Tarjoilu on pelannut lukemattomien kylttien takana. Maalaus: Abraham van Strij, 1825/Wikimedia Commons
Tarjoilu on pelannut lukemattomien kylttien takana. Maalaus: Abraham van Strij, 1825/Wikimedia Commons

Ravitsemusliikkeistä ei ole koskaan ollut pulaa.

Kun korona-pandemia sulki ravintolat, voi laihana lohtuna sentään hahmotella sitä sanahistoriallista kehitystä, joka on johtanut vaatimattomasta alusta nykyiseen runsauden pulaan.

Pitoja on pidetty talkoovoimin jo esihistoriallisena aikana. Kestejä eli vierasmaalaisia kauppiaita on kestitty kodeissa keskiajalta lähtien. Myös maksullista ruokailua tarjonneita kestikievareita alkoi syntyä tärkeimpien maanteiden varsille. Nimityksen taustalla on ruotsin gästgivare eli ’kestin antaja’.

Kestikievarin synonyymina on vanhastaan käytetty sanaa krouvi. Se on lainaa alasaksasta tai ruotsista. Krouvi mainitaan jo Agricolan teoksissa. Agricola on kääntänyt Apostolien teoissa mainitun majatalon nimen Tres tabernae suomeksi Kolmekrouvii.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ilmeisesti myös latinasta juontuva taverna on ollut joillekin suomalaisille tuttu jo 1500-luvulla, sillä kuningas Juhana III:n lähettämässä suomenkielisessä kirjeessä, joka koski kyytipalvelujen järjestämistä, mainittiin krouvien rinnalla myös tavernerit. Venäjästä lainattu kapakka on ensi kertaa mainittu vuonna 1644.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainanimitysten lisäksi tien varrella sijaitsevaa ruoka- ja yöpymispaikkaa on kutsuttu kielen vanhemmista aineksista muodostetulla yhdyssanalla majatalo. Se on tullut käyttöön 1700-luvun alkupuolella. Samassa merkityksessä ovat esiintyneet myös kestihuone ja kestimaja.

Etenkin kaupunkien tasokkaisiin majoitus- ja ravintolapalveluihin viittaava hotelli on lainattu ruotsin sanasta hotell, joka juontuu ranskan kautta latinasta. Siellä hospitālis merkitsee vieraille tarkoitettua tai vieraanvaraista. Vanhempi laina tästä samasta sanasta on hospitaali, joka on tarkoittanut sairaalan tapaista hoitolaitosta.

Hotelli on tullut suomalaisena sanana käyttöön 1800-luvun puolimaissa. Esimerkiksi Suometar-lehdessä mainitaan Ehrenburgin ja Kleinehin hotellit Helsingissä vuonna 1847.

Ravintola on Antero Vareliuksen keksimä uudissana vuodelta 1847. Samalla -la-johtimella muodostetut kahvila, kuppila ja ruokala ovat 1800-luvun suomalaishenkisiä uudissanoja. Myös saksan Bierstube käännettiin suomalaiseksi oluttuvaksi.

Sitten kansainvälisyys alkoi voittaa alaa. Englannin kielestä saatiin baari, pubi ja saluuna, ranskasta bistro ja italiasta trattoria ja pizzeria, eksoottisemmista ruokapaikoista puhumattakaan.

Valinnan varaa riittää, kunhan koronapandemia taas hellittää.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla