Inarissa järvi oli sulana marraskuussa 2017. Kuva: Seppo Kärki
Inarissa järvi oli sulana marraskuussa 2017. Kuva: Seppo Kärki

Määrä voi olla vieläkin suurempi, jos ilmasto lämpenee yli kahden asteen.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on jo noin 15 000 järveä, jotka jäätyvät joinain talvina ja joinain eivät, arvioi Nature Climate Change -tiedelehden julkaisema tutkimus.

Seuraavan sukupolven aikana näiden järvien lukumäärä nousee sen mukaan yli 35 000:een.

Luku laskettiin olettaen, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saavutetaan ja maapallon keskilämpötila nousee tällä vuosisadalla vain kaksi astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikäli ilmaston lämpenemistä ei saada hidastettua ja keskilämpötila pääsee nousemaan neljällä asteella, jäät häviävät yli 90 000 järvestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijajoukko laski arvionsa tutustumalla noin puolentuhannen järven jäätymishistoriaan vuosilta 1970–2010 ja analysoimalla, miten keskilämpötila oli yhteydessä järven jäätymiseen.

Näiden esimerkkijärvien tulokset tutkijat yleistivät muihin pohjoisen pallonpuoliskon järviin.

Historiatiedoista tutkijat päättelivät, että järven jäätyminen muuttuu jokavuotisesta satunnaiseksi, kun vuoden keskilämpötila ylittää 8,4 celciusastetta.

Kun keskilämpötila kohoaa yli kymmenen lämpöasteen, jäätymisestä on turha enää edes haaveilla.

Mikäli ilmasto jatkaa lämpenemistä nykyisellä tahdilla, vuotuisen jääpeitteen häviäminen vaikuttaa paikallisesti yli puoleen miljardiin ihmiseen.

Nyt syntyvän sukupolven eläessä heikkenevät mahdollisuudet niin pilkkimiseen ja muuhun talvikalastukseen, retkiluisteluun kuin jäällä hiihtämiseen, kävelyyn ja kelkkailuun.

Jäiden lähtö uhkaa myös alkuperäiskansojen elämäntapaa, kun perinteiset jääreitit jäävät käytöstä.

Ihmisten lisäksi jääpeitteellä on luonnollisesti vaikutuksensa järven ekosysteemiin ja sen eri eliöihin. Esimerkiksi saimaannorppa tarvitsee järven jäätä poikiakseen.

Kaiken kaikkiaan maailmassa on 117 miljoonaa järveä, joista yli puolet jäätyy ainakin toisinaan.

Vaikka jäätymiseen vaikuttaa vahvimmin keskilämpötila, merkitystä on tutkimuksen mukaan myös syvyydellä, rannan muodoilla ja sillä, miten korkealla merenpinnan tasosta järvi sijaitsee.

Näin ilmaston lämpeneminen ei välttämättä sulata vierekkäisiäkään järviä samassa tahdissa.

Käyttäjä17244
Seuraa 
Viestejä58

Etana, etana... Saanko tälle jäätömyydelle jonkin vuosiluvun, että pääsen tarkastamaan, kun kyseinen pvm on saavutettu. Muutoin täysin turha uutinen, sillä aina voi väittää mitä tahansa jos mitään ei ole kiinnitetty.

Mihin mun vanha tili hävis?

Haluan esiintyä omalla nimellä, enkä piiloutua käyttäjänä 4527. Tämä siksi, että tämäkin keskustelu aihe johtaa ihmisiä väärille urille. Jutussa mainittu 2 asteen maaginen raja ei perustu tieteeseen , vaan Potsdamin Yliopiston tutkijan Hans Joakim Schnellnhuberin pikaiseen lausahdukseen. Tosin lehtimiesten painostuksesta hän harkitsi ensiksi 2 astetta, mutta mietti sen olevan liikaa ja päätyi 1,5 asteeseen. Nyt viimeeksi Pariisin jälkeisessä pika raportissaan kun IPCC normallin tapansa mukaan halusin pelotella lisäponnella ilmastonmuutoksella (siis ihmisen aiheuttamaksi väitetyllä) päätettiin, että Schnellnhuberin 1,5 astetta ei herätä päättäjiä halutulla tavallajoten 2 astetta olisi tehokkaampi. Siis sekin hatusta vedettynä.

Tässä yhteydessä sivuutetaan täysin mitä uusin aurinkoon liittyvä tutkimus kertoo auringon aktiivisuuden hiipumisesta:

Se mihin tanskalaisen Henrik Svensmarkin ja israelilaisen Nir Shavivin tulokset viittaavat liittyy nimenomaan pilvisyyden vaihteluun. Olihan Svensmark jo vuosia sitten, eli IPCC:n ensimmäisten raporttien yhteydessä, todennut, että se lämpötilan nousu mistä IPCC uutisoi, vastasi 3% pilvisyyden vaihtelua.

Nir Shaviv liittyi Svensmarkin porukkaan muutama vuosi sitten. Hän oli taasen kanadalaisen paleogeologin (Jan Veizer) kanssa päätynyt ajatukseen, että aurinkokuntamme liike poikittain galaksimme kierteissumujen läpi (missä supernova räjähdykset oliva yleisempiä kuin sumualueiden ulkopuolella) sääteli maapallon samaa kosmista säteilyä ja siis pilvisyyttä. Shaviv vertasi omia havaintojaan aurinkokuntamme ja kierteissumujen keskinäisiä sijainteja samalla kun Veizer tutki fossiileja eri ikäisistä geologisista muodostumista. Näiden herrojen tavatessa jo joitakin vuosia sitten, he totesivat, että muinaiset ilmastot korreloivat melko hyvin kosmisen säteilyn vaihtelun kanssa. Siitä seurasi myöhemmin Shavivin ja Svensmarkin yhteistyö, jonka tulokset he julkaisivat pari vuotta sitte ja Shaviv teki oomaan blogiinsa ns tavallisten pulliaisten paremmin ymmärtävään muotoon:

Itse pidän näiden herrojen yhteistuloksia erittäin todennäköisinä, sillä yhdessä niiden avulla voidaan selittää miksi maapallon ilmastot ovat vuosimiljoonien saatossa vaihdelleet rajustikin. Itse en esim. pidä Milankovichin rataparametrien merkitystä kovin tärkeänä - ehkä pientä säätelyä.

Tällä hetkellä maapalllomme on joutumassa auringon hiipumisen myötä todennäköisesti Maunder minimiä muistuttavaan tilaan, jossa odotettavissa oleva ilmasto seuraavien vuosikymmenien aikana tulee muistuttamaan olosuhteita Pienen Jääkauden aikaisia oloja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla