Eduskuntaan tarjotaan puheenjohtajaa. Kuva: Lehtikuva
Eduskuntaan tarjotaan puheenjohtajaa. Kuva: Lehtikuva

Sanastoa voi tarkastella kahdesta kulmasta.

Viime aikoina on keskusteltu ammattien ja tehtävien nimityksistä, jotka muodoltaan näyttävät viittaavan vain miessukupuoleen, vaikka käytännössä ne voivat tarkoittaa myös naispuolista toimijaa, kuten puhemies, lakimies ja lautamies. Tasa-arvon nimissä ne halutaan korvata sukupuolineutraaleilla ilmauksilla, kuten puheenjohtaja, juristi ja maallikkotuomari.

Sanaston tietoinen muuttaminen on mutkikkaampi prosessi kuin äkkipäätä voisi kuvitella.

Monet sanat ovat oikeastaan termejä, joilla on tarkasti määritelty sisältö ja pitkä historia. Ne ovat yleisesti tunnettuja, ja niitä on pitkän aikaa käytetty julkisessa kielessä sekä suullisesti että kirjallisesti. Niillä on vakiintunut paikkansa kielen käsitejärjestelmässä. Niiden muodot ja merkitykset löytyvät alan sanakirjoista, ja keskeisimmät on esitelty myös yleiskielen sanakirjoissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokaisella alalla on oma termistönsä, jota soveltuvin osin käytetään myös alan ulkopuolella. Termejä kehitetään yleensä kyseisen alan omassa piirissä. Joskus pannaan pystyyn termityötyöryhmä, joskus seurataan esikuvallisina pidettyjä kielenkäyttäjiä, jotka määrittelevät terminsä ammattikirjallisuudessa tai tieteellisissä tutkimuksissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka tapauksessa ehdotus on markkinoitava kieliyhteisölle. Hyväkin sana voi jäädä vakiintumatta, jos muut kielenkäyttäjät eivät ota sitä aktiiviseen käyttöön.

Kielessä on myös sanoja, jotka ovat vakiintuneet tiettyyn sukupuoleen viittaaviksi, vaikka niissä ei ole mitään ulkoista tuntomerkkiä.

Tällaisia ovat sisar ja veli, piika ja renki. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös eläinkunnan puolelta, esimerkiksi kana ja kukko, uuhi ja pukki. Tieto sukupuolesta on näissä tapauksissa informaatiota, ei tasa-arvokysymys.

Monet mies-loppuiset sanat, kuten esimies, sotamies ja työmies, ovat vakiintuneet kieleen aikana, jolloin naiset eivät yleensä toimineet ammateissa kodin ulkopuolella. Näiden muuttamista voi perustella sillä, että ne antavat vanhentuneen kuvan sukupuolirooleista.

Toinen vaihtoehto on ajatella, että ne ilmaisevat vain tietyn aseman järjestelmässä tai hierarkiassa, eikä sananmukaisella merkityksellä ole enää väliä. Kielessä on suuri määrä muutakin sanastoa, jota ei voi ymmärtää kirjaimellisesti. Lintu nimeltä kehrääjä ei oikeasti kehrää, sukupolvi ei ole ruumiinosa eikä paperitiikeri kissaeläin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2017

Sisältö jatkuu mainoksen alla