Ensimmäisen rokotuksen antoi Edward Jenner 1796. Kuva: Getty Images
Ensimmäisen rokotuksen antoi Edward Jenner 1796. Kuva: Getty Images

Suojatoimien alkaessa vaksineerattiin varjelusrupulia.

Alkuvuoden 2021 kuumia puheenaiheita ovat rokote ja rokottaminen. Sanat sinänsä ovat jo vanhoja tuttuja, mutta koronan takia ne ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Niiden perustana on rakkulaa tai rokkotautia merkitsevä rokko, joka kuvaa rakkulaista ja rosoista ihoa.

Rokko-sanan alkuperästä on kiistelty. Murteissa on muitakin samantapaisia sanoja, esimerkiksi rokkula, rukko, rökkö, rökämä, ja näitä kaikkia on pidetty äänteellisesti motivoituina kuvailusanoina.

Toisaalta rokko on haluttu selittää ikivanhan rokka-sanan johdokseksi olettaen, että rokan alkuperäinen merkitys olisi ’herne’ ja rokon nostamat rakkulat muistuttaisivat hernettä. Sukukielten vastineet eivät kuitenkaan tue tätä ajatusta, sillä ne eivät merkitse hernettä vaan jonkinlaista sakkaa tai keittoa kuten suomen sanassa hernerokka. Ihorakkuloina ilmenevän taudin nimitys rokko tunnetaan myös itäisissä lähisukukielissä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomen kirjakieleen rokko on tullut vuonna 1759 Johan Haartmanin ruotsinkielisessä lääkärikirjassa, jossa monille taudeille oli myös suomenkieliset nimet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomattavasti tavallisempi rokon nimitys oli kuitenkin rupuli, joka on ilmeisesti germaanisista naapurikielistä saatu laina. Itämurteille ominainen rokko on yleistynyt vasta 1800-luvun alussa.

Vanha, joskin edellisiä harvinaisempi rokon nimitys on germaanisperäisestä lainasanasta rahka johdettu rahko, joka on esiintynyt kirjallisuudessa tautiin viittaavana jo 1600-luvulla.

Sekä rupuli, rahko että rokko ovat tarkoittaneet ensisijaisesti isorokkoa, joka piinasi suomalaisia 1700-luvulla. Vähitellen tautia vastaan opittiin taistelemaan ”istuttamalla rupulia”.

Aluksi opastettiin käyttämään isorokkorakkuloista otettua märkää, jossa saattoi esimerkiksi kostuttaa langan ja vetäistä sen neulan avulla ihon alle. Toinen vaihtoehto oli leikata ihoon pieni haava ja siirtää märkää siihen.

1800-luvun alussa tuli tehokkaampi vaksineeraus, kun tieto vaarattoman lehmärokon suojaavasta vaikutuksesta levisi Suomeen. Monissa kielissä rokotusta merkitsevän sanan perustana on uuslatinan vaccina, joka on johdos lehmää merkitsevästä sanasta vacca.

Suomessa rokotustermistöä haluttiin kehittää vanhalta pohjalta.

Vaksineeraaminen muuttui rokottamiseksi 1850-luvulla. Rokotteesta käytettiin yleensä nimitystä varjelusrupuli, varjelusrokko, panentorokko tai pelkkä rokko. Verbistä rokottaa johdettu nykytermi rokote on levinnyt yleiseen käyttöön vasta 1940-luvun alusta lähtien.

Kaisa Häkkinen on akateemikko ja suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla