Kimalainen kävi alkuun myös mehiläisestä. Kuva: Getty Images
Kimalainen kävi alkuun myös mehiläisestä. Kuva: Getty Images

Mehiläinen on muinainen, hyttynen nuori suomalainen.

Tänä kesänä pelastetaan pörriäisiä, varsinkin pölyttäjiä. Pörriäisten parhaimmistoa ovat mehiläiset ja kimalaiset. Ne on vanhastaan tiedetty hyötyeläimiksi, vaikka hunajan tuottajana kimalainen ei vedäkään vertoja tarhamehiläiselle.

Mehiläisen nimitys on tuhansia vuosia vanha indoiranilainen laina. Sen on arveltu tavalla tai toisella kuuluvan mesi-sanan yhteyteen, joka sekin on saatu indoeurooppalaiselta taholta. Murteissa tunnetaan myös mettiäinen mehiläisen nimityksenä.

Kimalaisen alkuperä on kiistanalainen. Sitä on arveltu balttilaiseksi tai slaavilaiseksi lainaksi, mutta toisaalta sen on selitetty kuvaavan hyönteisen kimeää surinaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kimalaisen ääni on pikemmin matala kuin kimeä, mutta sekä murteissa että vanhassa kirjakielessä kimalainen voi tarkoittaa myös mehiläistä. Agricolan Uudessa testamentissa se esiintyy myös sirkkaa tarkoittavan sanan käännösvastineena. Ei siis ole lainkaan selvää, mihin hyönteiseen sana on syntynyt viittaamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyönteismaailman pahiksia ovat ne öttiäiset, jotka häiritsevät kesästä nauttivia ihmisiä ja kotieläimiä.

Sääski kuuluu ikivanhaan perintösanastoon. Sen sijaan hyttynen on nuorehko kuvailusana siitä päätellen, että se tunnetaan vain suomessa ja sillä on murteissa runsaasti variantteja, esimerkiksi hyttinen, hyttiäinen, hytikkä, hytykkä ja hyttönen. Ne viittaavat pitkillä honteloilla jaloillaan hytisevään otukseen.

Paarmalla on vastineita kaikissa lähisukukielissä, mahdollisesti myös volgalaiskielissä: esimerkiksi karjalan poarma, vepsän ja viron parm, vatjan paarma, liivin pārmaz, ersämordvan promo ja marin pormo.

Sana on todennäköisesti alkuaan paarman pörinää jäljittelevä onomatopoeettinen sana.

Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Agricolasta alkaen lounaismurteille ominaisessa lyhytvokaalisessa asussa parma. Pitkävokaalinen paarma on mainittu niiden lisäysten joukossa, joita Henrik Gabriel Porthan on tehnyt Daniel Jusleniuksen sanakirjaan 1770-luvulla.

Pientä kipeästi purevaa hyönteistä merkitsevä mäkärä tunnetaan sekä lähisukukielissä että saamessa. Se on yleensä laskettu vanhaan perintösanastoon kuuluvaksi, mutta sanan vartaloa on arveltu myös balttilaiseksi lainaksi.

Mäkärääkin pienempi polttiainen on saanut nimensä polttavan ja kirvelevän puremansa ansiosta. Auts!

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla