Yksi Amerikan alkuperäisasukkaista, etnonyymisti hidatsa. Kuva: Karl Bodmer, Hidatsojen koirasoturin tanssi, 1834/Wikimedia Commons
Yksi Amerikan alkuperäisasukkaista, etnonyymisti hidatsa. Kuva: Karl Bodmer, Hidatsojen koirasoturin tanssi, 1834/Wikimedia Commons

Yhtä kätevää yleisnimeä on hankala keksiä.

Muutama vuosikymmen sitten käytiin mediassa kiivasta väittelyä siitä, onko neekeri sopimaton sana. Tämä keskustelu näkyi esimerkiksi tuolloisessa Suomen kielen perussanakirjassa, jossa todettiin sanan olevan joidenkin mielestä halventava. Nykyisessä Kielitoimiston sanakirjassa sitä luonnehditaan varauksetta halventavaksi tai vanhentuneeksi. Nyt kuuluu käyttää nimitystä musta.

Viime aikoina on vastaavalla tavalla keskusteltu intiaanista, joka on joidenkin mielestä halventava, joidenkin mielestä neutraali.

Intiaani on suomen kielessä esiintynyt ensi kerran vuoden 1642 Bibliassa. Siinä se merkitsi intialaista tai hindua. Indus-virrasta nimensä saanut Intia tunnettiin Euroopassa tarunhohtoisena kaukomaana jo antiikin aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keskiajan latinassa indiānus viittasi sekä substantiivina että adjektiivina intialaisiin. Samaa juurta oleva espanjan indiano sai kuitenkin Amerikan alkuperäisasukkaisiin viittaavan uuden merkityksen, kun löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbus Amerikan mantereelle tullessaan erehtyi luulemaan päässeensä Intiaan asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Biblian intiaani samoin kuin sen pidempi variantti intiaaneri on mitä ilmeisimmin lainattu ruotsista tai saksasta, joissa sana on uuden ajan alussa ollut kaksitulkintainen. Nykykieleen asti on elänyt vain Amerikan alkuperäiskansoihin viittaava merkitys.

Suomessakin on käynyt samoin. 1700-luvun jälkipuoliskolla intiaani-sanaa alettiin ensi kertoja käyttää nykymerkityksessään, ja 1800-luvun mittaan vakiintui käytäntö, jonka mukaan Amerikan alkuperäisasukkaita kutsuttiin intiaaneiksi mutta Intian asukkaita intialaisiksi.

Englannin Indian ja varsinkin espanjan indio ovat saaneet kielteisiä sivumerkityksiä, koska niitä ovat käyttäneet haukkumasanan tapaan muualta tulleet, ylemmyydentuntoiset vallanpitäjät, jotka ovat suhtautuneet alkuperäiskansoihin väheksyvästi tai suorastaan vihamielisesti.

Saattaa olla, että sama kielteisyys tarttuu myös suomen intiaaniin. Siitä seuraa ongelmia, sillä intiaani on lyhyt ja kätevä yleisnimitys Amerikan alkuperäiskansoille. Sille ei ole helppoa keksiä näppärää korviketta. Intiaani esiintyy myös monien muiden sanojen osana, kuten intiaanikanootti, intiaanikesä ja intiaanikieli.

Nykyään on tapana suosia omakielisiin nimityksiin perustuvia etnonyymejä. Esimerkiksi lappalaisista on tullut saamelaisia ja tšeremisseistä mareja. Jos kuitenkin puhutaan aivan tuntemattomista kansoista ja kielistä, ei omakielinen nimitys anna mitään osviittaa siitä, millaisesta kansasta ja kielestä on kysymys.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 14/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla