Piru on lainaa slaaveilta. Kuva: <span class="photographer">Hugo Simberg, Emäntä ja piruparka kaksosineen/Ateneumin taidemuseo</span>
Piru on lainaa slaaveilta. Kuva: Hugo Simberg, Emäntä ja piruparka kaksosineen/Ateneumin taidemuseo

Sadattelemme naapureiden voimasanoilla.

Sadattelu eli kirosanojen pudottelu on ikiaikainen tapa ilmaista voimakkaita tunteita. Kirosanoja ammennetaan monista lähteistä, mutta erityisen suosittuja ovat aihepiirit, joihin jo sinänsä liittyy pelkoa ja uhkaa. Osansa tästä latauksesta saavat myös niihin liittyvät sanat.

Korkeammat voimat ja pelottavat uskomusolennot ovat suosikkilistan kärjessä. Tosin käsitykset siitä, mitä sellaisia on olemassa, ovat muuttuneet ajan mittaan.

Noidat ja noituminen ovat suomalais-ugrilaista kulttuuriperintöä. Perkele on saatu Itämeren alueella balttilaisilta naapureilta, hiisi germaaneilta ja piru slaaveilta. Kuoleman valtakuntaan viittaava helvetti on vanhaa skandinaavista perua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voimakkaita sanoja voi lieventää muuntelemalla ja risteyttämällä: helvetti, helkkari, helkutti, hemmetti, himputti ja niin edelleen. Tällöin ei noudateta normaalin sananmuodostuksen sääntöjä, joten on mahdotonta sanoa, mistä mikäkin sana tarkalleen ottaen tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka perkeleet, pirut ja helvetti on opittu tuntemaan jo ennen kirjakielen syntyä, uskonnollinen kielenkäyttö ja Raamattu ovat myöhemmin muokanneet näihin liittyviä käsityksiä.

Perkeleen tapauksessa ukkosenjumalasta on tullut sielunvihollinen, ja helvetiksi nimitetystä kuoleman valtakunnasta on tullut kadotus.

Saatana on opittu tuntemaan vasta Raamattuun perustuvasta hengellisestä kielestä. Sana tulee hepreasta, johon suomalaisilla on ollut vain välillinen kosketus uskonnollisen kielen kautta.

Hengellisestä kielestä lienee peräisin tapa korostaa sadattelua lukusanalla tuhat: tuhat tulimmaista, voi tuhannen tuhatta perkelettä.

Vanhassa Raamatun kielessä tuhannen tuhatta tarkoitti miljoonaa, mikä oli käsittämättömän suuri määrä. Perkeleen kiertoilmauksena käytettiin ikivanhan tuli-sanan johdosta tulinen, ja siitä saatiin vielä tehokkaampi, kun se pantiin superlatiivimuotoon tulimmainen.

Perkeleen tapauksessa tuli viittasi tietenkin helvetin tuleen, mutta tuli on sinänsäkin edustanut pelottavaa alkukantaista voimaa, joka on kelvannut sadattelun perusteeksi. Nykyäänkin puhutaan tulistumisesta, kun tarkoitetaan suuttumista.

Venäjästä lainattu pätsi on alkuaan tarkoittanut tavallista uunia, mutta Raamatussa tulinen pätsi on muuttunut kadotuksen ja ikuisen piinan vertauskuvaksi. Ilmestyskirjassa saatana ja väärät profeetat heitettiin tulikivenkatkuiseen tuliseen järveen. Siinä on ollut Suomen kansalle kieli- ja mielikuvaa kerrakseen!

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla