Hiihtoa vapaalla tyylillä. Kuva: iStock
Hiihtoa vapaalla tyylillä. Kuva: iStock

Sanamaaottelussa ruotsi kärsii murskatappion.

Pyeongchangin talviolympialaisten lajivalikoima oli hyvä muistutus siitä, miten paljon kieleemme on omaksuttu englanninkielisiä sanoja sellaisinaan. Kisojen 15 urheilulajista peräti kolmelle on vakiintunut englanninkielinen nimi: skeleton, curling, freestyle.

Englannin skeleton perustuu kreikan kuivettunutta tarkoittavaan sanaan, joka on täsmentynyt luurangon tai luurankomaisen kehikon nimitykseksi. Tietynlaisen kelkan ja kelkkailun nimi siitä tuli 1800-luvun lopulla, kun amerikkalainen vierailija kohautti alppimaiden urheiluharrastajia laskemalla kelkkakisan voittoon makuuasennossa pää edellä amerikkalaismallisella, pelkistetyn luurankomaisella kelkalla.

Curling tulee englannin kiertämistä tai kiertymistä merkitsevästä verbistä curl, joka tässä tapauksessa kuvaa heitettävän kiven liikettä jäällä.

Freestyle eli vapaa tyyli hiidon nimessä kertoo, että laskettelija saa itse valita näyttävimmät alastulotavat kykyjensä mukaan.

Edellä mainitut esimerkkisanat ovat suomessa melko uusia, mutta lähtökielessään paljon vanhempia.

Esimerkiksi curling on ollut käytössä Skotlannissa jo 1600-luvun alussa ja itse peli tunnettu jo sitäkin ennen. Sanan absoluuttinen ikä on eri asia kuin sen ikä tietyssä kielessä, ja ikää määritellessä on otettava huomioon sekä muoto että merkitys samassa paketissa.

Urheiluun ja pelaamiseen liittyvää sanastoa on lainattu ennenkin. Monet sanat ovat vaeltaneet kielestä toiseen, eikä aina ole mahdollista tietää, mistä kielestä ne ovat lopulta tulleet suomeen.

Käytännössä ruotsi on ollut vuosisatojen ajan ensisijainen vaihtoehto, koska ruotsi on ollut 1800-luvun jälkipuoliskolle asti Suomen ainoa virallinen kieli. Esimerkiksi peli on lainattu 1600-luvulla ruotsin sanasta spel yhteydessä, jossa se on tarkoittanut jotakin noppapeliä. Myös pelikortit ja korttipeli on lainattu ruotsista samoihin aikoihin.

Varsinaisen urheilun alalta ei kuitenkaan tule mieleen yhtään lajia, jonka nimi olisi aidosti ruotsalaisperäinen. Sen sijaan angloamerikkalaisia lainoja löytyy helposti: aerobic, bandy, baseball, golf, kriketti, kroketti, krooli, motocross, ralli, rugby, skeet, speedway, squash, surffaus, tennis, trap, trial ja mitä niitä lieneekään.

Vaikka ruotsalaiset ovat reipasta urheilukansaa, tässä sanamaaottelussa he kärsivät murskatappion.

Kaisa Häkkinen on Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2018

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018