Koristeltu puu toi taloon onnea ja terveyttä. Kuva: Shutterstock
Koristeltu puu toi taloon onnea ja terveyttä. Kuva: Shutterstock

Meistä outo verbi tarkoitti alun perin monenlaista valmistamista.

Koristeltuja puita tai oksia on ikimuistoisista ajoista lähtien käytetty eri puolilla maailmaa merkkipäivien juhlistajina. Suosittuja ovat olleet etenkin ikivihreät kasvit ja niistä punotut köynnökset tai seppeleet, sillä niitä on pidetty elinvoiman symboleina. Ne ovat karkottaneet pahoja voimia ja tuoneet taloon onnea ja terveyttä. Pohjolassa koristeiksi ovat parhaiten sopineet tiheät ja kaunismuotoiset kuuset.

Saksassa ensimmäiset kirjalliset maininnat nimenomaan jouluksi hankituista kuusista ovat 1500-luvun alkupuolelta, ja puista on käytetty nimitystä Weihnachtsbaum eli ’joulupuu’. Myös Riiassa ja Tallinnassa on tuotu torille joulukuusia, koristettu ja lopuksi poltettu ne. Tunnettu saksalainen joululaulu O Tannenbaum on peräisin 1600-luvun alusta.

Suomeksi joulupuu mainitaan vasta vuonna 1847 viipurilaisessa Kanawa-lehdessä ilmestyneessä näytelmässä Joululahjukset, jonka oli kirjoittanut toimittaja Pietari Hannikainen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vuonna 1876 julkaisi jyväskyläläinen opettaja Gustaf Oskar Schöneman nimimerkillä K. O. Kaunonen koululaisten lukukirjassa runon Joulu-kuusi, jota kehotettiin laulamaan koululaulukirjasta tutulla suomalaisella kansansävelmällä. Laulutekstissä otsikon joulukuusen paikalla oli rytmiin paremmin sopiva joulupuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykysuomalainen puhuu pikemmin joulukuusesta kuin joulupuusta, mutta molemmat ovat tuttuja sanoja. Sen sijaan kummastusta saattaa herättää verbi rakentaa joulukuusen yhteydessä.

Nykysuomalainen voi rakentaa talon, lintu voi rakentaa pesän, kirjailija voi rakentaa ovelan juonen, optimisti voi rakentaa tulevaisuutensa unelmien varaan ja puolueet voivat pyrkiä rakentamaan yhteiskuntaa tiettyyn suuntaan, mutta joulukuusi pystytetään ja koristetaan, ei rakenneta.

Katsaus vanhaan kirjallisuuteen ja murteisiin todistaa, että rakentaa-verbin merkitys on alkuaan ollut laajempi kuin nykyään.

Se on tarkoittanut monenlaista valmistamista, tekemistä tai kuntoon panemista. Seitsemässä veljeksessä rakennetaan atriaa tai lääkevoidetta viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Murteissa rakentaminen voi olla pellon tai nahan muokkaamista, avioliiton solmimista tai kankaan kuteille panemista. Lapissa voi poron rakentaa ahkion eteen.

Rakentaa on vanha germaaninen laina, joka alun perin on tarkoittanut ojentamista, suoristamista tai pystyttämistä. Se sopii hyvin myös joulupuun yhteyteen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 14/2020

Käyttäjämies
Seuraa 
Viestejä2

Lauseessa "Joulupuu on rakennettu", on predikaattina verbi "on".  Ei  se ole mitenkään outo verbi vaikka  Tiede niin väittää.  "Rakennettu" on tuossa lauseessa adverbi.

Minä

Sisältö jatkuu mainoksen alla