Hoito-, seksi- ja sotilasrobotit voivat herättää samanlaisia tunteita kuin muut ihmiset.

Voiko robottiin rakastua, kysyy Helsingin Sanomat jutussaan. Ajankohtaiseksi kysymys se muuttui viimeistään vuonna 2017, kun Matt McMullenin perustama Realdoll-yritys julkisti seksirobotin nimeltä Harmony.

Harmony kykenee ”keskustelemaan”, räpyttelemään silmiä ja liikkumaan. Oikeaksi ihmiseksi sitä ei erehdy luulemaan, mutta ihmismäinen ulkonäkö ei ole edellytys. Se saattaa itse asiassa jopa haitata robottiin kiintymistä.

Kuitenkin jo ennen seksirobottien esiinmarssia ihmiset osoittivat kiintymystään robotteihin hiukan eri tavalla, nimittäin pitämällä niille, tai ”omaisten” mukaan heille, hautajaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

The Atlantic -aikakauslehti uutisoi vuonna 2013 koskettavan kertomuksen palkitun veteraanin hautajaisista Irakissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vainajan nimi oli Boomer, ja sotilasperintein hänelle ammuttiin kunnialaukaukset seremonian yhteydessä, jossa hänen taistelutoverinsa antoivat Boomerille purppurasydän- ja pronssitähti-mitalit.

Boomer oli neljällä pyörällä kulkeva pomminpurkurobotti, joka näytti lähinnä aikuisten versiolta lasten leluautosta. Se ei estänyt sotilaita tuntemasta kaikenlaisia tunteita turhautumisesta raivon kautta suruun tähän ihmiselämiä pelastavaan pikku robottiin.

Väitöskirjatutkija Mika Koverola Helsingin yliopistosta pitää sotilaiden kiintymystä robotteihinsa syvänä tunteena.

”Siinä mennään kiintymyksessä pidemmälle kuin ehkä vaikka lemmikin kohdalla. He pitävät ehdottomasti robotteja sotilasyksikön osana, toisin kuin vaikkapa autoja, joihin voi myös aidosti kiintyä”, Koverola tulkitsee.

”Tosin en tiedä, meneekö se sitten pidemmälle kuin toisen maailmansodan aikana, jolloin pommikoneille annettiin nimiä ja persoonallisuuksia. Sotilaat kävivät juttelemassa niille tehtävien välissä”, tutkija pohtii.

Kognitiotieteiden väitöskirjatutkija Koverola on osa tutkimusryhmää, joka ruotii, miten ihmiset suhtautuvat tekoälyjärjestelmiin ja prosesseihin.

Koverolan tutkimuksissa on muun muassa käynyt ilmi, että ihmiset suhtautuvat sallivammin eroottisista palveluista maksamiseen seksirobotille kuin ihmiselle. Robotin kanssa pelehtimistä pidetään nimenomaan seksinä robotin kanssa eikä masturbaationa.

Ryhmä setvii myös älykkäiden koneiden moraalipsykologiaa – sitä, miten ihmiset moraalisesti suhtautuvat robottien tekemiin päätöksiin.

Ihmiset siirtävät moraalista vastuuta roboteille, vaikka he tietävät, että robotit eivät ole tiedostavia eivätkä kykene moraaliseen päätöksentekoon.

”Silti vaistonvaraisesti ihminen syyttää varsinkin ’älykästä’ teknologiaa, jos se ei toimi. Mutta olemmehan me vihaisia autollekin, jos se ei käynnisty pakkasaamuna”, Koverola avaa.

Jos jokin käyttäytyy tavalla, jonka me tulkitsemme ihmismäiseksi, me annamme sille yleensä muitakin ihmismäisiä ominaisuuksia ja alamme kokea siitä vastuuta, tutkija kertoo.

Robottiin kiintymiseksi tai sen kanssa lähentymiseksi edes fyysinen olomuoto ei ole täysin välttämätön. Amazon Alexa on virtuaaliavustaja, jonka kanssa voi keskustella kaiuttimen välityksellä.

”Kyselytutkimuksella korona-aikana on saatu selville, että noin 30 prosenttia Alexan käyttäjistä on yrittänyt aloittaa eroottisen keskustelun Alexan kanssa. Pandemian aikana on yritetty hakea inhimillistä läheisyyttä tekoälyistä”, Koverola kertoo.

Eettiset ja tunteelliset kysymykset nousevat esiin etenkin kahdessa robotiikan lajissa: taisteluroboteissa ja hoitoroboteissa.

Hoitorobottien osalta kysymys nousee Koverolan mukaan esille erityisesti dementoituneiden vanhusten kohdalla, jotka eivät enää osaa ehkä erottaa robottia aidosta asiasta.

Hoitokotiseuralaiseksi on luotu muun muassa hylje- ja kissarobotteja, jotka reagoivat kosketukseen ja esimerkiksi kehräävät.

”Vaikka niistä on iloa, onko eettistä, että vanhus ei erota, että kyseessä ei ole aito eläin?”

Robottieläinten lisäksi on suunnitelmia tuoda hoitokoteihin esimerkiksi robotteja, jotka lukevat tarinoita vanhuksille.

”Onko oikein huijata vanhusta, että hänellä on ihmisseuraa, vaikkei oikeasti ole?” Koverola pohtii.

Selkeätä vastausta ei ole, mutta tekniikka yleistyy kovaa vauhtia, joten ratkaisu olisi saatava Koverolan mielestä suhteellisen nopeasti. Hoitoroboteista on kuitenkin hyötyä.

Ongelmana robottien kasvavassa määrässä yhteiskunnassa ja niihin kiintymisessä Koverola näkee sen, että osa ihmisistä voi tahtomattaan eristäytyä entisestään. Hän kuitenkin pitää kysymystä laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä kuin vain robotiikkaan liittyvänä.

”Jos kaupan kassa automatisoituu ja vanhus menettää viimeisen ihmiskontaktinsa, niin ongelma ei ole robotissa, vaan vanhustenhoidossa.”

Toiset myös pelkäävät, että robottiseuralaisten normalisoitumisen seurauksena ihmiset saattavat paeta muita ihmisiä omaan maailmaansa.

Koverola ei näe lähtökohtaisesti realistisena pelkona sitä, että ihminen irtautuu todellisuudesta, mikäli tulee lisää robottikavereita tai seksirobotteja.

”Terve ihminen on hyvin häilyvä käsite, mutta niin kauan kun ihmisellä on riittävästi muita sosiaalisia kontakteja eikä vahvoja psyykkisiä ongelmia, kiintyminen robotteihin tuskin on ongelmaksi.”

Kysely

Pitääkö robottiin kiintymisestä huolestua?

Käyttäjä23956
Seuraa 
Viestejä2782

Aina kun mä käyn kattomassa moottoripyöriä ja takas tullessa nään oman kawan tallissa niin tuntuu kuin olis huorissa käynny.

Mä kerran melkee panin kansanedustajaa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10592

En keksi mitä haittaa siitä on, että iloa tuottaakin robotti. Lapsetkin leikkivät nukeilla. Merkitys syntyy vasta kokemalla, eikä yhden henkilön tai joukon tuntema merkitys jostakin kohteesta voi olla siitä ainoa totuus, ellei voida perustella jotain haittaa tuntea toisin. Kuinka sen haitan voisi määritellä toisen puolesta? Siis kun puhutaan aikuisista ihmisistä, ei kohteista joita täytyy suojella, kuten lapsia, eläimiä, luontoa.

Ehkä robotti on nimenomaan ratkaisu ongelmaan eikä toisin päin. Jos robotti ongelman ratkaisijana tuottaa muille ongelmaa... voidaan miettiä, mikä on se uusi ongelma. Vaikka robotti ei itse ole tuntevan, tietoisen mielen veroinen, sen olemassaolo ja toiminta voi sitä joillekin ihmisille olla. Yksilöllisyyden kokeminen ja sen merkitys muille ovat kaksi eria asiaa; robotti ei edes ole tietoinen, muuta kuin  robotista tykkäävän mielessä, ja sehän on kokijan oma asia. Robottia vastustava kenties suhtautuu, aivan kuin robotti olisikin tietoinen osana siihen uskovan tietoisuutta... Että jos fantasian tappaisi, ei ällöttäisi tai ärsyttäisi. Se on ehkä hieman itsekästä ja turhan täydellisyyshakuista.

(Jos uskoisin että roboteilla on edes eläimen kaltainen mieli, suhtautuisin niihin eri tavalla. En esimerkiksi hyväksyisi niitä seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, sillä en hyväksy eläintenkään käyttöä sitä varten.)

Mitä jos olisi psykopaatti hoitaja. Miksi olisi eettisempää kiintyä häneen kuin robottiin, joka pitää sinusta aina hyvää huolta? No tämä on kärjistettyä, mutta mikä  se hoitajasta koettava itseisarvo tarkalleen ottaen olisi? Näkisin että roboteista tykkäävät omalla tavallaan nimenomaan arvostavat elämää, jopa siinä määrin, että voivat tuntea kaipuun ja kiintyä kohteeseen, josta rakastettu ydinolemus ei alunperin edes ole lähtöisin.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Sisältö jatkuu mainoksen alla