Mahtipidoissa siemailtiin kousasta. Kuva: Museovirasto
Mahtipidoissa siemailtiin kousasta. Kuva: Museovirasto

Kukin kohotti tavallaan: pikarilla, kousalla tai tuopilla.

Elämän tähtihetkiä on ikimuistoisista ajoista lähtien juhlistettu nauttimalla hienoja juomia hienoista astioista. Kantauralilaisten juhlajuomista ei ole säilynyt sanallisia todisteita, mutta suomen kielen vanhassa perintösanastossa on kaksi eri verbiä, jotka viittaavat juomiseen.

Toinen on neutraali juoda, toinen on siemata, josta yleensä käytetään johdoksia siemaista tai siemailla. Näistä edellinen tarkoittaa nopeaa, ahnasta kulauttamista, jälkimmäinen viittaa hitaaseen nautiskeluun.

Juhlajuoman ikivanha aines on mesi, jonka nimitys on vanha indoeurooppalainen laina. Samasta lähteestä juontuvat ruotsin simaa tarkoittava mjöd ja venäjän mjod, joka tarkoittaa sekä mettä että simaa. Mehua, nestettä, mahlaa tai mettä tarkoittava mehi saattaa olla mesi-sanan nuorempi muunnelma. Joka tapauksessa siitä on johdettu nykykielen mehu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Entisajan sima on ollut käyttämällä valmistettua alkoholijuomaa. Sima-sana on mettä paljon nuorempi siitä päätellen, että se tunnetaan vain Itämeren alueella. Sitä on arveltu sekä balttilaiseksi että turkkilaiskielistä saaduksi lainaksi, mutta eniten kannatusta on saanut germaaninen lainaetymologia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös olut-sanalle on tarjolla useita lainalähteitä. Sitä on selitetty slaavilaiseksi, balttilaiseksi ja iranilaiseksi lainaksi, mutta tässäkin tapauksessa germaaninen vaihtoehto näyttää parhaalta muun muassa siksi, että sellaiset oluen valmistukseen olennaisesti liittyvät sanat kuin mallas ja vierre ovat germaanista perua.

Germaaneilta on saatu ensimmäiset viinit ja niiden kantagermaaninen nimitys viina. Ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa viinamäen mies tarkoitti viinitarhan työntekijää. Myöhemmin viina siirtyi vahvaksi tislatun alkoholijuoman nimitykseksi, ja sen tilalle lainattiin ruotsista saman sanan nuorempi versio viini.

Muinaisilta germaaneilta ja heidän jälkeläisiltään on saatu myös juoma-astioiden nimityksiä. Vanhimmasta päästä on malja. Lasi ja pikari on saatu muinaisruotsista. Tuoppi voi olla yhtä hyvin ruotsalainen tai alasaksalainen laina.

Erityisen komea juoma-astia oli puusta valmistettu haarikka, kousa. Sen nimi on keskiaikainen alasaksalainen laina, mutta parhaat kousat ovat olleet suomalaisen puukäsityön huipputuotteita. Lounais-Suomessa valmistetut kousat olivat statusesineitä, joilla juhlistettiin niin kotimaisia kinkereitä kuin kuninkaallisten ja aatelisten juhlapitoja.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla