Vaikeiden töiden lykkäämisen taustalla on pelkoja, jotka voi voittaa, tutkijat neuvovat.

Vitkuttelusta eli tieteellisesti prokrastinaatiosta kärsii arviolta noin 30 prosenttia ihmisistä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Nuorilla töiden aloittamisen välttely on yleisempää kuin varttuneemmilla. Opiskelijoista vitkutteluun syyllistyy jopa puolet.

Tyypillisimmin vitkuttelu liitetään kirjoittamiseen. Prokrastinointi voi kuitenkin liittyä melkein mihin tahansa toimeen tarttumiseen, kertoo tutkija Fuschia Sirois Sheffieldin yliopistosta HS:n haastattelussa. Hän on tutkinut töiden ja tehtävien välttelyä yli kaksikymmentä vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Kukaan ei vitkuttele mieluisten tehtävien äärellä. Kyse on siis jostakin, jonka koemme ikäväksi tai vaikeaksi. Se voi olla ikävän puhelun soittaminen, lenkille lähtö tai meno hammaslääkäriin”, Sirois tiivistää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vitkuttelu kärjistyy hankalaksi, jos siitä kärsivä ei saa aloitettua tarpeellista tehtävää. Siroisin mukaan silloin kyse on tunnepuolen ongelmasta sekä epärealistisista tulevaisuuden odotuksista.

”Vitkuttelemme, kun pelkäämme. Hyvin tyypillistä on pelätä esimerkiksi epäonnistumista. Sitten ei tee mieli aloittaa ollenkaan.”

Toisaalta lähtemisen välttely voi liittyä myös siihen, että ihminen pelkää kuulevansa vaikkapa hammaslääkäriltä huonoja uutisia hampaistaan. Tai että iltalenkillä on todennäköisesti koleaa ja muutenkin ikävää.

Upsalan yliopiston apulaisprofessori Alexander Rozental neuvoo, että selkeät määräajat auttavat vitkuttelijaa. Jos tehtävällä ei ole takarajaa, ihminen voi vitkutella loputtomasti. Paras tilanne olisi, jos työn voi pilkkoa moneen välitavoitteeseen.

”Esimerkiksi yliopistoissa opettajilla on tässä parannettavaa. Olisi paljon parempi jakaa kurssin tehtävät useassa pienessä osassa kuin yhdessä isossa, jonka palautuspäivä on lopussa,” Rozental huomauttaa.

Rozental kehuu myös niin kutsuttua pomodoro- tai tomaattitekniikkaa, joka pätee ainakin kirjoittamiseen ja muuhun ajatustyöhön. Ajatuksena on kirjoittaa 25 minuuttia ilman keskeytyksiä ja sitten pitää viiden minuutin tauko. Neljän tomaatin eli kahden tunnin jälkeen on pidempi tauko.

”Tomaatissa on paljon fiksua. Se rajaa ajan, joten se urakka ei tunnu ylitsepääsemättömältä. Kirjoitusrupeaman jälkeen tuleva tauko on aina tervetullut palkinto.”

Töiden palastelun lisäksi Rozental käskee kiinnittämään huomiota myös työympäristöön. Runsaat häiriöt antavat herkästi syyn keskeyttää hankalalta tuntuva tehtävä. Keskeytyksen jälkeen aloittaminen on taas hankalaa.

Rozental neuvoo sulkemaan tai jopa poistamaan koneesta tarpeettomat ohjelmat ja säätämään puhelimen äänettömälle.

Kysely

Lankeatko usein vitkutteluun?

Sisältö jatkuu mainoksen alla