Tanssikoulut mainostivat jazztunteja jo 1919. Kuva: Mary Evans/Jazz Age/MVPhotos
Tanssikoulut mainostivat jazztunteja jo 1919. Kuva: Mary Evans/Jazz Age/MVPhotos

Alun alkaen kysymys oli tanssista.

Helsingin Sanomien mielipideosastossa on viime aikoina kiistelty siitä, milloin jazz tuli Suomeen.

Perinteisen näkemyksen mukaan se tuli kesäkuussa 1926 Andania-nimisellä höyrylaivalla, jolla soittaneesta orkesterista jäi muutamia amerikansuomalaisia jazzmuusikoita jatkamaan uraansa Suomessa. Toisten näkemysten mukaan täällä soitettiin jazzia jo aikaisemmin kotimaisin voimin. Siitäkin on kiistelty, mikä on oikeata jazzia.

Suomessa oli jo ennen vuotta 1926 ainakin aavistus siitä, mistä jazzissa oli kysymys.  Jazz vyöryi suomalaisten tietoisuuteen vuonna 1919, jolloin siitä kirjoitettiin monissa sanomalehdissä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Savo kertoi heinäkuussa ”Amazonjoen alkukansan keskuudessa” keksitystä muotitanssista, joka oli rivoa tai kaunista tanssijoista riippuen. Elokuussa Kaleva kirjoitti uusimmasta pariisilaisesta tanssihullutuksesta, pyjamatansseista, joissa jazzsoittokunta piti huolen tahdista. Lokakuussa Olli eli Väinö Nuorteva pakinoi Iltalehdessä uusista ”raakalaismaisista” muotitansseista jazz ja tongara. Samassa kuussa mainostivat jo suurimpien kaupunkien tanssikoulut uutuustanssi jazzin opetusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomen ensimmäisistä jazz-uutisista saa sen käsityksen, että kysymys oli alun perin tanssista ja siihen kuuluvasta musiikista. Samaan suuntaan viittaa jazz-sanan historia englannin kielessä. Siinäkin se on 1900-luvun alussa esiintynyt ensin tanssin ja kohta perään myös musiikin nimityksenä.

Siitä ei sitten olekaan selvyyttä, mistä englannin jazz-sana on peräisin. Selityksiä on monia.

Yhden mukaan se olisi syntynyt mustan Charles-nimisen muusikon lempinimestä Jas. Toisen mukaan se olisi alkuaan baseball-termi jasm, joka on tarkoittanut energiaa ja elinvoimaa. Jazzin alkuperää on etsitty Karibian kreolikielistä, ja sitä on haluttu johtaa englannin jahtaamista merkitsevästä verbistä chase, joka on saattanut tulla mieleen villiä jazztanssia kuvaamassa.

Kielenhuoltajille jazz on tuottanut päänvaivaa eksoottisen kirjoitusasunsa takia. Sitä on haluttu muuttaa kotoiseen muotoon jatsi, mutta nykyään hyväksytään molemmat. Myös jazzin määritelmä on muuttunut.

1900-luvun puolimaissa jatsia kuvattiin tanssimusiikin tyyliksi, jolle oli ominaista yksitoikkoisen hakkaava ja synkooppisesti väritetty peruspoljento. Nykyisen Kielitoimiston sanakirjan mukaan jazzille on tyypillistä eloisa rytmisyke ja runsas improvisointi.

Eipä taida musiikkikaan olla samaa kuin sata vuotta sitten.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla