Ruskean johdos punaa pilvet. Kuva: Getty Images
Ruskean johdos punaa pilvet. Kuva: Getty Images

Värien yhteisen historian voi yhä aistia taivaanrannassa.

Eri kielissä on vaihteleva määrä nimityksiä eri väreille, mutta yksi näyttää olevan ylitse muiden: punainen. Musta ja valkoinen osataan kyllä erottaa ja nimetä kaikkialla, mutta ne ovat luonteeltaan erilaisia kuin spektrin värit. Jos kielessä on vain yksi varsinainen värin nimitys, se viittaa yleensä punaiseen.

Suomen puna kuuluu ikivanhaan perintösanastoon. Sukukielten vastineista päätellen se on alkuaan tarkoittanut kauniin punaruskeaa karvaa, sellaista kuin esimerkiksi ketun turkki.

Suomen lähisukukielessä vatjassa myös adjektiivi kaunis on muuttunut punaisen värin nimitykseksi. Mallina on ilmeisesti ollut venäjä, jossa krasnyj voi merkitä sekä punaista että kaunista. Suomen etäsukukieliin kuuluvassa mansissa taas suomen veri-sanan etymologinen vastine wür on punaisen värin nimitys.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Punaisia on eri sävyjä, ja eräille niistä on vakiintunut omat erityiset nimityksensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Violettiin vivahtava purppura on saanut nimensä latinan välityksellä kreikasta, ja alkuaan sana on viitannut purppurakotiloon, josta tuota hienoa väriä osattiin Foinikiassa valmistaa jo antiikin aikana. Se oli äärettömän kallista, ja siksi siitä tuli rikkaimpien ja ylhäisimpien tunnusomainen väri.

Voimakasta vaaleanpunaista tarkoittava pinkki on paljon nuorempi laina englannista, ja se merkitsee sananmukaisesti neilikkaa ja neilikanpunaista väriä. Aniliininpunaisena painovärinä tunnettu magenta on saanut nimensä italialaisen kaupungin ja taistelupaikan kunniaksi.

Myös ruskea on vanhastaan esiintynyt punaisen nimityksenä.

Esimerkiksi Agricola kirjoitti Rucouskiriassaan, kuinka Jumala teki ihmeitä Ruskian meren tykönä, halkaisi vedet kahtia ja upotti israelilaisia vainoavan faraon sotajoukkoineen syvyyteen. Agricola kirjoitti myös veriruskeista synneistä.

Ruskean yhteyteen kuuluvat rusko ja ruskottaa sekä ruso ja rusottaa viittaavat nykyäänkin nimenomaan punertavaan väriin.

Kananmunan ruskuainen on puolestaan pikemmin keltainen kuin ruskea, mutta ennen ruskea saattoi merkitä myös kellanruskeaa tai keltaista.

Luonnon upeaan syysväritykseen viittaava ruska kattaa monet lämpimät sävyt keltaisesta punaiseen ja ruskeaan. Nykymerkityksessään ruska ei ole suoraa perintöä kantasuomesta, vaan se on kiertänyt saamelaiskielten kautta ja lainautunut suomen yleiskieleen vasta 1900-luvun alussa, kun Lappi tuli muotiin sekä kaunokirjallisuudessa että kansatieteellisissä kuvauksissa.

Kaisa Häkkinen

on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla