalapsena.

Ongelmat välittyivät siis vain äideiltä tyttärille.

Silti sotalapsena olleen äidin oma masennus ei selittänyt tyttären masennusriskiä paljonkaan. Siksi sotalapsen kokemuksessa voi olla jotain muita tekijöitä, jotka selittävät vaikeuksien periytymisen tyttärille.

”Äiti ehkä samaistuu tyttäreensä voimakkaammin kuin eri sukupuolta olevaan poikaansa”, pohtii tutkimusryhmään kuuluva tutkija Nina Santavirta Helsingin yliopistosta.

”Jos äiti on kokenut erotrauman, kokemukset ja vaikeat tunteet voivat uudelleen aktivoitua tilanteessa, jossa he saavat itse lapsia. Näin äidin ja lapsen kiintymyssuhde voi häiriintyä.”

Tutkijat puhuvat varovasti sotalapsisyndroomasta, joka ei ole kliininen masennus.

”Sotalapsikokemus on aiheuttanut hyvää mutta myös sellaista, joka on heikentänyt elämänlaatua. Siihen liittyy epävarmuuden tunnetta ja kokemusta, että on tullut petetyksi eikä pysty luottamaan muihin ihmisiin”, Santavirta kertoo.

Santavuoren mukaan myös epigeneettiset muutokset voivat selittää ongelmien periytymistä.

Epigeneettiset muutokset ovat sellaisia, jotka eivät muuta perintötekijöitä itseään vaan säätelytekijöitä, jotka vaikuttavat geenien toiminnan vahvistumiseen tai vaimentumiseen. Nämäkin muutokset voivat geenien tavoin siirtyä jälkipolville.

”Jos äiti on kokenut jotain traumaattista, geenien ilmentyminen voi muuttua niin, että stressin säätelyssä tulee ongelmia. Se taas johtaa siihen, että vuorovaikutussuhteet tai tunteiden hallinta vaikeutuu”, Santavirta selittää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin rekisteritietojen perusteella psyykkisiä sairastumisia, joiden takia ihmiset olivat päätyneet sairaalaan asti.

”Huono puoli rekisteripohjaisessa tutkimuksessa on se, että piiloon jää sellainen psyykkinen pahoinvointi, joka ei ole johtanut sairaalahoitoon.”

Myös toisessa kaksi vuotta sitten julkaisemassaan tutkimuksessa ryhmä huomasi sukupuolieron sotalapsuuden vaikutuksissa.

Sen perusteella sotalapseksi lähettäminen koetteli kovimmin nimenomaan tyttöjä. He joutuivat kotiin jääneitä sisaruksiaan useammin sairaalahoitoon masennuksen takia.

Poikia taas evakkokokemus pikemminkin suojeli. He näet joutuivat päihteiden takia sairaalaan harvemmin kuin kotiin jääneet veljensä.

”Ajattelimme, että suojavaikutusta mahdollisesti selittäisi miehen malli eli ruotsalainen ”pappa”, joka heillä oli sijaisperheessä. Kotona isät olisivat sodassa. Monilla sotalapsilla oli hyvät olot Ruotsissa, ja he viihtyivät siellä”, Santavirta sanoo.

Sotalapsiksi lähetettiin Suomesta kaikkiaan 80000 lasta.

Uuden tutkimuksen julkaisi arvostettu JAMA Psychiatry.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä1724
Liittynyt21.7.2017

Sotalasten traumat periytyvät heidän lapsilleen

Oi että. Hyvä että moni auttoi... mutta ihan sitä eroa ajatellen, järkyttävää. Voi tosiaankin olla, että äiti samaistuu enemmän tyttäreen; ja mikäli äiti on sotalapsena kokenut, ettei ole vanhemmilleen pitämisen & rakkauden arvoinen, hän ei (tiedostamatta) ehkä jaksa uskoa tyttölapseen. Mutta pojan kanssa voi käydä jopa päinvastoin? Tiedän perheitä, joissa poikia arvostettiin tyttöjä enemmän. Kun näiden perheiden tytöt aikanaan saivat pojan, he tuntuivat suorastaan halveksivan vauvaa...
Lue kommentti