Vauraimmat ihmiset eivät ole kyvykkäimpiä vaan onnekkaimpia, todistelevat italialaiset tutkijat.

Taloudellisesti menestyneimmät ihmiset eivät ole kyvykkäimpiä vaan onnekkaimpia, osoittaa varallisuuden muodostumista kuvaava tietokoneohjelma. Sen laativat teoreettisen fysiikan professori Alessandro Pluchino ja hänen kollegansa Catanian yliopistosta Italiasta.

Rikkauksien jakautuminen noudattaa tunnettua kaavaa, jonka mukaan 20 prosenttia ihmisistä omistaa 80 prosenttia varallisuudesta.

Miksi niin harvojen pitää omistaa noin paljon? Elämme meritokratiassa, jossa ihmisiä palkitaan heidän kykyjensä, älykkyytensä, ponnistelujensa ja muiden hyveidensä mukaan, kuuluu perinteinen vastaus – ja valehtelee.

Maallinen omaisuus jakautuu epätasaisemmin kuin monet muut asiat. Ihmisten kyvyt seuraavat normaalijakaumaa eli Gaussin käyrää, jossa useimmat tapaukset sijoittuvat keskiarvon ympärille.

Tätä jakaumaa noudattaa esimerkiksi ihmisten älykkyys, kun sitä on selvitetty älykkyysosamäärää mittaavilla testeillä. Keskimääräinen ÄO on sata, mutta kenelläkään ei ole tuhatta.

Sama pätee ponnisteluihin, jos niitä arvioidaan työtuntien määrällä. Jotkut puurtavat tavallista pidempiä ja toiset lyhyempiä päiviä, mutta kukaan ei uurasta miljardia kertaa enempää kuin muut.

Silti jotkut saavat palkinnoksi miljardi kertaa enemmän maallista hyvää kuin toiset, vaikka he eivät tutkimusten valossa näytä mukaan olekaan muita lahjakkaampia.

Mitkä tekijät sitten määräävät, miten yksilöt vaurastuvat? Voisiko sattumalla olla yllättävän suuri osa?

MIT Technology Review -lehden mukaan Pluchino ja hänen työtoverinsa tietävät vastaukset.

Heidän luomansa virtuaalinen malli kuvaa hämmästyttävän tarkasti rikkauksien jakautumista todellisessa maailmassa. Se löytyy arXiv.org -sivuilta.

Tiimin malli on yksinkertainen. Se sisältää joukon ihmisiä, joista jokaisella on oma määränsä kykyjä, kuten älykkyyttä. Kykyresurssi jakautuu jonkin keskiarvon ympärille, ja siinä on vakiomäärä poikkeamia. Jotkut ovat kyvykkäämpiä kuin toiset ja toiset ovat vähemmän kyvykkäitä, mutta kukaan ei ole muita moninkertaisesti kyvykkäämpi.

Juuri näin jakautuvat useat ihmiset kyvyt ja myös pituuden tai painon kaltaiset ominaisuudet. On pätkiä ja pitkiä, mutta ei muurahaisen tai pilvenpiirtäjän kokoisia.

Italiaistutkijoiden virtuaaliseen maailmaan kehittämien ihmisen työelämä kestää 40 vuotta. Tänä aikana yksilöt kokevat onnekkaita sattumia, joiden ansiosta he voivat kasvattaa omaisuuttaan, jos pystyvät. He myös joutuvat kohtalon iskemiksi, jolloin heidän rahansa hupenevat. Onni vaihtelee sattumanvaraisesti, kuten elämässä.

Pluchinon ryhmä pani 40 vuotta työtä tehneet yksilöt varakkuuden mukaan järjestykseen ja tutki parhaiten menestyneiden ominaisuudet.

Kun tiimi laittoi virtuaalisia yksilöitä jonoon rikkaimmasta köyhimpään, se näytti samalta kuin todellisissa yhteiskunnissa. 80:20-suhde päti myös tutkijoiden luomuksessa.

Tämä ei olisi yllättävää tai epäreilua, jos kahdenkymmenen valiojoukko koostuisi huippukyvyistä. Mutta rikkaimmat eivät olleet läheskään lahjakkaimpia.

Maksimaalinen onnistuminen ei koskaan kohtaa maksimaalisia kykyjä, eikä toisinpäin, tutkijat väittävät.

Heidän mallinsa osoittaa, että silkka tuuri vääntää varallisuuden jakauman vinoksi.

Kysely

Saatko liian vähän rahaa kykyihisi nähden?

Kyllä, ansaitsisin enemmän.
Kyllä, ansaitsisin enemmän.
77.9%
En. Saan juuri sopivasti.
En. Saan juuri sopivasti.
16.1%
Päinvastoin. Tuloni ovat suuremmat kuin kykyni oikeuttaisivat.
Päinvastoin. Tuloni ovat suuremmat kuin kykyni oikeuttaisivat.
5.9%
Ääniä yhteensä: 118

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018