Käyttäytymisgenetiikan professorin ajatukset ravistelevat uskoa kotikasvatuksen voimaan.

Käyttätytymisgenetiikan kaksos- ja adoptiotutkimukset horjuttavat uskoa kasvatuksen ja kotiolojen suureen rooliin ihmisen elämässä, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Lontoossa King’s Collegen professorina toimiva Robert Plomin julkaisi viime vuonna kirjan Blueprint, joka sanoo vanhemmat irti kasvattajan tehtävästä. Hänen pääsanomansa on, että vain geenit järjestelmällisesti muotoilevat elämämme. Kotiympäristön vaikutus useimpiin psykologisiin tai käyttäytymisen piirteisiin on olematon tai korkeintaan melko vähäinen.

Ihmisten yksilöllisesti kohtaamat ympäristötekijät vaikuttavat nekin suuresti elämänkohtaloihin, mutta satunnaisemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempien tehtävänä ei Plominin mukaan ole valmentaa lapsiaan. Lapsen ja vanhemman suhde on tärkeä ihmissuhde, jossa ollaan sen itsensä vuoksi, ei siksi että muokattaisiin toista johonkin suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kesäkuussa Helsingin Sanomat kertoi suomalaisten talous­tieteilijöiden tekemästä kaksostutkimuksesta, joka käsitteli tuloeroja.

Havainto oli se, että kotiympäristö ei selitä lainkaan eroja ihmisten tuloissa. Noin puolet ihmisten välisestä vaihtelusta tuloissa palautui heidän geneettisiin eroihinsa. Toisen puolen selittivät monenlaiset yksilölliset ympäristötekijät.

Myös älykkyyttä, mielenterveysongelmia ja alkoholismia selittävät valtaosin erot perintötekijöissä ja yksilöllisessä ympäristössä, eivät erot kotioloissa.

Vanhempien toimilla ei ole Plominin esittelemien tutkimusten mukaan juuri vaikutusta edes jälkikasvun epäitsekkyyteen tai sinnikkyyteen.

Käyttäytymisgenetiikan löydökset kotiolojen vähäisestä merkityksestä saattavat sotia arkikäsityksiämme vastaan. Vanhempien voi olla vaikea uskoa, etteikö kasvatus osaltaan vaikuta siihen, miten lapsi elämässä menestyy.

”Vanhan vitsin mukaan vanhemmat uskovat ensimmäisen lapsen jälkeen ympäristöön, mutta toisen lapsen jälkeen vanhemmat alkavat uskoa geeneihin”, Helsingin yliopiston psyko­logian professori Markus Jokela sanoo HS:n jutussa.

Hänen mukaansa käyttäytymisgenetiikassa on huomattu, että kun sisarusten geneettinen samankaltaisuus on huomioitu, he muistuttavat toisiaan yhtä paljon kuin ketä tahansa satunnaisesti valittua henkilöä. Yhteisellä kasvukodilla ei siis ole merkitystä.

Kysely

Onko kotikasvatuksella merkitystä?

On. Lapsen suuntaan voi vaikuttaa.
On. Lapsen suuntaan voi vaikuttaa.
81.2%
Ei ole. Tärkeää on vain olla lapsensa kanssa.
Ei ole. Tärkeää on vain olla lapsensa kanssa.
18.7%
Ääniä yhteensä: 213
Sisältö jatkuu mainoksen alla