On taas se aika vuodesta, kun joulukinkut sulavat ähinällä kuntosaleilla ja naistenlehdet yrittävät tehdä kilojen karistuksesta kivaa.
Jos haluat tietää, miksi vararengas roikkuu sitkeästi mukana, tässä karvas totuus.

Asiantuntijana sisätautiopin dosentti, professori Pertti Mustajoki


Jos haluat tietää, miksi vararengas roikkuu sitkeästi mukana, tässä karvas totuus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2009

1 Lihavuusbuumi johtuu geeneistämme

Siinä mielessä kyllä, että meillä on samat perintötekijät ja ruoan himo kuin esivanhemmillamme. Nykyisin emme vain käytä energiaa, jonka tankkaamme. Tärkein syy siihen, miksi suurin osa aikuisista suomalaisista on ylipainoisia, on elinolojemme muuttuminen lihomista edistäviksi.

Suomalaismiesten päivittäinen energiantarve on sadassa vuodessa pienentynyt keskimäärin lähes 1 800 ja naisten 1 100 kilokaloria eli noin neljän-viiden tunnin kävelylenkin verran. Tästä saamme kiittää tekniikkaa, joka korvaa lihastyön, ja viihdettä, joka veltostuttaa meidät sohvalle.

Lisäksi ravintomme on jalostunut entistä energiapitoisemmaksi. Siinä missä ennen herkuteltiin vain juhlina, nykyisin myös arki pursuaa houkutuksia oraaliseen masturbaatioon.


2 Perimä antaa toisille tehokkaammat aseet läskisotaan

Jep. Geeniprofiili on osasyy siihen, miksi yhden on lähes ylivoimaisen vaikeaa kamppailla liikakaloreita vastaan, kun toiselta luonnistuu helposti elämäntapa, joka kuluttaa kaiken syödyn. Syytä löytyy myös opitusta: varsinkin lapsuudessa sisäistetyt ruokailu- ja liikkumistottumukset vaikuttavat usein läpi elämän.

Identtisten ja ei-identtisten kaksosparien painoeroja vertailemalla on päädytty siihen, että perimä selittää noin 25-40 prosenttia lihomisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yli neljännes meistä olisi tuomittu paisumaan, sillä painonhallinnan yhtälö pätee perimästä huolimatta.

Lihomistaipumukseen vaikuttavia geenejä tiedetään jo lähes 200. Ruokahaluamme ja aineenvaihduntaamme kontrolloi siis monimutkainen säätelijöiden vyyhti. Juuri siksi tehokkaan ja turvallisen laihdutuslääkkeen keksiminen on niin vaikeaa (Lue lisää sivulta 7).


3 Osa meistä lihoaa luonnostaan, toiset taas ovat "läpipaskoja"

Pöh! Niin sanottuja läpipaskoja ovat onneksi vain hyvin harvat meistä, sillä silloin kyseessä on vakava ravinnon imeytymishäiriö. Terveellä ihmisellä ohutsuoli ottaa hyvin tehokkaasti talteen kaiken käyttökelpoisen, joten suolesta ei löydy selitystä sille, miksi toiset lihovat ja toiset eivät.

Ei ole olemassa myöskään mitään mustaa aukkoa, jonne kalorit voisivat kadota. Jo energian häviämättömyyden laki sanoo, että saatu energia pitää joko käyttää tai varastoida.


4 Lihavilla on aina nälkä

Höpö höpö. Ruokahalun takana on usein pikemmin mielihalu kuin nälkä. Jos söisimme vain nälkäämme, harva meistä lihoisi. Vai kuinka pontevasti joutuisit vartioimaan painoasi, jos tarjolla olisi pelkkää kaurapuuroa päivästä toiseen?


5 Laiska aineenvaihdunta lihottaa

Pötyä. Se taas on harmillisen totta, että isolla ja aktiivisella on varaa herkutella vapaammin kuin pienellä ja laiskalla.

Elintoimintojen ylläpitoon tarvittava lepoenergian kulutus vaihtelee aikuisilla alle tuhannesta yli kahteentuhanteen kilokaloriin päivässä lähinnä koon ja kehon koostumuksen mukaan: lihakset kuluttavat levossakin enemmän kuin läski. Samaa sukupuolta olevilla, samanpainoisilla ja -pituisilla ero on enintään muutaman sadan kilokalorin luokkaa.

Ikääntyessä kokonaiskulutus pienenee jo lihasmassan hupenemisen vuoksi mutta erityisesti siksi, että muutumme verkkaisemmiksi ja liikkumiseen käytetty energia vähenee.


6 Paino pysyy kurissa, kunhan kuuntelee kroppaansa

No ei! Pikemminkin voi sanoa, että ilman tietoista kontrollia näissä pidoissa paisuu lähes väistämättä.

Ruokahalun säätely ei ole sopeutunut nykyiseen yltäkylläisyyteen, koska se on kehittynyt aivan erilaisissa oloissa. Esi-isämme, jotka selvisivät niukkojen aikojen yli, pystyivät syömään yli tarpeen silloin, kun ruokaa oli saatavilla, ja varastoimaan ylimäärän rasvana. Siksi yhä edelleen himoitsemme ruokaa kuin se loppuisi hetkenä minä hyvänsä.

Lisäksi kylläisyys syntyy ruoan määrästä, ei energiapitoisuudesta. Jos lounasravintolan pitäjä vaihtuu ja ruoka muuttuu rasvaisemmaksi, emme osaa automaattisesti pienentää annoskokoa. Rasva ei myöskään pidä nälkää poissa yhtä tehokkaasti kuin hiilihydraatit ja erityisesti proteiinit.

Energiansaannin suhteuttaminen omaan kulutukseen vaatii siis niin itsekuria kuin tietoakin. Ruokapäiväkirja on tutkitusti tehokas apuväline, mutta aina sekään ei auta, sillä ihminen on mestari huijaamaan itseään.


7 Toisilla vararavinto muuttuu lihaksiksi, toisilla läskiksi

Periaate on se, että tavallista suurempi osa ruoasta muuttuu lihaksiksi vain, jos niitä treenataan. Energia varastoituu pääosin rasvana, mutta se toki vaihtelee, mihin rasva kertyy.


8 Energia muuttuu läskiksi tehokkaammin kuin läski sulaa

Pöh! Massa ja energia muuttuvat toisikseen ihan yhtä helposti. Ruokahalun säätely taas on siinä mielessä toispuoleinen, että kroppamme ei juuri huomaa liikakilojen kertymistä. Kaloriylimäärästä kertovat viestit ovat niin heikkoja, että ruokahalu peittoaa ne mennen tullen. Aliravitsemuksessa taas hormonit ja välittäjäaineet tulevat herkästi apuun ja nälkä lähes pakottaa syömään.


9 Kaikki eivät laihdu, vaikka söisivät vähemmän kuin kuluttavat

Kyllä laihtuvat! Jos ihminen kuluttaa 2 000 kilokaloria päivässä, mutta saa ravinnosta vain 1 800, paino putoaa väkisinkin, sillä loput 200 täytyy ottaa varastosta.

Hyvin tiukassa dieetissä elimistön lepoenergian kulutus voi hieman pienentyä, mutta tätä "säästöliekkiä" enemmän lepoenergiaa pienentää itse painon lasku. Siksi jokaisen kuuden kilon laihtumisen jälkeen syömisestä pitää tinkiä uudet 200 kaloria, jotta laihtuminen jatkuisi. Tämä selittää myös sen, miksi kaventuneissa mitoissa on vaikea pysyä. Energiantarve on entistä pienempi, mutta vanhat syömistottumukset ovat tiukassa.


10 Jälkiruoka menee "eri mahaan" kuin pääruoka

Jep. On tutkittu, että monen herkun valikoimasta syödään paljon enemmän kuin jos tarjolla on vain yhtä laatua. Kylläisyys syntyy tietylle maulle, joten makea jälkiruoka putoaa helposti senkin jälkeen, kun pihvi ei enää houkuta. Tämä oli esi-isillemme luultavasti tärkeää, koska se pani syömään monipuolisesti.


11 Urheilu on paras lääke lihavuuteen

Ei oikeastaan. Lihastyö voi kyllä kasvattaa päivittäisen kalorien polton moninkertaiseksi lepoenergian kulutukseen verrattuna. Tunnin liikunta muutaman kerran viikossa merkitsee kuitenkin kokonaisuuden kannalta yllättävän vähän.

Ratkaisevampaa on koko valveillaoloajan perusaktiivisuus. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että ylipainoiset koehenkilöt istuivat päivässä kaksi tuntia enemmän kuin normaalipainoiset. Tämän ajan käyttäminen jaloitteluun lisää energiankulutusta noin 350 kilokaloria.

Luonne-erot puolestaan näkyvät niin sanotussa piiloliikunnassa, jota ihminen ei itse edes huomaa. Esimerkiksi se, liikehtiikö levottomasti vai jököttääkö paikallaan kuin viilipytty, voi vaikuttaa päivittäiseen kulutukseen useiden satojen kilokalorien verran.


12 Mitoissa pysyminen on ennen kaikkea motivaatiokysymys

Jep. Painonhallinta ei yleensä ole kivaa. Valtaosa meistä haluaisi syödä enemmän kuin kuluttaa. Ratkaisevaa onkin, kumpaa haluamme enemmän, syödä mielihalujen mukaan vai pysyä hoikkana.

Erot aivojen mielihyväjärjestelmässä vaikuttavat siihen, kuinka helppo himojaan on hillitä. Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat onnistuivat ennakoimaan koehenkilöiden kilojen kertymistä aivojen dopamiinisignaalin avulla. Ne, joiden aivot reagoivat vaisuimmin suklaapirtelön juomiseen, lihoivat eniten seuraavan vuoden aikana. Ilmeisesti he kaipaavat muita enemmän herkkuja mielihalunsa tyydyttämiseen.

Motivaatio vaihtelee myös elämäntilanteen mukaan: joskus herkuttelu voi olla lähes ainoa mielihyvän lähde, kun toisinaan tuskin malttaa syödä. Esimerkiksi ihastuminen saattaa sekä suunnata huomion pois ruoasta että tuoda aivan uutta puhtia painonhallintaan. Tyypillisiä repsahduksen paikkoja taas ovat esimerkiksi raskaudet ja tupakoinnin lopettaminen.


Tutkittuja vinkkejä painonhallintaan:
Pertti Mustajoki: Ylipaino - Tietoa lihavuudesta ja painonhallinnasta (Duodecim 2007).


Painonhallinnan yhtälö on simppeli:


jos poltat enemmän kaloreita kuin saat, laihdut, jos taas syöt enemmän kuin kulutat, varastoit ylimäärän ja lihot.

7 000 ylimääräistä kilokaloria lisää painoasi kilon.

Voit laskea oman kokonaisenergiantarpeesi Sydänliiton sivuilla:
www.sydanliitto.fi/testaa/fi_FI/energia/