Tuoreet nobelistit: Andrea Ghez, fysiikka sekä Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna, kemia. Kuvat: Nobel Media/Niklas Elmehed
Tuoreet nobelistit: Andrea Ghez, fysiikka sekä Emmanuelle Charpentier ja Jennifer Doudna, kemia. Kuvat: Nobel Media/Niklas Elmehed

Kovien tieteiden naisnobelistien määrä kasvoi kolmella. Heitä on nyt yhteensä 23.

Ruotsalaisen keksijän Alfred Nobelin perustamia Nobelin palkintoja on jaettu vuodesta 1901 joitakin maailmansotiin osuneita poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuonna 1916 jaettiin vain kirjallisuuden palkinto, ja vuosina 1940–1942 palkitsemisesta luovuttiin kokonaan. Yksittäisiltä aloilta löytyy muitakin välivuosia.

Luonnontieteissä eli fysiikassa, kemiassa ja fysiologiassa tai lääketieteessä palkinnon on saanut yhteensä 622 tutkijaa. Heistä 599 on miehiä, joten naisten osuus palkituista jää 3,8 prosenttiin.

Fysiikan tuorein palkittu on vasta alansa neljäs naisnobelisti. Kemiassa nähdään nainen nyt kuudennen kerran – ja ensi kerran kaksi kerralla. Myös lääketieteessä, jossa palkinnot menivät tänä vuonna miehille, naisnobelisteja on vähän, vain 12, viimeisin vuodelta 2015.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

LÄÄKETIEDE

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hepatiitti C parantuu nyt lääkkeillä

Tavoitteena on hävittää hengenvaarallinen virus vuoteen 2030 mennessä.

Virus pystytään diagnosoimaan verestä. Kuva: SPL/MPhotos

Lääketieteen Nobel-palkinnon saavat hepatiitti C -viruksen löytäneet tutkijat Harvey J. Alter, Michael Houghton ja Charles M. Rice. Heidän työnsä ansiosta virus pystytään diagnosoimaan verestä. Löydös on myös mahdollistanut uudet lääkkeet, jotka ovat säästäneet miljoonien elämän, Nobel-toimikunta perusteli valintaansa.

Hepatiitti C aiheuttaa kroonisen maksatulehduksen, joka voi edetä 10–30 vuodessa maksasyöväksi.

Yhdysvaltalainen Harvey Alter julkaisi 1970-luvulla useita tutkimuksia, jotka auttoivat pääsemään tuolloin vielä tuntemattoman maksatulehdustyypin jäljille. Mysteerisairautta kutsuttiin ”ei-A, ei-B” -hepatiitiksi.

Brittiläinen Michael Houghton jatkoi työtä simpanssitutkimuksella. Viruksen genomi purettiin 1980-luvun lopulla, ja hepatiitti nimettiin C:ksi.

Yhdysvaltalainen Charles Rice osoitti vuonna 1997, että C-hepatiitti yksin aiheuttaa maksasairauden.

Suomessa yli 20 000 kantajaa

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa on arviolta 71 miljoonaa viruksen kantajaa, ja noin 400 000 ihmistä kuolee vuosittain tartunnan seurauksena. Muutaman vuoden takaisen arvion mukaan tartunnan saaneita olisi Suomessa noin 22 000.

Hepatiitti C tarttuu herkästi veriteitse. Suomessa valtaosa tartunnoista on saatu, kun huumeiden käyttäjät ovat jakaneet pistovälineitä. Virus tarttuu myös jonkin verran seksin yhteydessä sekä epähygieenisten tatuointien kautta. Harvinaisissa tapauksissa virus voi siirtyä äidistä lapseen syntymässä.

Huonon hygienian maissa virus on levinnyt myös terveydenhuollossa.

Lähes kaikki voidaan parantaa

Lääkkeitä tartunnan hoidossa on käytetty 1990-luvulta lähtien. Aluksi lääkkeet olivat pistosmuotoisia, eivätkä ne soveltuneet kaikille huumeita käyttäville. Hoito myös kesti pitkään.

Uudet lääkkeet sen sijaan ovat pillereitä, sopivat lähes jokaiselle ja hoito kestää vain 8–12 viikkoa. Yli 95 prosenttia potilaista pystytään parantamaan.

”Meillä on nyt erinomainen paletti lääkkeitä”, erikoislääkäri Henna Rautiainen sanoo. Uusia lääkkeitä on käytetty Suomessa vuodesta 2015, ja niiden hinta on merkittävästi halventunut.

Maamme hepatiitti C -tartunnoissa tehokkaat lääkkeet eivät kuitenkaan vielä näy. Hoidon piirissä on aivan liian vähän suonensisäisesti huumeita käyttäviä, Rautiainen sanoo.

WHO:n tavoitteena on hävittää hepatiitti C vuoteen 2030 mennessä.

Tanja Vasama on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

 

FYSIIKKA

Mustat aukot ovat väistämättömiä

Einsteinin teorian ennustukset osoittautuivat todeksi.

Mustia aukkoja on nähty eniten avaruustaiteilijoiden kuvissa. Kuva: Getty Images

Vuoden 2020 fysiikan Nobel-palkinnon puolittavat teoreettinen fyysikko Roger Penrose ja tähtitieteilijät Reinhard Genzel ja Andrea Ghez. Kaikkien kolmen tutkimukset koskevat romahtaneita tähtiä eli mustia aukkoja.

Penrose sai palkinnon erityisesti vuonna 1965 julkaisemastaan matemaattisesta todistuksesta, joka osoitti, että yleisen suhteellisuusteorian ennustamat mustat aukot ovat paitsi mahdollisia myös väistämättömiä. Penrose täydensi näin maailmankaikkeuden teoriaa, jonka kehittäjä Albert Einstein itse suhtautui mustiin aukkoihin epäilevästi.

Kaksi muuta palkittua tutkivat Sagittarius A*:ta, joka on kotigalaksimme Linnunradan keskiössä sijaitseva erittäin pieni mutta äärimmäisen painava kohde – toisin sanoen musta aukko, vaikka palkinnon jakamisperusteissa puhutaan edelleen varovaisesti vain supermassiivisesta kohteesta.

Tarkat mittaukset Sagittarius A*:n ympärillä kieppuvien tähtien liikkeistä osoittivat niiden noudattavan Penrosen mallin mukaisia ennusteita siitä, miten tähdet supermassiivisen mustan aukon ympärillä käyttäytyät.

Omia kilpailevia ryhmiään Saksassa ja Yhdysvalloissa johtavien Genzelin ja Ghezin katsotaan siis antaneen todisteet siitä, että Penrosen teoria pitää paikkansa.

Juha Merimaa on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

 

KEMIA

Geenisaksilla voi muokata joka tumaa

Tätä palkintoa uumoiltiin ensi kerran jo 2015.

Muokkaus onnistuu ohjatusti. Kuva: SPL/MVPhotos

Kemian Nobel-palkinnon saavat tänä vuonna ranskalainen mikrobiologi Emmanuelle Charpentier ja yhdysvaltalainen biokemisti Jennifer Doudna. Heidät tunnetaan vallankumouksellisen crispr-cas9-tekniikan eli geenisaksien kehittäjinä.

Geenisaksien avulla on mahdollista muokata eläinten, kasvien ja mikro-organismien perimää erittäin tarkasti muuttamalla, lisäämällä ja poistamalla dna-jaksoja.

Tutkijat voivat ohjata rna-molekyylin avulla cas-9-entsyymiä siten, että se leikkaa dna-ketjua juuri halutusta kohdasta. Ketjun väliin voidaan myös liittää sopiva geeni tai sen osanen solun toimintaa muuttamaan.

”Se on kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi tai yleispätevä työkalupakki. Se toimii periaatteessa jokaisessa solussa, jossa on tuma. En löydä esimerkkiä solusta, jossa sitä ei voisi käyttää”, Charpentier kuvailee Helsingin Sanomien haastattelussa.

Yhdeksän vuotta sitten keksitty menetelmä on poikinut lukuisia käytännön sovelluksia. Geenisaksien avulla on kehitetty esimerkiksi aiempaa kestävämpiä viljalaatuja ja elintarvikkeita.

Lääketieteessä on puolestaan käynnissä useita syövän crispr-cas9-hoitotutkimuksia. Geenisaksitekniikalla on myös pystytty parantamaan muun muassa sirppisoluanemiasta kärsiviä potilaita.

Vaarallisia tartuntatauteja on mahdollista torjua muokkaamalla niitä levittävien eläinten geeniperimää. Esimerkiksi hiiristä voitaisiin tehdä immuuneja borrelioosille ja hyttysistä immuuneja malarialle.

Miina Viljanen on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla