Ei selity helposti. Kuva: Getty Images
Ei selity helposti. Kuva: Getty Images

Ihmiset havainnoivat outoja ilmiöitä, vaikka niiden olemassaoloa ei voi todistaa.

Ajatus Maan ulkopuolisesta älystä on kiehtonut ihmistä pitkään. Ufoja on tutkittu sadan viime vuoden aikana paljon.

Suuri osa ufokirjallisuudesta keskittyy kuitenkin lähinnä todistelemaan sitä, ovatko avaruusoliot ja oudot ilmiöt tosia vai eivät. Ufot joko kiistetään kokonaan, tai sitten kirjoittajat yrittävät vakuuttaa lukijansa niiden olemassa­olosta.

Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittama teos Arvoituksia avaruudesta lähestyy aihetta erilaisesta lähtökohdasta. Kirjoittajat käsittelevät ufoja ja ufokokemuksia erityisesti uskonnollisena ilmiönä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sekä Närvä että Sohlberg ovat taustaltaan uskontotieteilijöitä. Närvä on ufoista väitellyt filosofian tohtori, Sohlberg työskentelee uushenkisyyteen ja uusiin uskonnollisiin liikkeisiin erikoistuneena koordinaattorina Kirkon tutkimuskeskuksessa. Seitsemästä muustakin kirjoittajasta moni on uskontotieteilijä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tekijöiden kokemus tutkimuksen parissa välittyy positiivisella tavalla. Heti ensimmäinen luku tiivistää tarkasti mutta helppolukuisesti ufo-sanan ja -kokemusten historiaa.

Nimi ufo on lyhenne englanninkielisistä sanoista unidentifable flying object, tunnistamaton lentävä esine. Ufohavainnot eivät kuitenkaan rajoitu vain kokemuksiin lentävistä lautasista ja öisistä valoil­miöistä, vaan osa ihmisistä sanoo myös kohdanneensa ulko­avaruuden muukalaisia. Jotkut kokemukset, kuten ufosieppaukset, ovat varsin villejä, ja kertomukset saivat huomiota erityisesti viime vuosituhannen puolella.

Kirjoittajat kuljettavat aihetta lentävien lautasten havainnoista sujuvasti suomalaisten asenteisiin. Jopa kaksi kolmesta suomalaisesta pitää ainakin jossain määrin mahdollisena, että ufot ovat muista maailmoista peräisin olevia avaruusaluksia.

Elämyksiä uskon varassa

Teos ei tarkoituksellisesti ota kantaa siihen, onko ufoja olemassa. Tämän voi lukea joko ansioksi tai puutteeksi. Tosin jo se, että ufohavaintoja tarkastellaan nimenomaan uskonnollisiin elämyksiin rinnastuvana ilmiönä, saattaa vaikuttaa lukijan muodostamaan tulkintaan.

Osaa ufohavainnoista on hyvin vaikea selittää. Kirjoittajat käyvät monipuolisesti läpi sitä, mitkä tekijät saattavat vaikuttaa tällaisten kokemusten syntyyn.

Oliko kyseessä mahdollisesti joukkopsykoosi? Halusiko ufouskovainen sitkeästi nähdä jotain, mitä hän ei varsinaisesti nähnyt? Vai oliko kokemus pelkkää huijausta? Onko mahdollista, että vahvasti ufoihin uskova auktoriteettihahmo saa toiset vakuuttumaan lentävän lautasen aitoudesta?

Hankalasti selittyvät havainnot muodostavat uskonnollisiin elämyksiin rinnastuvan harrastuksen ydinkertomuksen, kirja esittää. Uskonnollisen kokemuksista tekee yksinkertaistetusti se, että kertojat uskovat ufoihin, vaikkei heillä ole muuta kuin oma kokemuksensa.

Ufojen olemassaoloa ei voi todistaa kuten ei enkeleidenkään, mutta ihmiset näkevät molempia.

Valtaosa ufohavainnoista ei liity kirjassa esitettyjen lukujen perusteella mitenkään mielenterveyden häiriöihin. Tämäkin tukee ajatusta, jonka mukaan ufokokemukset muistuttavat ilmiönä uskonnollisia elämyksiä.

Sekalainen harrastajajoukko

Ufoharrastajien eroja kuvaillaan kiinnostavasti.

On selkeästi uskonnollisia ufouskovaisia kuten mormonit. Heidän uskontoonsa kuuluu erottamattomasti ajatus elämästä muilla planeetoilla.

Toisaalta ufoharrastajissa on myös ihmisiä, jotka pyrkivät tutkimaan havaintojaan tieteen keinoin ja käyttävät itsestään usein nimeä ufologi.

Kirjoittajat tosin huomauttavat, että kun ufologit yrittävät järkeistää havaintojaan ja kuvaavat niitä pseudotieteellisesti, he saattavat itse asiassa osallistua ufoharrastajien yhteisen mytologian luomiseen. Tätä voi verrata siihen, että kreationistit pyrkivät selittämään tieteen keinoin uskomusta, jonka mukaan maapallo on vain noin 6 000 vuoden ikäinen. He tekevät näin kuitenkin selkeästi uskonnollisista syistä.

Paikoin kirja kompuroi. Ufohavaintoja psykologisena ilmiönä käsittelevä luku esimerkiksi keskittyy pääosin siihen, miten esimerkiksi perspektiivi tai sääolot saattavat saada sinänsä tutut asiat näyttämään oudoilta. Osio käy läpi Sigmund Freudin ja Carl Gustav Jungin ajatuksia, jotka kuitenkin ovat varsin vanhentuneita. Lukija jää valitettavasti kaipaamaan luvusta lisää erityisesti modernin psykologian tarjoamia selityksiä.

Psykologia ja aistihavainnot ovat silti enemmän sivujuonne, ja pääteema eli uskonnollisuus kantaa hyvin.

Tuho uhkaa maailmaa

Teoksen toinen puolisko käsittelee esimerkiksi kristinuskon ja ufouskovaisuuden välisiä eroja sekä yhteneväisyyksiä.

Vaikka kristinusko ja ufoharrastuneisuus saattavat äkkiseltään vaikuttaa olevan kaukana toisistaan, Arvoituksia avaruudesta paljastaa monta niille yhteistä asiaa.

Kirjoittajat vertailevat kiehtovasti esimerkiksi sitä, miten kristittyjä ja ufokontakteihin uskovia yhdistää toivo jonkinlaisesta tulevaisuuden korkeammasta voimasta. Tämä korkeampi voima, oli se sitten Jeesus tai edistyneiden muukalaisten joukko, päästää ihmiskunnan pahasta ja korjaa kärsimyksen ongelman.

Yksityiskohtaisen käsittelyn saa myös suomalainen ufouskovaisuus. Kirjoittajat kuvaavat, kuinka sveitsiläinen Erich von Däniken villitsi suomalaisia 1970-luvulla. Hänen suositut teoksensa kertoivat muinaisista muukalaisista.

Suomessakin jotkut kiih­keät uskovaiset pitivät omituisia valoilmiöitä ja lentäviä lautasia merkkeinä lopun ajoista ja maailmanlopun lähestymisestä jo vuosikymmeniä sitten.

Tekijät esittelevät sitäkin, miten kristinuskon maailmanlopun käsitys on siirtynyt populaarikulttuuriin ja erityisesti ufoelokuviin. Kristillisen apokalypsin perusjuoni on tarttunut katastrofielokuviin, joissa maapallon ulkopuolelta tuleva ylivertainen voima uhkaa tuhota koko maailman.

Ihminen näkee kaltaisiaan

Vaikka ufoharrastuneisuuden uskonnollisuus on teoksen kantava teema, epilogi lähestyy aihetta hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Siinä avaruustutkimuksen filosofiaan perehtynyt Saara Reiman kirjoittaa vielä havaitsemattomien ulkoavaruuden eliöiden olemuksesta ja suhteesta ihmiseen niin rationaalisesti kuin voi.

Reiman pohtii, miksi ufoihin uskovat ihmiset näkevät aina suurin piirtein meidän itsemme kokoisia ja näköisiä humanoideja. Kyse voi olla eksistentiaalisesta kauhusta – siitä, että olemmekin koko käsittämättömän laajassa universumissa aivan yksin. Ihmisellä saattaa myös olla tarve ajatella vierasta älyä kaltaisenamme asiana. Liitämmehän eläimiinkin usein inhimillisiä ominaisuuksia.

Arvoituksia avaruudesta on kaiken kaikkiaan kiehtova kirja. Se on suhteellisen lyhyt, mutta mukaan on sisällytetty monipuolisesti ja neutraalisti tietoa voimakkaasti mielipiteitä jakavasta asiasta.

Jos outojen havaintojen historia, ufouskovaisten mielenliikkeet tai harrastuksen uskonnolliset piirteet kiinnostavat, kirja tarjoaa hyvän katsauksen monitahoiseen ilmiöön.

Tuukka Tervonen, vapaa tiedetoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2020

Arvoituksia avaruudesta. Toim. Jaakko Närvä ja Jussi Sohlberg, Gaudeamus 2020. 280 s., 32 €. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla