Syömishäiriöissä erottuu mystinen potilasryhmä, johon mikään hoito ei tunnu tehoavan.

Syömishäiriöt ovat nuorilla paitsi yleisiä myös mahdollisesti vakavia mielenterveyden ongelmia. Sairastuminen kasvattaa ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä moninkertaisesti.

Mutta vaikka akuutti vaihe voi olla hyvinkin voimakas, syömishäiriö menee onneksi monilla ohi, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Osa syömishäiriötä sairastavista oireilee kuitenkin selvästi vaikeammin ja kauemmin. He ovat syömishäiriöiden kirjon ”tosi kova ydin”, kuvailee mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen Helsingin yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”He ovat olleet kliininen mysteeri niin kauan kuin olen ollut alalla eli 20 vuotta. He ovat meidän kaikkein vaikeimpia potilaitamme”, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Potilaiden kovasta ytimestä hahmottuu Keski-Rahkosen mukaan erityisesti kaksi ryhmää.

Ensinnäkin osalla ihmisistä hoitoa ja toipumista vaikeuttaa jokin traumaattinen tapahtuma. Heidän kehonsa rajoja on loukattu koskettelemalla tai kommentoimalla tai he ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa.

Varsinaisia ”kliinisiä mysteereitä” ovat ihmiset, joilla esiintyy syömishäiriön lisäksi neuropsykiatrisia oireita.

Yleisiä kehityksen neuropsykiatrisia häiriöitä ovat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö adhd sekä autismikirjon häiriöt. Autismikirjon häiriöt kuten Asperger ovat laaja-alaisia kehityksen häiriöitä, jotka alkavat varhaisessa lapsuudessa.

Laihuushäiriö anorexia nervosaan sairastuneilla esiintyy muuhun väestöön verrattuna poikkeuksellisen paljon autismikirjon ja adhd:n piirteitä.

Anoreksia on ahmimishäiriö bulimia nervosan ohella tunnetuin syömishäiriö. Eniten on tutkittu sitä, kuinka anoreksiaa ja autismikirjon oireita esiintyy samaan aikaan tietyillä ihmisillä.

Anoreksiaa sairastavista naispuolisista potilaista noin 10–30 prosenttia täyttää autismikirjon diagnoosin kriteerit, on havaittu häiriöiden päällekkäisyyttä aktiivisesti selvittäneissä tutkimuksissa.

Anoreksiassa ja autismikirjon häiriöissä on usein samankaltaisia oireita. Ajattelu ja käytös on joustamatonta, sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja tunteiden tunnistaminen on hankalaa.

”Lähes kaikilla, jotka sairastuvat anoreksiaan, on ollut jonkin verran jäykkää käytöstä jo lapsena. Se on ollut aina olemassa ja tulee luultavasti olemaan toipumisenkin jälkeen”, sanoo Helsingin yliopiston nuorisopsykiat­risen epidemiologian dosentti Anu Raevuori.

Myös sosiaaliset suhteet ovat voineet aiheuttaa hankaluuksia jo ennen anoreksian puhkeamista.

Raevuori on juuri kirjoittanut yhdessä kollegojensa kanssa yhteisesiintyvyydestä kaksi katsausartikkelia, joista toinen julkaistaan pian Current Opinion in Psychiatry -tiedelehdessä, toinen suomalaisessa Duodecimissä.

Bulimiassa puolestaan korostuu adhd. Molemmille tyypillistä on impulsiivinen käytös.

Adhd voi kuitenkin esiintyä samanaikaisesti kaikkien syömishäiriöiden kanssa.

Mielenterveyden ammattilaiset vasta selvittävät, mistä syömishäiriöiden ja neuropsykiatristen häiriöiden välisessä yhteydessä on kyse.

”Syömishäiriöiden hoidossa on pitkään ajateltu, että joustavuuden lisääminen on hirveän tärkeää. Mutta jos on voimakkaat autismikirjon piirteet, siitä pitäisi tinkiä. Se on niin vastoin heidän ydinolemustaan”, Raevuori sanoo.

Lääketiedettä ja psykologiaa on pitkään hallinnut objektiivisuuden mittaamisen perinne, Keski-Rahkonen huomauttaa. Asioille on keskitytty etsimään neurobiologisia selitysmalleja.

Nyt näkökulma on muuttumassa: hoidossa kannattaa hyödyntää myös kokemustietoa ja kysyä, mikä ihmistä itseään auttaa.

Kysely

Onko sinulla tai läheiselläsi ollut syömishäiriö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla