Tutkija tai tietokirjoittaja, tee hyvä tiedejuttu.

Hyvä tiedeartikkeli tarjoaa uutta tietoa ja ajattelemisen aihetta. Se yllättää ja viihdyttää. Siinä on tarinallista otetta ja imua. Se koskettaa, ehkä kiihdyttääkin.

Kirjoita siis tiedejuttu, joka iskee lukijan aivoihin ja sydämeen.

Voit käsitellä mitä tahansa tieteenalaa. Voit kertoa tieteen tuloksista, tekijöistä, historiasta, tulevaisuudesta.

Kilpailun järjestävät Tiede-lehti ja lehden julkaisijayhdistys Tieteen tiedotus ry.

 

Kilpailuaika päättyy 21.6.2018.

 

Palkinnot

Kilpailussa jaetaan kolme palkintoa: 3 000, 2 000 ja 1 000 euroa.

Palkintolautakunta

Paula Havaste, filosofian tohtori, Lauri Reuter, biotekniikan tohtori ja Jukka Ruukki, päätoimittaja.

Tulokset

Voittaja-artikkeli julkaistaan Tiede-lehden numerossa 12, joka ilmestyy 17.10. Kaksi muuta palkittua julkaistaan myöhemmin.

Muista mahdollisesti julkaistavista artikkeleista maksetaan kirjoituspalkkio.

Osallistumisohjeet

Kilpailuartikkelin maksimipituus on 15 000 merkkiä.

Lähetä valmis artikkeli Word-tiedostona sähköpostiosoitteeseen tiede.kirjoituskilpailu@sanoma.com

Liitä mukaan henkilö- ja yhteystietosi.

Kirjoitus hyväksytään mukaan kilpailuun ja voittajien artikkelit julkaistaan sillä ehdolla, että Sanoma Media Finland Oy saa aineistoon ensijulkaisuoikeuden* ja kaikki taloudelliset oikeudet.

Artikkelin on oltava perillä 21.6. 2018.

 

* Tämä tarkoittaa sitä, että aineisto voidaan rajoituksetta julkaista, välittää ja muutoin saattaa yleisön saataville eri kanavissa ja sisältöympäristöissä. Aineistosta voidaan myös valmistaa kappaleita esim. tallentamalla tai kopioimalla. Aineistoa voidaan tarvittaessa editoida hyvän tavan mukaisesti ja Sanoma Media Finland Oy:llä on oikeus luovuttaa edellä tarkoitetut oikeutensa edelleen. Moraaliset oikeudet säilyvät tekijällä. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä mainitaan hyvän tavan mukaisesti aineistoa käytettäessä, eikä teosta muuteta tekijää loukkaavalla tavalla tai julkaista tavalla tai ympäristössä, joka on tekijää loukkaava. Aineiston lähettäjä luovuttaa kirjoituskilpailuun osallistuessaan kaikki edellä tarkoitetut oikeudet Sanoma Media Finland Oy:lle ja vastaa siitä, että hänellä on oikeus luovuttaa edellä tarkoitetut oikeudet Sanoma Media Finland Oy:lle.

Dr Strangelove
Seuraa 
Viestejä3768
Liittynyt13.1.2015

Kirjoituskilpailu tutkijoille ja tietokirjoittajille

Enpä viitsi osallistua, tyhjän saa pyytämättäkin. Kun katsoo palkintolautakuntaa: Paula Havaste, kirjallisuuden tohtori ja Heurekan tuottaja. Heurekaa olen arvostellut vuosia, en laskisi lapsiani sinne. Lauri Reuter, biotekniikan tohtori, tuskinpa arvostaa teknisiä tieteitä. Voisin tietenkin kirjoittaa pöpöistä, työskentelin tutkijana 8 vuotta Kemiran Espoon tutkimuskeskuksen biologian ja mikrobiologian sekä orgaanisen kemian jaostoilla. Jukka Ruukki, "Tieteen" päätoimittaja, arvostelin...
Lue kommentti

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018