Työterveyslaitoksen tutkijoiden mielestä tuntien vähennys voisi tiivistää työpäivää liiaksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) ehdotti viime viikolla ”utopianaan” työajan mahdollista lyhentämistä kuuteen tuntiin.

Mitä lyhennys tarkoittaisi tietotyöläisen aivohyvinvoinnin kannalta? Sitä selvitti Helsingin Sanomien taannoinen juttu.

Päivän keskittyneet ja tuotteliaat työskentelyjaksot vaihtelevat kahden ja kuuden tunnin välillä, arvioivat Työterveyslaitoksen aivotyöpalveluiden tuotepäällikkö Teppo Valtonen ja erikoistutkija Satu Pakarinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tästä ei kuitenkaan heidän mukaansa voi tehdä suoraa johtopäätöstä, että kuuden tunnin työpäivä olisi nykyistä parempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”En haluaisi ajatella työpaikkaa paikkana, johon kävellään laput silmillä, suoritetaan työ nopeasti ja poistutaan. Siinä jää monia hyvinvoinnin ja työn tuottavuuden kannalta tärkeitä asioita tapahtumatta”, Pakarinen sanoo.

Työajan lyhentäminen voi Pakarisen mukaan lisätä kiireen tuntua ja painetta, mikä pidemmän päälle vähentää työtyytyväisyyttä ja tehokkuutta.

”Väljästi kahdeksaan tuntiin mitoitettu työaika antaa mahdollisuuden suunnitella työntekoaan niin, että tehokkaille hetkille löytyy sopiva aika”, Pakarinen sanoo.

Väljä työaika on myös itsessään arvokasta. Silloin voi jutustella työkavereiden kanssa ja spontaanisti keksiä uusia ideoita.

Työajan lyhentämistä on tutkittu vähemmän kuin pidentämistä. Siirryttäessä kuuteen tuntiin voidaan joissain tutkimuksissa nähdä stressitason laskua ja tuntia kohti mitatun tuottavuuden kasvua, ainakin hetkellisesti.

”Ihmisaivot kuitenkin ovat hyvin muovautuvia, joten havaittu muutos voi hyvinkin ajan oloon tasoittua. Kahdeksan tuntia on selkeästi ihmisen sietokykyalueen sisäpuolella siinä missä kuusikin tuntia”, Valtonen sanoo.

Kysely

Tarvitsemmeko kuuden tunnin työpäivän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla