Saunaan mentiin alkuun suojaan. Kuva: Getty Images
Saunaan mentiin alkuun suojaan. Kuva: Getty Images

Asumuksen nimi syntyi, ennen kuin mökkeilystä oli tietoakaan.

Mökkikauppa käy nyt kuumana, kun lomamatkailu ulkomaille ei pitkään aikaan ole onnistunut koronan takia.

Mökki-sanan kuullessaan nykysuomalainen ajattelee todennäköisesti juuri kesämökkiä, ei mitä tahansa pientä rakennusta. Nykyajan mökki voikin olla upea, ympärivuotiseen käyttöön sopiva residenssi eikä mikään pikku tönö.

Mökki-sana on kuitenkin vanhempi kuin suomalainen kesämökkikulttuuri. Se ei kuulu suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta sillä on kuitenkin ikää monta sataa vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomen murteissa mökki, mökkä tai mökkönen voi merkitä myös kimpaletta tai kokkaretta, ja tätä onkin arveltu sanan alkuperäiseksi merkitykseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asumuksen nimitys siitä on tullut siihen aikaan, kun maaseudun köyhälistö asui mäen rinteeseen kaivettuihin kuoppiin kyhätyissä mäkituvissa. Tällaista asumusta on voitu vähättelevästi tai leikillisesti verrata maaston möykkyyn. Suomen kirjakielessä mökki on pienen talon merkityksessä ensi kertaa mainittu Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745.

Mökkiäkin vähättelevämpi pienen ja kehnon talon nimitys tönö on laajalti tunnettu murresana, joka on lohkaistu jäykkänä seisomista merkitsevästä verbistä tönöttää.

Tönön on tuonut kirjakieleen Aleksis Kivi näytelmässään Nummisuutarit vuonna 1864. Se on affektiivinen kuvailusana, joka ei koskaan ole ollut minkään rakennuksen varsinainen nimitys.

Kesämökeistä on alettu puhua 1900-luvun alussa.

Herrasväellä on ollut kesähuviloita jo aiemmin, ja niiden suomenkielinen nimitys on vakiintunut käyttöön 1870-luvulla. Huvila-sana on sepitetty ruotsin villa-sanan vastineeksi 1800-luvun puolivälissä, mutta sillä ei alkuun ole tarkoitettu nykyisen kaltaista kesämökkiä vaan hienomman väen maaseutuasuntoa.

Mökkiloman tärkeimpiin ohjelmanumeroihin kuuluu saunominen. Sauna-sana on kantasuomalaista perua, ja se on ilmeisesti tarkoittanut alun perin sääsuojaksi ja lämmittelypaikaksi sopivaa tilaa, käytännössä yleensä pientä mökkiä. Tällaisia rakennettiin esimerkiksi kaukana sijaitsevien kalavesien rannoille, kun jo etukäteen tiedettiin, että pyyntireissuilla tarvitaan yöpymispaikkaa.

Jos kalasaunassa oli kiuas, sitä voitiin käyttää sekä savusaunana että lämmitettävänä asumuksena. Kiuas ei kuitenkaan ollut kalasaunan olennaisin osa, eikä kaikissa saunoissa sellaista ollutkaan. Tärkeintä oli päästä suojaan katon alle.

Kaisa Häkkinen on akateemikko ja suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla