Lapset odottavat lähtöä Ruotsiin vuonna 1943. Kaikkiaan 80
000 suomalaislasta evakuoitiin sodan aikana lähinnä Ruotsiin. Kuva: Kersantti N. Verronen/SA-kuva
Lapset odottavat lähtöä Ruotsiin vuonna 1943. Kaikkiaan 80 000 suomalaislasta evakuoitiin sodan aikana lähinnä Ruotsiin. Kuva: Kersantti N. Verronen/SA-kuva

Ongelmat siirtyivät äidiltä tyttärelle, mutta eivät pojalle.

Sotalapseksi joutumisen trauma vaikeuttaa elämää myös seuraavassa sukupolvessa, osoittaa laaja tutkimus sotalasten jälkeläisten psyykkisistä ongelmista.

Suomalaiset tutkijat yhdessä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa vertasivat sotalapsien omia lapsia näiden serkkuihin, joiden vanhempia ei ollut lähetetty sotalapsiksi.

Paljastui, että naispuolisten sotalasten tyttärillä on lähes viisinkertainen riski sairastua masennukseen kuin heidän serkuillaan, joiden äiti oli pysynyt kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sotalasten pojilla riski sairastua psyykkisesti ei ollut suurempi kuin serkuilla. Ongelmia ei ollut enempää myöskään naisilla, joiden isä oli ollut sotalapsena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ongelmat välittyivät siis vain äideiltä tyttärille.

Silti sotalapsena olleen äidin oma masennus ei selittänyt tyttären masennusriskiä paljonkaan. Siksi sotalapsen kokemuksessa voi olla jotain muita tekijöitä, jotka selittävät vaikeuksien periytymisen tyttärille.

”Äiti ehkä samaistuu tyttäreensä voimakkaammin kuin eri sukupuolta olevaan poikaansa”, pohtii tutkimusryhmään kuuluva tutkija Nina Santavirta Helsingin yliopistosta.

”Jos äiti on kokenut erotrauman, kokemukset ja vaikeat tunteet voivat uudelleen aktivoitua tilanteessa, jossa he saavat itse lapsia. Näin äidin ja lapsen kiintymyssuhde voi häiriintyä.”

Tutkijat puhuvat varovasti sotalapsisyndroomasta, joka ei ole kliininen masennus.

”Sotalapsikokemus on aiheuttanut hyvää mutta myös sellaista, joka on heikentänyt elämänlaatua. Siihen liittyy epävarmuuden tunnetta ja kokemusta, että on tullut petetyksi eikä pysty luottamaan muihin ihmisiin”, Santavirta kertoo.

Santavuoren mukaan myös epigeneettiset muutokset voivat selittää ongelmien periytymistä.

Epigeneettiset muutokset ovat sellaisia, jotka eivät muuta perintötekijöitä itseään vaan säätelytekijöitä, jotka vaikuttavat geenien toiminnan vahvistumiseen tai vaimentumiseen. Nämäkin muutokset voivat geenien tavoin siirtyä jälkipolville.

”Jos äiti on kokenut jotain traumaattista, geenien ilmentyminen voi muuttua niin, että stressin säätelyssä tulee ongelmia. Se taas johtaa siihen, että vuorovaikutussuhteet tai tunteiden hallinta vaikeutuu”, Santavirta selittää.

Tutkimuksessa tarkasteltiin rekisteritietojen perusteella psyykkisiä sairastumisia, joiden takia ihmiset olivat päätyneet sairaalaan asti.

”Huono puoli rekisteripohjaisessa tutkimuksessa on se, että piiloon jää sellainen psyykkinen pahoinvointi, joka ei ole johtanut sairaalahoitoon.”

Myös toisessa kaksi vuotta sitten julkaisemassaan tutkimuksessa ryhmä huomasi sukupuolieron sotalapsuuden vaikutuksissa.

Sen perusteella sotalapseksi lähettäminen koetteli kovimmin nimenomaan tyttöjä. He joutuivat kotiin jääneitä sisaruksiaan useammin sairaalahoitoon masennuksen takia.

Poikia taas evakkokokemus pikemminkin suojeli. He näet joutuivat päihteiden takia sairaalaan harvemmin kuin kotiin jääneet veljensä.

”Ajattelimme, että suojavaikutusta mahdollisesti selittäisi miehen malli eli ruotsalainen ”pappa”, joka heillä oli sijaisperheessä. Kotona isät olisivat sodassa. Monilla sotalapsilla oli hyvät olot Ruotsissa, ja he viihtyivät siellä”, Santavirta sanoo.

Sotalapsiksi lähetettiin Suomesta kaikkiaan 80000 lasta.

Uuden tutkimuksen julkaisi arvostettu JAMA Psychiatry.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5828

Oi että. Hyvä että moni auttoi... mutta ihan sitä eroa ajatellen, järkyttävää.

Voi tosiaankin olla, että äiti samaistuu enemmän tyttäreen; ja mikäli äiti on sotalapsena kokenut, ettei ole vanhemmilleen pitämisen & rakkauden arvoinen, hän ei (tiedostamatta) ehkä jaksa uskoa tyttölapseen. Mutta pojan kanssa voi käydä jopa päinvastoin?

Tiedän perheitä, joissa poikia arvostettiin tyttöjä enemmän. Kun näiden perheiden tytöt aikanaan saivat pojan, he tuntuivat suorastaan halveksivan vauvaa sukupuolensa vuoksi; myöhemmin syntyneitä tyttöjä he kohtelivat paremmin. Nainen voi alitajuisesti kohdella lasta yllättävän paljon sen mukaan, mitä tunteita se hänessä herättää omasta lapsuudesta. Ehkä moni sotalapseksi joutunut tyttökin koki, että pojat ovat arvostetumpia? Oliko poikalasta helpompi rakastaa, jos koki olevansa pojan kasvattajana itsekin arvokkaampi?

Toisaalta uskon, että ratkaisevinta on vauva-aika: ehkä perheet joilla ei ollut varaa pitää omaa lasta, olivat jo pitkään eläneet turvattomissa oloissa? Lapsia kuoli talvella huonoon ruokavalioon ja tauteihin. Vanhemmat olivat ehkä vaikeissa oloissa etäisiä, jolloin lapsen kehitys rajoittui, ja hylätyksi tulemisen kokemus oli kenties tavallistakin rankempaa.

Tiedän suomalaisia naisia, jotka oli tyttönä annettu toiseen kotiin Suomessa; ja kun kiintyivät uuteen äitiin, heidät revittiin takaisin. Se sai heidät ainakin lopulta itsenäistymään nuorina.

Olin melkein 2-vuotias, kun isäni oli työmatkalla USA:ssa pidempään, ja äiti hoiti minua ja alle vuoden ikäistä siskoani. Äiti loukkasi kätensä ja kaipasi apua lastenhoitoon, joten hän antoi siskoni tutulle tädille ”yön yli” hoitoon (vuorokausi?). Se oli minusta järkyttävää, sillä äiti antoi siskoni haikeana. Muistan kun kävelin äidin kanssa kaupungilla, ja olin yhä ällistynyt: ”miksi hän ei jättänyt MINUA?” Yritin olla kiltti ja helppo lapsi - sillä olihan mahdollista, että jonain päivänä äiti tajuaisi ja antaisikin minut  pois. Äiti ja isä kun on pienen lapsen maailmassa verrattavissa Jumalhahmoon. Kun isä palasi kotiin, hän oli vihainen äidille, kun tämä oli antanut vauvan niin pitkäksi aikaa pois. Se auttoi minua luottamaan siihen, ettei äiti ei ehkä sittenkään hankkiutuisi minusta eroon kovin helposti.

Ajatella, että niin moni on oikeasti menettänyt  vanhempansa. Ja joutunut vieraaseen maahan. Vaikka onhan Ruotsi hieno maa, ja varmasti moni pelastui muuton ansiosta, ne on kuitenkin  asioita erikseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla