Pohjoisessa tehdään yhä kampanisuja. Kuva: Lehtikuva
Pohjoisessa tehdään yhä kampanisuja. Kuva: Lehtikuva

Varhaiset vehnäleivonnaiset toivat mieleen maidon.

Suomalaista vuodenkiertoa rytmittävät sesonkileivonnaiset. Jouluna kuuluu syödä pipareita ja torttuja, laskiaisena laskiaispullia ja vappuna tippaleipiä. Tyypillisesti on kysymys makeista leivonnaisista. Ruisleipäähän on perinteisesti syöty joka päivä, joten siitä ei ole ollut merkkipäivien juhlistajaksi.

Suomessa ei ole yhtään kotoperäistä viljalajia, vaan kaikki ovat muualta tuotuja. Vanhin on ohra, joka ei leivontaominaisuuksiltaan ole parhaasta päästä.

Sen viljelyn onkin arveltu yleistyneen kantasuomalaisten esi-isiemme parissa siitä syystä, että ohrasta on saatu mieluista juhlajuomaa olutta. Sen sijaan rukiin ja vehnän osalta tärkeä rooli on ollut erilaisilla leivonnaisilla.

Leipä ja taikina ovat vanhoja germaanisia lainasanoja, joilla voi hyvinkin olla ikää parisen tuhatta vuotta. Ohra puolestaan on balttilainen tai sitäkin vanhempi indoeurooppalainen laina.

Vehnää ja siitä valmistettuja leivonnaisia on suomen länsimurteissa nimitetty nisuksi. Pohjois-Suomessa suosittuja perinneleivonnaisia ovat vieläkin kampanisut, lyhyen ja leveän kamman muotoon leikatut kahvipöydän herkut.

Nisu on selitetty vanhaan perintösanastoon kuuluvan nisä-sanan johdokseksi. Saman sanan murteellinen johdos nisus tarkoittaa nisän tuotetta eli maitoa. Nisun tapauksessa vaaleaa ja miedon makuista viljaa on verrattu valkoiseen ja makeaan maitoon. Vastaavalla tavalla rieska merkitsee murteissa sekä tuoretta maitoa että happamatonta, vaaleista jauhoista leivottua leipää.

Torttuja on monenlaisia, ja yleensä niissä on jotakin täytettä. Sana on saatu suomeen todennäköisesti ruotsista, mutta sillä on takanaan pitkä kansainvälinen historia. Sen alkujuuret juontuvat latinan sanasta tortus, joka tarkoittaa jotakin kierrettyä tai väännettyä.

Pulla tulee leivonnaisen nimenä ruotsista, mutta sen taustalla on laajempi germaaninen sanaperhe, jonka yhdistävänä tekijänä on täyteläisen pyöreä muoto. Samasta perheestä on lainattu myös suomen adjektiivi pullea.

Kakku on muinaisruotsalainen laina ja kakkara samasta sanavartalosta muodostettu johdos. Murteissa kakku tarkoittaa enimmäkseen ruokaleipää.

Pippurilla maustetut ohuet leivonnaiset ovat olleet arvostettua terveysruokaa Euroopassa jo keskiajalla, mutta Suomen rahvas alkoi päästä piparkakkujen ja muiden makeiden leivonnaisten makuun vasta 1800-luvun kuluessa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2018