Hiillos kävi umpimähkään. Kuva: Getty Images
Hiillos kävi umpimähkään. Kuva: Getty Images

Sytytysneuvot pysyivät kuivina tuluskukkarossa.

Antiikin filosofien mukaan maailman alkuaineita eli elementtejä olivat maa, ilma, tuli ja vesi. Kaikki edustavat omalla tavallaan ihmistä väkevämpiä voimia, mutta jos niistä pitäisi valita kaikkein aggressiivisin, eniten kannatusta saisi varmaan tuli. Ilmastonmuutos, kuivuus ja nopeasti etenevä liekkimeri ovat vaarallinen yhdistelmä, jonka tuhoja on saatu äskettäin todistaa esimerkiksi Kaliforniassa.

Tuli kuuluu ikivanhaan perintösanastoon. Varsinkin länsisuomalaisissa murteissa tulesta on käytetty myös nimitystä valkea, joka oikeastaan tarkoittaa valoa, valoisaa tai valkoista. Tulta on lepytelty ja sen vaaroja on pyritty välttämään käyttämällä sen hyviä puolia korostavaa kiertoilmausta.

Tulen sytyttäminen on ennen tulitikkujen keksimistä ollut taitoa vaativa prosessi. Siinä tarvittaviin välineisiin viittaa tuli-sanan monikollinen johdos tulukset.

Tuluksia säilytettiin pienessä pussissa, tuluskukkarossa, jotta ne olisivat pysyneet koossa ja kuivina. Tuluksiin kuului tulirauta ja tuluskivi, käytännössä joko piikivi tai kvartsinkappale. Raudalla iskettiin kivestä kipinä, joka sopivan sytykkeen avulla saatiin kytemään ja kasvamaan tuleksi varovasti puhaltelemalla.

Tavallinen sytyke oli rutikuiva taula, jota valmistettiin koivun käävästä lipeässä liottamalla, keittämällä, kuivaamalla ja hakkaamalla pehmeäksi. Tyhmää ihmistä on kansan kielessä kuvattu taulapääksi. Kvartsia on nimitetty ukonkiveksi, kun on ajateltu siinä piilevän ukkoseen ja salamaan vertautuvaa tulivoimaa.

Rauta on germaaninen laina, ja taula on saatu balteilta. Molemmat sanat on lainattu Itämeren alueella parisen tuhatta vuotta sitten.

Ennen raudan käyttöönottoa sytytysneuvojen on täytynyt olla toisenlaiset, mutta niistä ei ole säilynyt sanallisia todisteita. Yksi mahdollisuus oli kitkatulen teko hankaamalla puutikkua puualustalla.

Myöhempinä aikoina tulen syttymistä on tehostettu rikillä, jonka vanha nimitys on tulikivi. Se mainitaan vanhoissa Raamatuissa, joissa tulta ja tulikiveä sataa taivaasta Jumalan rangaistuksena. Ilmiö voi selittyä luonnollisesti tulivuorenpurkauksilla.

Kun tulen sytyttäminen on ollut vaivalloista, on helpointa ollut kerran syttyneen tulen varjeleminen. Hehkuvat hiilet on illalla mähkitty eli peitelty tuhkaan. Aamulla sitten on työnnetty sytykettä umpimähkään ja saatu valkea viriämään uudelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2019