Lauri Nummenmaa osoitti, että tunteet tuntuvat samoissa kohdin. Mitä keltaisempi alue, sitä yhtäläisempi ihmisten havainto. Kuva: Lauri Nummenmaa et al
Lauri Nummenmaa osoitti, että tunteet tuntuvat samoissa kohdin. Mitä keltaisempi alue, sitä yhtäläisempi ihmisten havainto. Kuva: Lauri Nummenmaa et al

Aivotutkija kertoo, miksi tunne tuntuu oikealta silloinkin, kun se on väärässä.

Tunteet ovat mielensisäinen norsu, jolla järki ratsastaa. Voimakkaampana norsu voisi kulkea minne ikinä haluaa, mutta siitä huolimatta ratsastaja tuntee olevansa koko ajan ohjaimissa. Pitkän koulutuksen ansiosta norsukin useimmiten kuvittelee tahtovansa mennä juuri sinne, minne ratsastaja sitä ohjaa.

Näin kuvailee lääketieteellisen kuvantamisen apulaisprofessori Lauri Nummenmaa Turun yliopistosta.

Järkeä ja tunteita pyörittävät aivoissa erilliset järjestelmät. Ajatukset muodostuvat evolutiivisesti nuoressa kuorikerroksessa, jota ympäristö muovailee monin tavoin. Tunteet taas sikiävät syvällä aivojen uumenissa ikiaikaisen kaavan mukaan. Siksi tunneimpulssit ovat hyvin samanlaisia eri ihmisillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnemme mielihyvää, surua, inhoa, vihaa, pelkoa ja hämmästystä – ja niiden muunnelmia. Kaikkien tunteiden perimmäinen tavoite on sama: pitää meidät ja samalla lajimme hengissä. Ne usuttavat meidät välttämään vaaraa, solmimaan suhteita, haluamaan seksiä ja huolehtimaan itsestämme ja läheisistämme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunne on nopea. Se on toiminut jo, kun järki vasta miettii, mitä tapahtuu.

Tunteet ovat mukana kaikessa, mitä teemme. Ne ohjaavat elämämme suuria ja pieniä päätöksiä: kehen rakastumme, kenen joukoissa seisomme, millaiseen kotiin muutamme ja millaista musiikkia haluamme kuulla.

Yksinkertaisiin rutiinipäätöksiin tunteet riittävätkin mainiosti. Pulma on se, että nojaamme niihin usein mutkikkaissakin päätöksissä, kuten politiikassa ja taloudenhoidossa.

Vaikka tunteet ovat aina aitoja, ne voivat olla väärässä. Emme vain aina tiedosta sitä, koska tunteet ovat niin uskottavia. Tunnemme olevamme oikeassa silloinkin, kun olemme hakoteillä.

Siksi tarvitsemme järkeä puntaroimaan niin tuntemustemme todenmukaisuutta kuin maailman todellista tilaa. Tarvitsemme sitä myös pitämään tunteemme aisoissa.

”Täysin holtiton tunteiden ilmaiseminen ja tunteiden mukaan eläminen johtaa hankaluksiin, kuten ylensyömiseen, typeriin päätöksiin, tribalismiin tai jopa väkivaltaan”, Nummenmaa kirjoittaa.

Aivotutkimuksissa on havaittu, että otsalohko – jossa järki asuu – aktivoituu, kun yritämme tietoisesti säädellä tunteitamme. Tällöin tunteita tuottavan mantelitumakkeen toiminta vaimenee. Otsalohko ja sen yhteydet aivojen syviin osiin voivat siis toimia tunteiden jarrupolkimena. Estää niitä ei kuitenkaan voi.

Mahdollistaa yhteistyön

Nummenmaan mukaan kyky tunteiden säätelyyn on ollut edellytys sille, että pystymme yhteiseloon ja -työhön.

Monimutkaisista yhteiskunnista ei olisi tullut mitään, jos karkaisimme toistemme kurkkuun pienimmästäkin ärsytyksestä.

”Suosittu aforismi ’Ole oma itsesi’ onkin itse asiassa huonoimpia elämänohjeita, mitä voimme sosiaaliselle lajillemme antaa: jos antaisimme tunteiden tulla ja mennä ja kertoisimme toisillemme suoraan, mitä mieltä heistä olemme, olisimme lopulta vähintäänkin yksinäisiä ja todennäköisesti myös pahasti mustelmilla”, Nummenmaa toteaa.

Tunteet myös tarttuvat ihmisestä toiseen ja virittävät meidät yhteiselle taajuudelle. Kun koemme mielessämme ja kehossamme samoin kuin toiset, meidän on helpompi ymmärtää toisiamme.

”Vaikka olemme monin tavoin erilaisia, mielen rakennusaineet ovat kaikilla maailmassa hyvin samanlaisia.”

Nykyaika koettelee

Tunteet ovat palvelleet meitä vuosimiljoonia, mutta nykyaika on pannut ne koetukselle.

”Siinä missä järki toimii sanomalehden kaltaisilla hitailla aikataajuuksilla, tunteet hyppäävät kyselemättä mukaan Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin. Nopeat tykkäykset ovat kuin suoraan mielihyväjärjestelmään annettuja sähköiskuja – alamme nopeasti himoita niitä lisää ja lisää”, Nummenmaa sanoo.

Verkossa vellovat moraalikampanjat imevät puoleensa, koska aivomme eivät ole pysyneet internetin anonymiteetin mukana.

Periaatteessa ei ole mitään järkeä raivostua, ahdistua tai järkyttyä ventovieraan ihmisen edesottamuksista, mutta verkossa tunteemme eivät osaa erottaa tuttuja ja tärkeitä ihmisiä vieraista ja vähemmän tärkeistä – eivät, vaikka järki yrittäisi muuta tolkuttaa, Nummenmaa sanoo.

”Loppujen lopuksi olemme pienten heimojen laji, joka on erikoistunut käsittelemään toisia ihmisiä tuttuina yksilöinä. ”

Nummenmaan teksti on jouheaa ja havainnollista. Hän kiittää esipuheessaan kustannustoimittaja Pauliina Rihtoa tiedekielensä oikomisesta. Minä kiitän molempia.

Kirsi Heikkinen,

Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2019

Neutroni
Seuraa 
Viestejä32694

Keijona kirjoitti:
kuuntelin tänään safkiksella napuripöydän nuorten naisten keskustelua, kukin vuorollaan  kertoi: minä sitä tai tätä, minulla sellainen tai olin sielä tai olen mennossa sinne. Siis uskomatonta ! Eihän tuollaisilla omilla henkilökohtaisuuksilla ole mitään merkitystä muille?

Olipa röyhkeitä ja itsekkäitä, kun eivät puhuneet aikamme messiaasta Kekestä. Mielellään tietenkin kaihoten suuren mestarin jalkavaimoksi tai ainakin rakastajattareksi. Vähintään pitäisi kirota hallitusta ja demokraattista perustuslakia, jotka eivät luovuta diktaattorin valtuuksia Kekelle, jotta hän viosi laittaa asiat järjestykseen ja tehdä ihmiskunnasta jälleen onnellisen apinalauman.

Sisältö jatkuu mainoksen alla