Jättiläiskalmari sai esittää kartoissa merihirviötä. Kuva: Wikimedia Commons
Jättiläiskalmari sai esittää kartoissa merihirviötä. Kuva: Wikimedia Commons

Vieraat veden antimet saivat nimensä myöhään.

Kalojen pyynti on ollut kielellisten esi-isiemme tärkeä elinkeino vuosituhansien ajan. Muut veden antimet, etenkin sellaiset, joita ei ole saatu omasta takaa, ovat jääneet vieraammiksi. Tästä kertoo se, että niiden nimityksetkin ovat myöhäistä perua.

Krapu mainitaan jo Agricolan teoksissa, mutta ei eläimenä, vaan tähdistön ja syöpätaudin nimityksenä. Monissa kielissä rapua ja syöpää nimitetään samalla sanalla cancer, koska jo antiikin lääkärit huomasivat, että pahanlaatuiset kasvaimet verisuonineen saattoivat muistuttaa rapua.

Äyriäisen nimenä ruotsista lainattu krapu tai rapu on tullut käyttöön 1600-luvulla, kun paremmissa piireissä osattiin jo arvostaa äyriäisiä herkkuruokana. Sen sijaan tavallinen kansa piti rapua vielä pitkään kelvottomana raadonsyöjänä ja verkkoja sotkevana pirulaisena.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Simpukka on lainattu 1700-luvun alkupuolella venäjästä, jonne sana on kulkeutunut Aasian turkkilaiskielten kautta kiinasta. Sillä on alkuaan tarkoitettu aitoa helmeä ja sitten myös helmisimpukkaa. Jokihelmisimpukkaa merkitsevä raakku on sekin lainaa venäjästä. Raakut ovat kiinnostaneet ihmisiä nimenomaan helmien takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ostereilla herkuteltiin Välimeren alueella jo antiikin aikana. Niiden kansainvälinen nimitys perustuu kreikan sanaan óstreon, joka kuuluu yhteen luuta merkitsevän ostéon-sanan kanssa. Osterilla on lujat ja vaikeasti avattavat kuoret.

Suomeksi osterit on mainittu ylellisyystuotteiden maahantuonnin kieltävässä asetuksessa vuonna 1756 ruotsista lainatussa asussa ostron. Monien germaanisten kielten mukainen osteri on tullut suomeen vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Ostereita on kutsuttu myös syömäsimpukoiksi tai saksansimpukoiksi.

Mustekalan nimenä on 1800-luvulla aluksi ollut ruotsista osittain lainattu, osittain käännetty läkkikala, mutta pian sen alkuosa korvattiin uudissanalla muste.

Kalmari on lainattu ruotsin kautta ranskasta. Se tulee alkuaan latinan sanasta calamarium, jolla on viitattu kirjoitusvälineisiin.

Merihirviöt kuvattiin vanhoissa kartoissa usein jättiläismustekaloiksi. Kalevalassa on vesihirviön nimenä tursas, mutta siellä ei kerrota, minkä näköinen se oli. Vasta 1900-luvun alussa tursas on vakiinnutettu kahdeksanlonkeroisen mustekalan nimitykseksi.

Sana sinänsä on vanha germaaninen laina, joka on tarkoittanut jättiläistä, peikkoa tai demonia. Sellaisille tursaille ovat ihmiset olleet herkkupaloja.

Kaisa Häkkinen on akateemikko ja suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla