Kanadalaistutkimuksen mukaan oireiden googlaaminen aiheuttaa niitä.

Lääkkeiden sivuvaikutusten googletus voi aiheuttaa nämä sivuvaikutukset, huomasivat kanadalaisen Toronton yliopiston lääketieteen tutkijat.

”Mitä helpommin ihmiset löytävät sivuvaikutuksia tohtori Googlelta, sen herkemmin heillä on näitä sivuvaikutuksia”, tutkimusartikkelin ykköskirjoittaja Baiju Shah tiivistää tuloksen Kanadan yleisradiolle.

Aiemmassa tutkimuksessa oli kysytty lääkäreiltä 13 eri maassa, kuinka suuri osa heidän potilaistaan ei sivuvaikutusten vuoksi pysty käyttämään statiinilääkitystä veren kolesterolin alentamiseksi.

Nyt kanadalaistutkijat hakivat jokaisen maan omalla Google-sivustolla maan omalla kielellä statiinien sivuvaikutuksia ja kirjasivat ylös osumien määrän.

Yhteys oli selvä.

Australiassa, Kanadassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa tietoa sivuvaikutuksista löytyi netistä yllin kyllin ja potilaat kestivät verraten huonosti statiineja.

Sen sijaan etenkin Aasian maissa ja Itä-Euroopassa netissä kirjoitettiin omalla kielellä vähemmän statiinien sivuvaikutuksista ja ihmiset myös kärsivät niistä vähemmän.

”Me havaitsemme tämän vastaanotoilla kaiken aikaa. Potilaat kertovat lääkkeiden sivuvaikutuksista, mutta yleensä ne ovat sellaisia, jotka he ovat löytäneen Googlesta”, Shah sanoo.

Hän pitää tätä tyypillisenä esimerkkinä nosebosta.

Kun plasebossa ihminen voi saada oikeaa hyötyä lumelääkkeestä, nosebossa koehenkilö voi saada oikeita oireita kuvitellusta uhasta.

Kaikki eivät niele tulosta, että lääketieteellinen tieto sairastuttaa ihmiset.

Saksalaisen Tübingenin yliopistollisen sairaalan psykosomaattisen lääketieteen professori Paul Enck huomauttaa, että syy–seuraus-suhteet eivät välttämättä mene niin kuin kanadalaiset uumoilevat.

”Emme voi tietää, vaikuttaako sivuvaikutuksista kertovien nettisivujen määrä sivuvaikutusten ilmenemiseen vai vaikuttaako sivuvaikutusten määrä siihen, kuinka paljon aiheesta kirjoitetaan nettiin”, Enck sanoo Kanadan yleisradiolle.

Shah kuitenkin uskoo vankasti teoriaansa.

”On vaikea löytää biologista selitystä sille, että Englannissa, Australiassa ja Kanadassa statiineilla esiintyy enemmän sivuvaikutuksia kuin Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa”, hän sanoo.

Tutkimus julkaistaan heinäkuussa sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan ja sairauksiin erikoistuneessa International Journal of Cardiology -tiedelehdessä.

Kysely

Googlaatko lääkkeiden sivuvaikutuksia?

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018