Harhanäkyihin altistavat läheisten menetykset, univaje ja ankara stressi.

Eräs eläkkeellä oleva mies katseli televisiota, kun huomasi syrjäsilmällä, että jokin oli hänen vieressään. Siinä seisoi nainen ruudullinen kylpytakki yllään. Nainen tutki komeroa, joka sekin oli osa näkyä.

Kun mies kääntyi katsomaan hahmoa tarkemmin, se katosi.

Mies tajusi, että kyseessä oli harhanäky. Se muistutti häntä vaimosta, joka oli kuollut äkisti kuusi vuotta aiemmin yli 50 vuoden avioliiton jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tapauksesta kertoo psykologian tutkija Jukka Häkkinen uudessa kirjassaan Mielen oudot maisemat (Docendo).

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiset voivat kokea harha-aistimuksia, vaikka heidän päässään ei ole vikaa. Outoihin aistimuksiin ei tarvita psykoosia, alkoholia eikä huumeita, vaikka ne altistavat harhoille.

Arjen hallusinaatiot ovat yllättävän tavallisia. Tutkimuksessa lähes 250 opiskelijalta kysyttiin, ovatko he tai heidän läheisensä nähneet harhoja. Joka viides kertoi, että hän tai läheinen on kokenut, että kuollut henkilö on läsnä. Joka kolmas kertoi nähneensä kasvot, vaikkei paikalla ollut ketään.

Harhanäyille altistaa muun muassa läheisen ihmisen menetys ja siitä johtuva suru.

On arvioitu, että 46–82 prosenttia ihmisistä näkee harhoja läheisen menetyksen jälkeen.

”Pysäyttävää on, ettei niistä puhuta. Kuinka moni läheisensä menettänyt pohtii itsekseen ja huolissaan, onko mielenterveyteni menossa”, Häkkinen sanoo Helsingin Sanomien jutussa.

Vain harva kokee vainajahallusinaatiot kielteisesti. Niitä voivat nähdä kaikenikäiset.

Myös univaje ja kova rasitus voivat aiheuttaa harhoja. Uusiseelantilainen vuorikiipeilijä ja kirjailija Peter Hillary vaelsi vuonna 1998 tovereineen lähes kolme kuukautta Etelämantereella. Kahdeksantenatoista päivänä kuollut äiti ilmestyi Hillarylle. Äitiä ei varsinaisesti näkynyt, mutta Hillary koki oudon läsnäolon lohduttavana.

”Läsnäolon kokemus tulee monissa tilanteissa, paitsi leskille myös rasituksessa ja univajeessa”, Häkkinen kuvaa.

Eri hallusinaation muotoja yhdistää epämääräinen läsnäolon kokemus. Se voi toimia siemenenä, josta näkö-, kuulo- tai tuntoharhat kehittyvät.

”Aivot kutovat kasaan todellisuutta sen aineksen perusteella, jota on tarjolla. Läsnäolon kokemus tarjoaa siihen yhden impulssin”, Häkkinen sanoo.

Läsnäolon kokemus on voitu tuottaa ihmisille laboratoriossa.

Kysely

Oletko kokenut hallusinaatioita?

Sisältö jatkuu mainoksen alla