Viis ei vaadi veisuuta. Kuva: Hans Memling/Wikimedia Commons
Viis ei vaadi veisuuta. Kuva: Hans Memling/Wikimedia Commons

Lukusanat eivät ole pelkkiä määrän ilmauksia.

Suomen kielessä on sanoja ja sanontoja, jotka ovat yleisesti tunnettuja ja käyttökelpoisia, vaikka niiden alkuperä ja tarkka merkitys olisivat hämärän peitossa. Yksi esimerkki tällaisesta on taipumaton pikkusana viis. Kun jokin tuntuu aivan samantekevältä, voi todeta: Viis siitä. Siitä minä viis veisaan. Se tarkoittaa, ettei asiasta voisi vähempää välittää.

Nykyään tuntuu siltä, että veisata on juuri se oikea verbi, jota viis-sanonnoissa kuuluu käyttää, mutta kun katsellaan vanhempaa aineistoa, kuva muuttuu:

Minäpäs siitä viis vetelen. Mutta minä piittaan hänestä viis. Hallitus on huolinut viis kaikista noista vakuutuksista. Hän välittää viis sinun sanoistasi. Verbi ei ole edes välttämätön: Siitä minä viis. Minusta viis väliä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun viis-sanontoja alettiin kirjakielessä käyttää 1800-luvun jälkipuoliskolla, sanan loppuun kirjoitettiin joskus heittomerkki osoittamaan, että lopusta puuttuu vokaali. Puhekielessä on tavallista, että sanojen loppuvokaalit katoavat, eikä se kirjakielessäkään ole ollut tavatonta ennen kielimuodon lopullista normittamista. Kaikkein helpoimmin katoaa -i, ja erityisen helposti se katoaa yleisimmistä sanoista, joita usein luetellaan peräkkäin: yks, kaks, viis, kuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äkkipäätä ei tunnu itsestään selvältä, että sanonnan viis olisi sama kuin ikivanha lukusana viisi. Siitä se kuitenkin on syntynyt.

Selvimmin lukusana-alkuperästä todistavat sellaiset vanhat sanonnat, joihin on mukaan päässyt myös kaks: Ehdotuksesta huolitaan kaks ja viis; Siitä ei näy välitettävän kaks eikä viis. Näitä ei nykysuomesta enää tapaa.

Vaikka viisi on aina ollut tiettyä lukua täsmällisesti ilmaiseva numeraali, sitä on käytetty myös epämääräisemmän määrän ilmaisuna.

Joskus viisi tarkoittaa paljon: viisi virkaa ja kuusi nälkää; kahta kauheampi ja viittä hullumpi. Useimmiten se tarkoittaa vähän: Talo on viittä vaille valmis. Se oli viittä vailla, etten pudonnut. Poika on viittä vaille maisteri. En välitä hänestä viiden pennin vertaa. Useimpiin viis-sanontoihin voisi luontevasti vaihtaa viis-sanan paikalle vähät.

Lukusanat eivät muutenkaan ole pelkkiä tylsiä määrän ilmauksia. Esimerkkejä löytyy helposti.

Jotakin voi tapahtua ykskaks. Huijari lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Yritys hyvä kymmenen, mutta tulos nolla. Voi tuhannen tulimmaista ja sata sarvipäätä! Sjutton också!

Määrä sinänsä ei ole tärkeä, kunhan muoto on sujuva ja mielikuva tehokas.

Kaisa Häkkinen on akateemikko ja suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla