Hepreaa soviteltiin aikoinaan jopa suomen sukukieleksi. Kuva: Shutterstock
Hepreaa soviteltiin aikoinaan jopa suomen sukukieleksi. Kuva: Shutterstock

Mammona tuli suoraan, kaveri kiertoteitä.

Suomen kieli on aikojen kuluessa ollut kosketuksissa moniin kieliin joko suoraan tai välillisesti. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu heprea, jolla on erikoinen historia.

Muinaishepreaa lakattiin puhumasta jo parituhatta vuotta sitten, mutta se säilyi kirjallisuuden kielenä, ja sen pohjalta kehitettiin 1900-luvulla myös elävä puhekieli, nykyheprea. Aikoinaan uskottiin, että heprea oli koko maailman yhteinen alkukieli, ja suomeakin yritettiin todistaa sen lähisukulaiseksi.

Heprea on vaikuttanut suomeen etenkin uskonnollisen kirjallisuuden kautta, sillä Vanhana testamenttina tunnettu kirjakokoelma on pääosin kirjoitettu tällä kielellä.

Tosin keskiajalla, jolloin kristinusko vakiintui Suomeen, sitä luettiin latinankielisenä käännöksenä, mutta siinäkin oli heprealaisia lainoja. Ei ole yllätys, että osa uskonnollisen kielen sanastoa on selvää hepreaa, kuten aamen, halleluja, hoosianna, kerubi, mammona, messias, rabbi, saatana ja sapatti.

Hepreasta on saatu myös tavallisen elämän sanastoa.

Taivaalta satanut salaperäinen manna on meillä muuttunut vehnäsuurimoiksi. Makoisaa rahkaherkkua merkitsevä pasha perustuu heprean pääsiäistä merkitsevään sanaan.

Mahdollisesti hepreasta tulevat myös aaloe, iisoppi, kameli ja palsami, mutta tämäntapaisten laajalti tunnettujen sanojen kulkureitit ovat niin mutkikkaita, että perimmäistä lähtökohtaa on mahdotonta tietää varmasti.

Satunnaisesti heprean sanoja on tullut muitakin teitä. Esimerkiksi sortovuosien salaisesta vastarintajärjestöstä käytettiin nimitystä kagaali, joka juontuu venäjän välityksellä heprean seurakuntaa merkitsevästä sanasta. Kaverin takana piileskelee ilmeisesti heprean ystävää tarkoittava sana, joka on saatu jiddišin kautta.

Merkittävä lainojen joukko ovat raamatulliset henkilönnimet, sellaiset kuin Abraham, Eeva, Elisabet, Johannes, Matias, Mikael, Maria ja Mirjam. Niistä ja niiden suomalaisista muunnoksista on tullut nimipäiväkalenterimme perusaineistoa.

Muutamia erisnimiä käytetään myös yleisniminä. Goljatista on saatu isoa miestä merkitsevä koljatti. Vanhasta aatamista puhutaan, kun tarkoitetaan ihmisen pahaa sisua, aataminaikainen on ikivanha tai vanhanaikainen, Aatamin asussa ollaan alasti kuin paratiisissa ikään.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emerita professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.