Uteliaisuus voi vetää katselemaan paljasta väkivaltaa, vaikka se voi vain lisätä ahdistusta ja pelkoja. Kuva: Getty Images
Uteliaisuus voi vetää katselemaan paljasta väkivaltaa, vaikka se voi vain lisätä ahdistusta ja pelkoja. Kuva: Getty Images

Tuhansien ihmisten otoksesta joka neljäs oli katsonut ainakin osan jostakin tappovideosta.

Vuonna 2014 internetissä julkaistiin kaksi Isisin videota, jotka näyttivät kahden yhdysvaltalaisen toimittajan James Foleyn ja Steven Soltoffin päänkatkaisuteloituksen.

Järkyttävät videot olivat helposti löydettävissä verkosta, vaikka monet tiedotusvälineet eivät niitä esittäneet.

Kalifornian yliopistossa Irvinessä ryhmä tutkijoita päätti tuolloin selvittää, ketkä järkyttäviä teloitusvideoita katsoivat, minkä vuoksi he halusivat nähdä ne ja miten katselu vaikutti heihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijoiden nopea reagointi kävi päinsä, koska he olivat paraikaa selvittämässä Bostonin maratonin terrori-iskujen psykologisia vaikutuksia väestössä. Samalla aineistolla he voisivat tutkia myös teloitusvideoiden katselua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat olivat jo koonneet verkon välityksellä tuhansien aikuisen tutkimusjoukon. Osallistujilta oli kerätty monenlaisia tietoja muun muassa mielenterveydestä, television katselusta, työtilanteesta, poliittisista kannoista, uskonnosta, terrorismin pelosta ja elinaikaisesta altistumisesta väkivallalle.

Kun Isisin teloitusvideoiden julkaisemisesta oli kulunut jo kahdeksan kuukautta, osallistujilta kysyttiin nimettömästi, olivatko he katsoneet jommankumman videon tai osan siitä. Yli 3000 vastasi.

Kävi ilmi, että 20 prosenttia oli katsonut ainakin osan jommastakummasta videosta. Viisi prosenttia kertoi katsoneensa kokonaan ainakin yhden videon.

Videoita katselivat todennäköisemmin miehet, työttömät, kristityt ja ne, jotka katselivat keskimääräistä enemmän televisiota.

Myös valppaus mahdollisia uhkia kohtaan vaikutti asiaan. Tähän viittaa se, että suurempi altistuminen väkivallalle ja terrorismin pelko ennustivat teloitusvideon katselua.

Ihmiset perustelivat toimintaansa useimmiten uteliaisuudella ja halulla saada tietoa. He myös halusivat varmistaa, että videot todella olivat olemassa.

Ne, jotka eivät katsoneet videoita tai keskeyttivät sen, kertoivat syyksi niiden herättämät tunteet, kuten surun, tai sen, etteivät halunneet tukea Isisiä katsomalla sen tekemiä videoita.

Myöhemmin tutkijat selvittivät katselun psykologisia seurauksia.

Videoita katselleet kertoivat nyt suuremmasta ahdistuksesta ja tulevien ikävien tapahtumien pelosta kuin ne, jotka eivät olleet katselleet videoita.

Näin kävi siitä huolimatta, että tutkijat ottivat huomioon aiemman ahdistuneisuuden, alistumisen väkivallalle ja pelon tulevista ikävistä tapahtumista.

Tällainen paljaan väkivallan katselu voi voimistaa jo olemassa olevia pelkoja ja lisätä psykologista oireilua. Näistä seurauksista huolimatta ihmiset saattavat hakeutua uudelleen raa’an kuvaston pariin.

”Kun ihmiset pelkäävät maailmalla sattuvia järkyttäviä julmuuksia, he saattavat uteliaisuuttaan etsiä näistä tapahtumista yksityiskohtaista materiaalia. Mutta tämä voi vain lisätä ihmisten ahdinkoa ja lukita heidät pelon kehään”, selittää ryhmänsä löytöjä psykologian professori Roxane Cohen Silver tutkimustiedotteessa.

Nykyisessä mediaympäristössä on yhä helpompaa päästä käsiksi väkivaltaisiin sisältöihin.

”Voi olla tärkeää, että ihmiset ovat tietoisia mahdollisista psykologisista riskeistä, joita liittyy väkivaltaisille mediasisällöille altistumiseen”, Silver jatkaa.

Koska terroristit pyrkivät herättämään pelkoa, Isisin järkyttävien videoiden katselu saattaa edistää terroristien tavoitteiden toteutumista, tutkijat pohtivat.

Silverin ja kumppaneiden tutkimuksen julkaisi American Psychologist, ja siitä kertoi myös Britannian psykologiyhdistyksen tiedeblogi Research Digest.

Sisältö jatkuu mainoksen alla