Riittävää unta ei korvaa mikään. Kuva: Getty Images
Riittävää unta ei korvaa mikään. Kuva: Getty Images

Neurotieteilijä rakastaa nukkumista ja julistaa unen ihmeitä.

Aito ihmelääke olisi sellainen, jonka avulla eläisimme pidempään ja terveempänä. Se suojaisi syövältä, sepelvaltimotaudilta ja dementialta monista muista kansantaudeista puhumattakaan. Se vähentäisi ahdistusta ja masennusta ja lisäisi onnellisuutta. Tai tekisi meistä hoikempia, viehättävämpiä ja entistä luovempia.

Mahdoton tehtävä? Itse asiassa kuvatunlainen ihmerohto on jo olemassa: uni. Uusimpien tutkimusten mukaan sen terveysvaikutukset ovat paljon dramaattisempia kuin ikinä arvaisi.

Kolmasosa elämästä

Nukkuminen on öinen runsaudensarvi, josta riittää antia niin aivoille kuin muulle elimistölle. Lukuisissa tutkimuksissa on yritetty etsiä elintä tai biologista toimintoa, jota nukkuminen ei hyödyttäisi. Yhtään ei ole löytynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Unen hyvää tekevän voiman ei luulisi loppujen lopuksi olevan kovin suuri yllätys, sillä ihminen uhraa unelle kolmanneksen elämästään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olisiko evoluutiolle sattunut niin suuri kömmähdys, että se olisi pannut ihmiset ja muut eläimet nukkumaan turhan päiten? Tuskinpa vaan, vastaa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella työskentelevä neurotieteiden ja psykologian professori Matthew Walker.

Hän tunnustaa rakastavansa unta ja pitävänsä kiinni kahdeksan tunnin yöunista. Hän rakastaa kaikkea, mitä uneen kuuluu ja mitä se saa aikaan. Eniten hän rakastaa sitä, että saa kertoa unen ihmeitä tekevistä ominaisuuksista.

Kaikki nukkuvat

Uni on kehityshistoriallisesti ikiaikaista perua. Kaikilla tunnetuilla eliöillä yksisoluisista alkaen on jonkinlainen leporytmi. Kasvitkin avaavat lehtensä säännöllisesti aina päivän koittaessa ja sulkevat ne jälleen yöksi.

Koko eläinkunta nukkuu, ainoastaan unten mailla vietetty aika vaihtelee. Norsu pärjää puolella ihmisen tarpeesta: se nukkuu nelisen tuntia vuorokaudessa.

Äkkiseltään ajateltuna nukkuminen voi tuntua järjenvastaiselta. Nukkuessa ei voi syödä, pitää yhteyttä lajitovereihi n eikä etsiä kumppania, parittelusta puhumattakaan.

Kaikkein kurjinta on, ettei voi paeta saalistajia. Luonnon eläimille nukkuminen onkin pohjimmiltaan hengenvaarallista.

Ainoa jäljelle jäävä selitys taitaa olla, että nukkumisesta saa hyötyä, joka päihittää kaikki tiedottomuudesta aiheutuvat riskit. Vain isot petoeläimet, kuten leijonat ja tiikerit, saavat nukkua huoletta. Ne ahmivat unta jopa 15 tuntia päivässä.

Nisäkkäistä uneliain on lepakoihin kuuluva ruskosiippaa. Se on hereillä vain viitisen tuntia vuorokaudesta.

Puute voi tappaa

Unen puutteeseen voi kuolla. Kun rottia valvotettiin kokeessa, ne kuolivat muutaman viikon kuluessa. Samoin on käynyt kärpäsille ja torakoille. Tiedetään, ettei ihminenkään selviä ilman unen tuomaa lepoa.

Vaikka kaikki nukkuvat, ihminen on lajeista ainoa, joka jättäytyy tahallaan vähäisten unien varaan. Riittävän unen saaminen tuottaa sadoilletuhansille suomalaisille pysyvästi ongelmia. Neljännes aikuisista kokee nukkuvansa liian vähän.

Suhtautuminen uneen on muuttunut inhimillisesti katsoen lyhyessä ajassa. Vielä sata vuotta sitten yhdysvaltalaisista vain muutama prosentti nukkui kuusi tuntia tai vähemmän yössä. Nyt lähes kolmannes aikuisista tekee niin. Suomen tilanne on lohdullisempi.

Matthews väittää, että yliolkainen suhde nukkumiseen johtuu osin tieteestä. Se ei ole pystynyt riittävän hyvin selittämään, miksi tarvitsemme niin kipeästi unta. Loppuuko aivoista yksinkertaisesti illan tullen virta niin, että akku on pakko saada lataukseen? Vai kertyykö aivoihin turhaa roinaa, josta pääsee eroon vain nukkumalla? Onko unen tehtävä vahvistaa päivällä opittua ja ratkaista päivän aikana päähän putkahtaneita ongelmia?

Moni kysymys odottaa vielä vastausta. Uni kuuluu biologian viimeisimpiin suuriin arvoituksiin.

Auttaa moneen

Matthewsin mukaan jopa hänen oman kirjansa nimi Miksi nukumme johtaa hieman harhaan. Aivan kuin unella olisi vain yksi tehtävä, juurisyy, jota tutkijat yrittävät epätoivoisesti selvittää.

Onneksi tilanne on pikku hiljaa tervehtymässä. Unen vähättelyyn törmää yhä harvemmin. Nukkuminen ei ole enää nynnyjen hommaa vaan hyödyllistä toimintaa, joka virittää ajattelun virtapiirit.

Uusin tieteellinen tutkimus on tullut kuin tilauksesta puolustamaan unen arvoa. Sen viesti on vastaansanomaton. Nukkuminen näyttää olevan tehokkain tapa pitää aivot ja muu elimistö tiptopkunnossa.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5966

Mikä on sinun käsityksesi unen tehtävästä? Mihin käsityksesi perustuu?

Mikä mielestäsi puoltaa kysymyksiä a-c, edes osittain, tai tekee niistä epätodennäköisiä?

a) "Loppuuko aivoista yksinkertaisesti illan tullen virta niin, että akku on pakko saada lataukseen? 

b) "Vai kertyykö aivoihin turhaa roinaa, josta pääsee eroon vain nukkumalla? "

c) "Onko unen tehtävä vahvistaa päivällä opittua ja ratkaista päivän aikana päähän putkahtaneita ongelmia?"

d) Jokin muu tehtävä kuin edellä mainitut, mikä ja miksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla