Huono käytös leviää työpaikoilla kuin tauti.

Taannoin paljastui, että Nokiaa johdetiin huutamalla ja yhtiöön levisi pelon kulttuuri. Innovoi siinä sitten lisää älyä puhelimeen, kun pomo karjuu korvaan.

Jo pienempikin töykeys leviää ihmisestä toiseen kuin virus, osoittaa Floridan yliopiston tutkimus

Tutkimusessa opiskelijat harjoittelivat neuvottelemista pareina. Jos ensimmäisessä neuvottelussa opiskelija oli kohdannut tylyyttä, sitä todennäköisemmin hänen seuraava parinsa raportoi hänen tylyydestään. Vahinko pantiin kiertämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huonon käytöksen pelkkä seuraaminen viereltä johti siihen, että ihmiset herkistyivät havaitsemaan sitä ympärillään silloinkin, kun sitä ei esiintynyt. He rupesivat myös itse käyttäytymään huonommin. Taas karkeus synnytti karkeutta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Osa ongelmaa on, että siedämme tavallisesti tällaista käytöstä, vaikka se on haitallista", sanoo tutkija Trevor Foulk Floridan yliopistosta yliopiston verkkosivulla.

 

Kysely

Miten reagoit toisten huonoon käytökseen?

Sivuutan asian, ja toivon vain, ettei se toistu.
Sivuutan asian, ja toivon vain, ettei se toistu.
48.0%
Teen selväksi, ettei moinen käytös ole sopivaa.
Teen selväksi, ettei moinen käytös ole sopivaa.
36.2%
Vastaan samalla mitalla.
Vastaan samalla mitalla.
16.0%
Ääniä yhteensä: 400
ardiccari
Seuraa 
Viestejä2

Gallup-kysymyksen vaihtoehdot, kuten niin usein käy, ovat hitusen rajoittavat. Itse en yleensä käytä suoraa toimintaa kiusanhenkiä vastaan, vaan käytän mieluummin oveluutta. Asioihin puuttuminen suoraan aiheuttaa vastareaktion (erityisesti jos luonteenlaatu suosii jo valmiiksi aggressiivista suhtautumista, kuten työpaikan räyhähenkien kanssa usein on), olipa kyse sitten kiusaamiseen vastaaminen kiusaamisella tai asiallisen palautteen antaminen.

Oveluudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että kuulostelen tilannetta ja luotaan ärripurrin motiiveja ja mielialoja - onko hän kenties luonteeltaan kiusaaja, joka nauttii toisten mollaamisesta, vai onko kyse kenties ylenmääräisestä stressistä ja siitä seuraavasta "aivan sama"-asenteesta, vai mahdollisesti jotain muuta.

Kiusaajia kohtaan en yleensä kummoista myötätuntoa tunne. Mielestäni paras tapa vaikuttaa asiaan on kiusaamistapauksissa itse kiusaamisen hankaloittaminen saattamalla kiusanhenget vaikeaan asemaan sosiaalisissa tilanteissa paljastamalla heidän käyttäytymisensä naurettavuus sopivalla hetkellä. Tämä saattaa edes vähentää kiusaamistilanteita, vaikka tuskin kummemmin auttaa kiusaajaksi ajautunutta ihmistä - mutta kuten sanottu, minun on vaikea asettua kiusaajan asemaan ja tuntea sympatiaa.

Muissa tapauksissa, kun häiriökäyttäytyminen ei ole tahallista pahuutta, on parasta vain vastata töykeyteen ystävällisyydellä. Lähimmäisenrakkaus ja myötätunto, silloin kun niitä itseltä suinkin löytyy, ovat vahvoja voimia, jotka voivat muuttaa monta tulehtunutta tilannetta parempaan suuntaan.

Vielä nyt selkeyttääkseni tilannetta, oletusreaktioni muita ihmisiä kohtaan, myös kiusaajia, on aina ensin positiivinen. Ihmisistä voi tulla ystävällisiä vain ystävällisyydellä, ja ilkeilemällä saa itse osakseen samaa. Vasta kun näen samaa inhoilua päivästä toiseen samalta ihmiseltä, muuttuu oma asenteeni manipuloivaksi, jolloin koitan kääntää kiusaamisen kiusaajaa itseään vastaan. Silloinkin tunnen aina syyllisyyttä, jos tajuan itse ottaneeni kiusaajan paikan, jota aina silloin tällöin käy, vaikka tarkoitus on vain osoittaa huonon käytöksen järjettömyys käytännön esimerkein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla