Monipuolinen kaveri ohitti kavaljeerin. Kuva: Getty Images
Monipuolinen kaveri ohitti kavaljeerin. Kuva: Getty Images

Toverina kaveri on satavuotias. Ensin se tarkoitti varasta.

Ystävää ja toveria merkitsevä kaveri on suomen yleiskielessä nuorehko tulokas. Havaintoja on runsaan sadan vuoden ajalta. Vanhimmat esiintymät viittaavat siihen, että se on tullut kieleen arkisen puhekielen kautta.

Sanan alkuperää on selitetty kahdella lailla. Sitä on arveltu risteytykseksi kahdesta vanhemmasta lainasanasta, kamraatista ja toverista. Alkuaan huonekumppania merkinnyt kamraati on tullut ruotsin kautta suomeen 1600-luvun lopulla. Toveri on lainattu venäjästä 1700-luvun alkupuolella, aluksi asussa toveritsa, joka pian on lyhentynyt toveriksi.

Toisen selityksen mukaan kaveri juontuu juutalaissaksasta eli jiddišistä, jossa hepreaan perustuva chaver tarkoittaa ystävää. Ajoituksen puolesta tämä sopisi hyvin, sillä eräisiin Suomen kaupunkeihin oli asettunut pieniä juutalaisvähemmistöjä 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja valtiopäivillä keskusteltiin kiihkeästi siitä, miten heihin tulisi suhtautua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jiddišin sana on lainautunut saksalaisten huijarien ja rikollisten slangiin ja saanut arkisen tai kielteisen sävyn, vaikka se on alkuaan ollut kunnioittava ilmaus. Mahdollisesti sana onkin tullut suomeen saksan kautta. Sen ensiesiintymä suomessa viittaa rikollisten maailmaan. Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkossa vuonna 1886 kaveri-sanan vastineeksi on merkitty ruotsin tjuf, varas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanomalehtiin kaveri on päässyt aivan 1800-luvun lopulla, ensin Kotkassa ja sitten Viipurissa. Jutut kertovat juopuneiden työmiesten tappeluista, rahan lainaamisesta, maksamatta livistämisestä ja ryöstöyrityksestä.

Vuoden 1900 Työmies-lehdessä oli yllättäen kahden toiveikkaan nuorukaisen ilmoitus, jossa haettiin tytöistä ”seura kaveria”.

Kaunokirjallisuuteen kaveri on ilmaantunut vuonna 1903 erään ranskalaisen romaanin suomennoksessa samantapaisen cavalier-sanan vastineena. Kavaljeeri olisi sekin ollut tuttu sana, sillä ratsumiehen nimityksenä sitä oli käytetty jo 1600-luvulta asti, ja 1800-luvun mittaan se oli saanut myös sulavakäytöksisen herrasmiehen merkityksen.

Kirjakielen sanakirjoissa kaveri on toverin merkityksessä mainittu 1910-luvulta alkaen. Sen reviiri laajenee koko ajan.

Jo pitkään se on ollut miehen tai pojan rento yleisnimitys. Urheilussa kanssakilpailijaa tai vastustajaa kutsutaan usein kaveriksi. Radion luonto-ohjelmissa eläimet voivat olla kavereita, ja lemmikkieläimet ovat karvaisia kavereita parhaasta päästä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla