Elimistön kunto mitattiin ennen ja jälkeen neljän viikon nenänvalkaisun.

Entistä useampi suomalainen on ottanut raittiuskokeilut tavaksi. Suosituin on nenänvalkaisukuukausi, tipaton tammikuu. Sitä viettää joka viides aikuinen, kertovat TNS Gallupin selvitykset viime vuosilta.

Yksi kiinnostava kysymys kuuluu: tuoko neljän viikon juomalakko välittömiä terveyshyötyjä? Asian selvittämiseksi luovuin kaikesta alkoholista marraskuun ajaksi.

Aloitin testijakson antamalla verinäytteen, josta tutkittiin neljä eri laboratorio-arvoa. Ne kertovat joko juomatavoista tai maksan kuormituksesta. Toistin laboratoriokäynnin neljän viikon kuivan kauden jälkeen.

Juomarina lasken itseni kohtuukäyttäjiin. Terveellisenä pidetty määrä, 1–2 lasillista päivässä, saattaa viikonloppuisin ylittyä, mutta arki kuluu yleensä kuivin suin.

Käyttö rasittaa maksaa

Maksa on elimistön ongelmajätelaitos, joka kaiken muun roinan ohella hajottaa alkoholia. Järjestelmä on alun perin syntynyt siivoamaan elimistön omaa alkoholia, jota syntyy suolistossa muutama gramma vuorokaudessa.

Ylimäärä kuitenkin sekoittaa maksan normaalia toimintaa ja saa sen käymään ylikierroksilla. Alkoholi sisältää runsaasti energiaa, ja se syrjäyttää muut lähteet. Liika varastoituu maksasoluihin ja seurauksena syntyy rasvamaksa. Usein rasvamaksa aiheuttaa tulehdusta ja soluvaurioita.

Pelkkä viikonloppukännäys saattaa tuottaa tilapäisen rasvamaksan, joka oireilee ylävatsakipuina. Parin viikon täysraittius parantaa rasvamaksan täysin. 

Toisin kuin luullaan alkoholi ei ole itsessään maksamyrkky: tuhoa tekevät vasta alkoholin hajottamisessa syntyvät yhdisteet. Osa niistä iskee suoraan maksasoluihin. Mitä enemmän ja mitä kauemmin pommitusta jatkuu, sitä enemmän maksasoluja menee rikki. Samalla solujen hajoamistuotteita valuu verenkieroon.

– Kohollaan olevat laboratorioarvot viestivät, että maksasoluja häviää enemmän kuin uusia syntyy, sanoo gastroenterologian erikoislääkäri, dosentti Kalle Jokelainen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Alkoholin vaikutukset ovat yksilöllisiä. Niin myös haitat. Riski alkoholisairauksiin vaihtelee perinnöllisistä syistä. Päivittäinen juominen aiheuttaa jokaiselle jossain vaiheessa rasvamaksan, mutta maksakirroosi kehittyy vain viidennekselle suurkuluttajista. Se on loppuvaihe, josta ei enää ole paluuta: toimiva maksasolukko on kovettunut sidekudokseksi.
Suurkulutuksen eli terveyden kannalta haitalliset rajat paukkuvat, kun mies nauttii 24 annosta alkoholia viikossa. Se on koppa kaljaa jaettuna tasaisesti jokaiselle seitsemälle päivälle. Naisella määrä on 16 viikkoannosta.

Maksa palautuu viikoissa

Palataan meikäläisen kohtuukäyttäjän maksaan. Reagoiko se muutaman viikon alkoholittomuuteen?

– Kyllä, kuittaa Kalle Jokelainen.  – Kun alkoholi poistuu elimistöstä, maksan energiatalous normalisoituu ja maksa alkaa tuottaa entiseen malliin rasvoja, proteiineja ja sokereita.

Jos jatkaisin tipattomuutta vielä kuukauden päivät, maksani saavuttaisi sille ominaisen aineenvaihdunnan tason.    

– Paljon puhutaan maksan puhdistumisesta, mutta mitään sellaista ei tapahdu, Jokelainen oikoo.  Maksa toipuu ylikuormituksesta ja alkaa toimia normaalisti. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei alkoholi ole ehtinyt aiheuttaa pysyviä muutoksia, kuten kirroosia.

Normalisoituminen heijastuu nopeasti maksa-arvoihin. Laboratoriokokeista käytetyin, GT eli glutamyylitransferaasientsyymi, lähtee laskuun jo 2–3 viikossa.

GT on herkkä alkoholinkäytön ja maksasairauden mittari. Se ei vielä pomppaa kattoon yhden illan ryyppäämisestä, vaan heilahtaa vasta, kun maksasoluja alkaa tuhoutua enemmän kun uusia syntyy.  

Sitten varoituksen sana mittari­uskovaisille. Maksa-arvoja on helppo testata, mutta hankalampi tulkita.

– Alkoholi ei ole ainoa syy maksa-arvojen suurenemiseen, Kalle Jokelainen kertoo.  Myös monet sairaudet, lääkkeet ja luontaistuotteet heilauttavat lukemia. Sama koskee e-pillereitä ja hormoneja.

Vastaavasti normaalin alueelle asettuvat arvot eivät takaa, että­ ihminen on kohtuukäyttäjä tai  hänen maksansa terveempi kuin muilla. Testien herkkyys on yksilöllinen. Esimerkiksi GT-arvo saattaa olla kuosissaan, vaikka maksa olisi täysin rikki. Loppuun kulunut elin ei enää jaksa edes tuottaa entsyymejä.

Aivotkin hyötyvät

Maksa ei kerro kaikkea tipattomuuden lääketieteellisistä hyödyistä. Omat laboratorioarvoni lähtivät lievään laskuun, mutta ehdin kirjata muitakin ilonaiheita raittiin periodin aikana. Lievät uniongelmat, kuten aamuöiset heräilyt, jäivät pois.

– Alkoholi auttaa ehkä nukahtamaan mutta heikentää unen laatua varsinkin loppupäästä, selittää kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen Itä-Suomen yliopistosta.

Tutkimusten mukaan ärtyneisyys, masentuneisuus ja unettomuus ovat tyypillisiä liian alkoholin seuralaisia. Tipaton lepuuttaa aivoja ja lievittää mahdollista stressiä.

Havaitsin myös hienoisen laskun verenpaineessa, joka ei ole mikään ihme. Säännöllinen alkoholinkäyttö kohottaa verenpainetta – miehillä kaikilla annostasoilla.    

– Tipattomuus voi auttaa myös painonhallinnassa, koska alkoholissa on runsaasti energiaa, Kauhanen muistuttaa.

Dosentti Kalle Jokelaisen mielestä kuivan kuukauden suurin hyöty on havahtuminen. – Siinä näkee, kuinka paljon alkoholi määrittää omaa elämää.  Jos juo paljon, voi miettiä, onko lotraus sen arvoista.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Alkuperäinen versio julkaistu Tiede-lehdessä 1/2015

11,6 litraa vuodessa
Alkoholijuomien kokonaiskulutus
oli keskimäärin
11,6 litraa 100-prosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä
suomalaista kohti vuonna 2013.

Janoisin
kymmenes juo noin puolet kaikesta
alkoholista.

Euroopan
viinimaissa
kulutus jakautuu tasaisemmin.  

Lähde: THL

Tappaa parituhatta
Alkoholiin kuoli 2012 yhteensä
1 960 suomalaista.

Viidennes
menehtyi alkoholimyrkytyksiin,
muut lähinnä
maksa- ja sydän-
sairauksiin.

Maksasairaudet
ja alkoholi-
myrkytykset ovat
meillä yleisempiä kuin muissa
EU-maissa.

Lähde: Tilastokeskus

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti