Harjoituskuorman lisääminen hyydytti urheilijoiden etuotsalohkon ja sai tekemään lyhytjänteisiä valintoja, kertoo uusi tutkimus.

Nykyään on muotia, että vaativissa tehtävissä työskentelevät johtajat harrastavat rasittavaa tavoitteellista urheilua, kuten maratonjuoksua ja triathlonia. Uuden ranskalaisen tutkimuksen valossa se ei välttämättä ole paras yhdistelmä.

Hyvä kunto auttaa työssä jaksamista ja liikunta nollaa työstressiä, mutta liiallinen fyysinen rasitus väsyttää myös aivot, osoittaa Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus.

Fyysinen ylikuormitus vähensi aktiivisuutta etuotsalohkossa aivojen toiminnanohjauksen ydinalueella ja muutti koehenkilöiden päätöksiä lyhytjänteisemmiksi. Henkinen ylikuormitus aiheuttaa samankaltaisia seurauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijaryhmä lähti testaamaan oletusta, että myös urheilijoiden ylirasittumiseen liittyy aivojen toiminnanohjauksen väsyminen. Toiminnanohjausta tarvitaan, kun ihminen joutuu suuntaamaan ja sopeuttamaan toimintaansa minkä tahansa kauempana olevan tavoitteen saavuttamiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaativassa kestävyyssuorituksessa aivojen esimerkiksi täytyy käskeä kehoa jatkamaan suoritusta, vaikka maali on kaukana ja ruumis viestii väsymystä ja kipua. Tavallisesti nämä tuntemukset panevat ihmisen hiljentämään tahtia.

”Suorittaja joutuu kontrolloimaan automatiikkaa, joka pysäyttäisi liikkumisen, kun lihaksiin tai niveliin alkaa sattua”, selittää tutkimuksen tekijöihin kuuluva Mathias Pessiglione Pitié-Salpetrièren sairaalasta Pariisista tutkimustiedotteessa.

Tutkimusidea syntyi Pariisissa toimivassa Ranskan huippu-urheilun harjoituskeskuksessa Insepissä. Tutkimusryhmä toteutti harjoituskeskuksessa kokeen, johon osallistui 37 miespuolista kestävyysurheilijaa.

Puolet heistä jatkoi harjoittelua normaalisti, mutta muilla jokaista tavanomaiseen ohjelmaan kuuluvaa harjoitusta pidennettiin 40 prosentilla kolmen viikon ajaksi.

Näin pyrittiin tuottamaan fyysistä ylikuormitusta, joka pitkittyessään voi johtaa täysimittaiseen ylirasitustilaan. Sellaista tilaa urheilijoille ei kuitenkaan haluttu aiheuttaa.

Kolmen viikon rasitusjakson jälkeen testattiin koehenkilöiden käyttäytymistä päätöksenteossa ja kuvattiin heidän aivotoimintaansa tehtävien aikana.

Tulos oli, että roima lisäys harjoitusmäärässä huononsi urheilijoiden suoritusta pyöräilytestissä sai heidät tuntemaan itsensä väsyneemmiksi.

Taloudellisiin valintoihin liittyvissä testeissä he alkoivat käyttäytyä impulsiivisemmin. He suosivat välittömiä pieniä palkintoja lykätyn mutta suuremman palkinnon sijaan.

Valintatehtävien aikana tehty aivokuvaus näytti, että aktiivisuus heidän etuotsalohkossaan oli vähäisempää kuin vertailuryhmällä. Liiallinen fyysinen rasitus vaikutti Pessiglionen mukaan sen toimintaan täsmälleen samoin kuin liika henkinen työkuorma ryhmän aiemmissa tutkimuksissa.

”Neurologisella tilalla on merkitystä. Emme tee samanlaisia päätöksiä, kun aivomme ovat väsyksissä.”

Tutkimusryhmä sanoo tulostensa osoittavan, että liika treeni on liikaa myös aivoille, vaikka kestävyysliikunta yleisesti ottaen onkin hyväksi.

Tuloksilla voi olla heidän mielestään merkitystä myös päätöksentekoa koskeville teorioille, jotka yleensä jättävät huomiotta sen päätöksentekijöiden neurologisen tilan.

Tutkijat arvelevat, että huonoja ratkaisuja voisi politiikassa ja taloudessa syntyä vähemmän, jos päätöksiä vältettäisiin tekemästä uuvuksissa.

Kysely

Oletko koskaan treenannut aivosi uuvuksiin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla