Potaatti ei voittanut perunakisaa. Kuva: Getty Images
Potaatti ei voittanut perunakisaa. Kuva: Getty Images

Kirjakieltä kehitettiin länsimurteista, mutta kansa puhui toisin.

tä-länsi-otteluita on pelattu muuallakin kuin pesäpallokentällä. Suomen kirjakielen osalta pelin avasi Mikael Agricola, joka julkaisi ensimmäiset suomenkieliset painotuotteet 1540-luvulla.

Hän oli itse syntynyt Pernajassa ja käynyt koulunsa Viipurissa, mutta silti hän otti kirjakielen pohjaksi Varsinais-Suomen kielenparren.

Perustelut olivat selvät: Varsinais-Suomi oli asutuksen vanhinta ydinaluetta ja siellä sijaitseva Turku oli maan hengellinen ja hallinnollinen keskus.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hätätilassa kelpasivat myös muualta saadut sanat. Esimerkiksi oman kotiseutunsa kielestä Agricola kelpuutti suurta virtaa tarkoittavan kymin sekä verbin lohduttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjakieli kehittyi pitkään länsimurteiden pohjalta. Käänne tapahtui vasta 1800-luvulla, kun huomattiin kirjakielen olevan varsin kaukana siitä, mitä kansa todella puhui.

Kansallisromantiikan hengessä uutta mallia haettiin itämurteista, joiden ajateltiin säilyneen puhtaina ja alkuperäisinä ruotsin vaikutuksen ulottumattomissa. Itämurteita alettiin suosia sanomalehdissä ja yleistajuisissa tietokirjoissa, ja kaiken kruununa oli vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala, jonka kieltä ihailtiin todisteena suomen kielen ainutlaatuisesta ilmaisuvoimasta.

Monet kirjakielen länsimurteiset ilmaukset haluttiin nyt korvata itäisillä murresanoilla. Kun ennen oltiin jonkun tykönä, nyt alettiin olla luona. Suvi vaihtui kesäksi, nisu vehnäksi, leivo kiuruksi, sukan kutominen neulomiseksi, napinläven neulominen ompelemiseksi ja riihen tappaminen puimiseksi. Ehtoosta tuli ilta ja ehtoollisesta illallinen. Ehtoollinen jäi käyttöön kristillisen sakramentin merkityksessä.

Henkisestä etulyöntiasemasta huolimatta itämurteisen sanan voitto ei ollut itsestään selvä. Länsimurteissa ja yleiskielessä viitsitään ja puhutaan, vaikka itämurteissa kehdataan ja haastetaan. Varjosta ei tullut kuvajaista eikä perunasta potaattia.

Poikkeuksellisen sitkeän taisteluparin ovat muodostaneet länsimurteinen vihta ja itämurteinen vasta, joiden osalta kisa jatkuu edelleen.

Kielellinen itä-länsi-ottelu päättyi kompromissiin, ja yleiskieli alkoi elää omaa elämäänsä.

Murteiden kirjo näkyy edelleenkin sanaston rikkautena. Vaikka kullakin asialla olisi yksi ensisijainen nimitys, sen rinnalla voidaan käyttää muitakin ilmauksia esimerkiksi tyylikeinona. Kuten jo Agricola aikoinaan totesi, vaihtelu virkistää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla