Neromyytti karkottaa erityisesti naiset matematiikan parista. Kuva: Getty Images
Neromyytti karkottaa erityisesti naiset matematiikan parista. Kuva: Getty Images

Matematiikan ammattilaisia tarvitaan siinä missä maalareita, vakuuttaa professori. 

Tuntuuko matematiikka enimmäkseen abstraktilta rakennelmalta, jolla ei ole tekemistä elävän elämän kanssa?

Tunne on väärässä.

Muuan Joonas väitti professori Samuli Siltaselle, että 1+1 ei välttämättä ole 2, vaan kyseessä on sopimusasia. Väite voi tuntua arki- ja koululaisjärjelläkin pöhköltä. Se koetteli professorin hermoja mutta sai hänet ajattelemaan asiaa tarkemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uudessa kirjassaan hän selittää, miksi kyse ei ole pelkästä sopimuksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvittele olevasi kaverisi kanssa Linnanmäellä jonottamassa Rakettiin. Jos vuorosi tullessa istumapaikkoja on vapaana vain yksi, asiaa ei voi ratkaista sopimalla, että minä+kaveri=yksi ihminen. Laitteeseen ei mahdu kahta.

Tästä syystä 1+1=2.

”Ei siksi, että olemme sattuneet niin sopimaan, vaan siksi, että tuolla tavalla määriteltynä yhteenlasku tarjoaa vahvan, ilmaisuvoimaisen ja täsmällisen mallin asioiden lukumäärälle”, Siltanen muotoilee.

Matematiikan voima olevaisen maailman mallintamisessa on käsittämätön. Se ei pelkästään selitä vaan myös luo todellisuutta.

Siltanen esittelee innostuneesti soveltavan matematiikan kenttää ja selittää, miten ja millaisiin tarkoituksiin matemaattisia malleja rakennetaan.

Hän johdattelee lukijan kädestä pitäen rakentamaan mallia kalaparven liikkeistä. Hän kertoo , miten syntyy nettikaupan hintamalli, virtuaalihuoneen valaistus ja sääennuste.

Tietoa alan valintaa pohtiville

Teos soveltuu erityisesti matematiikasta ja tieteestä kiinnostuneille, alan valintaa pohtiville nuorille. Se täyttää tarpeen, johon koulu jätti ainakin omana aikanani vastaamatta.

Vaikka itselläni oli lukiossa taitava ja innostava matematiikan opettaja, en saanut käsitystä siitä, mitä käyttöä vihkojen täydeltä aherretuilla laskuilla voisi todellisessa maailmassa olla.

Pohjimmiltaan kirja onkin 150 sivun mittainen vastaus usein kuultuun koululaisen kysymykseen: mihin minä ikinä kaikkea tätä matematiikkaa tarvitsen?

Se sopii myös vastausta hapuileville, tietoa janoaville vanhemmille. Kevyttä viihdettä se ei ole vaan vaatii lukijalta keskittymistä.

Matemaatikoksi ei synnytä

Siltanen muistuttaa, että matematiikan osaajien kysyntä työelämässä kasvaa, sillä digimaailmassa matematiikkaa tarvitaan aivan peruselämän pyörittämiseen. Bussilipussa, valokuvassa ja potilastietojärjestelmässä käytetään matematiikkaa. Siksi sen ammattilaisia tarvitaan nykyisin samaan tapaan kuin sähkö­asentajia ja maalareita.

Melkein kaikessa tieteessä käytetään matematiikkaa. Painovoima-aaltojen havaitsemiseen tarvittiin vertailukohdaksi matemaattisesti luotuja malleja, ja lääketieteellisessä viipalekuvauksessa näkymä sisäelimiin syntyy numeroiden avulla.

Kaunokirjallisuuden kääntäminen, musiikin säveltäminen ja kuvataideteoksen luominenkin onnistuu jo algoritmilta.

Siltanen rohkaisee tarttumaan matematiikkaan ammattina. Hän korostaa, ettei matemaatikoksi synnytä, vaan osaaminen karttuu harjoittelemalla kuten muutkin taidot.

”Kuka tahansa voi edistyä siinä.”

Kysyntää on monenlaisille osaajille: mukaansatempaaville opettajille, tieteen yleistajuistajille ja soveltaville mallintajille. Heillä kaikilla on omat salaiset aseensa eli erityistaitonsa, joita myyttisiksi neroiksi korotetuilta teoreettisilta huippumatemaatikoilta usein puuttuu.

Kirjan päähenkilöksi nousevalla soveltavalla matemaatikolla menestyksen salaisuus on palveluhenkisyys. Hän kehittää matemaattisia ideoita ratkaisemaan muiden ongelmia. Jotta tuloksena olisi toimiva palvelu tai laite, matemaatikko tarvitsee kyvyn kuunnella ja ymmärtää myös käyttäjää.

Neromyytti on haitaksi

Matematiikkaan, fysiikkaan ja filosofiaan liitetty neromyytti on Siltasen mielestä vahingollinen. Se saa uskomaan, että alalla voi pärjätä vain poikkeukselliset ihmiset – emme me itse.

Mahdollisten matemaatikkojen joukosta sulkeutuu helposti vähintään puoli ihmiskuntaa: naiset.

”Tutkimusten mukaan likimain kaikilla ihmisillä on sellainen alitajuinen ajatus, että nero on sukupuoleltaan mies”, Siltanen kirjoittaa.

Niille, jotka eivät usko tarvitsevansa koulun koko oppimäärää työssä ja elämässä, Siltanen antaa vielä yhden syyn paneutua laskutehtäviin: Matematiikan opiskelu toimii mielen kuntosalina. Se koulii johdonmukaiseen ajatteluun, joka elämän pienten ja suurten haasteiden edessä ei ole kellekään pahitteeksi.

 

Annikka Mutanen,

Sanoma tiede­toimituksen ­toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2019.

Major_Breakthrough
Seuraa 
Viestejä24216

Håkan B. kirjoitti:
Tositoope röllipersoona kirjoitti:

Liian laiha ja luinen perse.

Ei vaan just hyvä! Tekisi melkein mieli muuttaa suuntaumusta! :)

hahaha...homofiili !

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Neutroni
Seuraa 
Viestejä32921

Tokkura kirjoitti:
Se kysymys vaan oli niin perustyhmä, että se löi siinä mielessä ällikällä. Toisen asteen yhtälö on lähes yhtä peruskauraa kuin ensimmäisekin asteen (suora, taso), kun jotakin pitää johonkin sovittaa va mallintaa...

Kysymys on kaikkea muuta kuin tyhmä. 80- ja 90-luvuila kouluissa ja lukioissa opetti pääasiassa yliopistopudokkaita, jotka eivät olleet pystyneet motivaation puutteessa oppimaan valitsemiaan aineita ja päätyivät sitten opettajiksi. Ei niiltä kannattanut tuollaisia kysellä, koska he eivät tienneet ja yrittivät jyrätä neuvostohenkisellä auktoriteetilla. Minusta opetuksen suuri olgelma oli se, että matematiikka jätettiin abstraktiksi huru-ukkojen hommiksi, joille ei pystytty selittämään mitään edes etäisesti uskottavaa tarvetta. Kun ne opettajat eivät ymmärtäneet että matematiikka on insinööritieteiden tärkein työkalu, jolla maailman voi ymmärtää siltä osin kuin se ylipäätään on mahdollista. Toki ymmärrettävää sekin, kun huomoi ne taustat. He putosivat kelkasta ennen kuin päästiin sille tasolle, josta on mitään selkeää hyötyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla