On taas se aika vuodesta, kun joulukinkut sulavat ähinällä kuntosaleilla ja naistenlehdet yrittävät tehdä kilojen karistuksesta kivaa.
Jos haluat tietää, miksi vararengas roikkuu sitkeästi mukana, tässä karvas totuus.

Asiantuntijana sisätautiopin dosentti, professori Pertti Mustajoki


Jos haluat tietää, miksi vararengas roikkuu sitkeästi mukana, tässä karvas totuus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2009

1 Lihavuusbuumi johtuu geeneistämme

Siinä mielessä kyllä, että meillä on samat perintötekijät ja ruoan himo kuin esivanhemmillamme. Nykyisin emme vain käytä energiaa, jonka tankkaamme. Tärkein syy siihen, miksi suurin osa aikuisista suomalaisista on ylipainoisia, on elinolojemme muuttuminen lihomista edistäviksi.

Suomalaismiesten päivittäinen energiantarve on sadassa vuodessa pienentynyt keskimäärin lähes 1 800 ja naisten 1 100 kilokaloria eli noin neljän-viiden tunnin kävelylenkin verran. Tästä saamme kiittää tekniikkaa, joka korvaa lihastyön, ja viihdettä, joka veltostuttaa meidät sohvalle.

Lisäksi ravintomme on jalostunut entistä energiapitoisemmaksi. Siinä missä ennen herkuteltiin vain juhlina, nykyisin myös arki pursuaa houkutuksia oraaliseen masturbaatioon.


2 Perimä antaa toisille tehokkaammat aseet läskisotaan

Jep. Geeniprofiili on osasyy siihen, miksi yhden on lähes ylivoimaisen vaikeaa kamppailla liikakaloreita vastaan, kun toiselta luonnistuu helposti elämäntapa, joka kuluttaa kaiken syödyn. Syytä löytyy myös opitusta: varsinkin lapsuudessa sisäistetyt ruokailu- ja liikkumistottumukset vaikuttavat usein läpi elämän.

Identtisten ja ei-identtisten kaksosparien painoeroja vertailemalla on päädytty siihen, että perimä selittää noin 25-40 prosenttia lihomisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yli neljännes meistä olisi tuomittu paisumaan, sillä painonhallinnan yhtälö pätee perimästä huolimatta.

Lihomistaipumukseen vaikuttavia geenejä tiedetään jo lähes 200. Ruokahaluamme ja aineenvaihduntaamme kontrolloi siis monimutkainen säätelijöiden vyyhti. Juuri siksi tehokkaan ja turvallisen laihdutuslääkkeen keksiminen on niin vaikeaa (Lue lisää sivulta 7).


3 Osa meistä lihoaa luonnostaan, toiset taas ovat "läpipaskoja"

Pöh! Niin sanottuja läpipaskoja ovat onneksi vain hyvin harvat meistä, sillä silloin kyseessä on vakava ravinnon imeytymishäiriö. Terveellä ihmisellä ohutsuoli ottaa hyvin tehokkaasti talteen kaiken käyttökelpoisen, joten suolesta ei löydy selitystä sille, miksi toiset lihovat ja toiset eivät.

Ei ole olemassa myöskään mitään mustaa aukkoa, jonne kalorit voisivat kadota. Jo energian häviämättömyyden laki sanoo, että saatu energia pitää joko käyttää tai varastoida.


4 Lihavilla on aina nälkä

Höpö höpö. Ruokahalun takana on usein pikemmin mielihalu kuin nälkä. Jos söisimme vain nälkäämme, harva meistä lihoisi. Vai kuinka pontevasti joutuisit vartioimaan painoasi, jos tarjolla olisi pelkkää kaurapuuroa päivästä toiseen?


5 Laiska aineenvaihdunta lihottaa

Pötyä. Se taas on harmillisen totta, että isolla ja aktiivisella on varaa herkutella vapaammin kuin pienellä ja laiskalla.

Elintoimintojen ylläpitoon tarvittava lepoenergian kulutus vaihtelee aikuisilla alle tuhannesta yli kahteentuhanteen kilokaloriin päivässä lähinnä koon ja kehon koostumuksen mukaan: lihakset kuluttavat levossakin enemmän kuin läski. Samaa sukupuolta olevilla, samanpainoisilla ja -pituisilla ero on enintään muutaman sadan kilokalorin luokkaa.

Ikääntyessä kokonaiskulutus pienenee jo lihasmassan hupenemisen vuoksi mutta erityisesti siksi, että muutumme verkkaisemmiksi ja liikkumiseen käytetty energia vähenee.


6 Paino pysyy kurissa, kunhan kuuntelee kroppaansa

No ei! Pikemminkin voi sanoa, että ilman tietoista kontrollia näissä pidoissa paisuu lähes väistämättä.

Ruokahalun säätely ei ole sopeutunut nykyiseen yltäkylläisyyteen, koska se on kehittynyt aivan erilaisissa oloissa. Esi-isämme, jotka selvisivät niukkojen aikojen yli, pystyivät syömään yli tarpeen silloin, kun ruokaa oli saatavilla, ja varastoimaan ylimäärän rasvana. Siksi yhä edelleen himoitsemme ruokaa kuin se loppuisi hetkenä minä hyvänsä.

Lisäksi kylläisyys syntyy ruoan määrästä, ei energiapitoisuudesta. Jos lounasravintolan pitäjä vaihtuu ja ruoka muuttuu rasvaisemmaksi, emme osaa automaattisesti pienentää annoskokoa. Rasva ei myöskään pidä nälkää poissa yhtä tehokkaasti kuin hiilihydraatit ja erityisesti proteiinit.

Energiansaannin suhteuttaminen omaan kulutukseen vaatii siis niin itsekuria kuin tietoakin. Ruokapäiväkirja on tutkitusti tehokas apuväline, mutta aina sekään ei auta, sillä ihminen on mestari huijaamaan itseään.


7 Toisilla vararavinto muuttuu lihaksiksi, toisilla läskiksi

Periaate on se, että tavallista suurempi osa ruoasta muuttuu lihaksiksi vain, jos niitä treenataan. Energia varastoituu pääosin rasvana, mutta se toki vaihtelee, mihin rasva kertyy.


8 Energia muuttuu läskiksi tehokkaammin kuin läski sulaa

Pöh! Massa ja energia muuttuvat toisikseen ihan yhtä helposti. Ruokahalun säätely taas on siinä mielessä toispuoleinen, että kroppamme ei juuri huomaa liikakilojen kertymistä. Kaloriylimäärästä kertovat viestit ovat niin heikkoja, että ruokahalu peittoaa ne mennen tullen. Aliravitsemuksessa taas hormonit ja välittäjäaineet tulevat herkästi apuun ja nälkä lähes pakottaa syömään.


9 Kaikki eivät laihdu, vaikka söisivät vähemmän kuin kuluttavat

Kyllä laihtuvat! Jos ihminen kuluttaa 2 000 kilokaloria päivässä, mutta saa ravinnosta vain 1 800, paino putoaa väkisinkin, sillä loput 200 täytyy ottaa varastosta.

Hyvin tiukassa dieetissä elimistön lepoenergian kulutus voi hieman pienentyä, mutta tätä "säästöliekkiä" enemmän lepoenergiaa pienentää itse painon lasku. Siksi jokaisen kuuden kilon laihtumisen jälkeen syömisestä pitää tinkiä uudet 200 kaloria, jotta laihtuminen jatkuisi. Tämä selittää myös sen, miksi kaventuneissa mitoissa on vaikea pysyä. Energiantarve on entistä pienempi, mutta vanhat syömistottumukset ovat tiukassa.


10 Jälkiruoka menee "eri mahaan" kuin pääruoka

Jep. On tutkittu, että monen herkun valikoimasta syödään paljon enemmän kuin jos tarjolla on vain yhtä laatua. Kylläisyys syntyy tietylle maulle, joten makea jälkiruoka putoaa helposti senkin jälkeen, kun pihvi ei enää houkuta. Tämä oli esi-isillemme luultavasti tärkeää, koska se pani syömään monipuolisesti.


11 Urheilu on paras lääke lihavuuteen

Ei oikeastaan. Lihastyö voi kyllä kasvattaa päivittäisen kalorien polton moninkertaiseksi lepoenergian kulutukseen verrattuna. Tunnin liikunta muutaman kerran viikossa merkitsee kuitenkin kokonaisuuden kannalta yllättävän vähän.

Ratkaisevampaa on koko valveillaoloajan perusaktiivisuus. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että ylipainoiset koehenkilöt istuivat päivässä kaksi tuntia enemmän kuin normaalipainoiset. Tämän ajan käyttäminen jaloitteluun lisää energiankulutusta noin 350 kilokaloria.

Luonne-erot puolestaan näkyvät niin sanotussa piiloliikunnassa, jota ihminen ei itse edes huomaa. Esimerkiksi se, liikehtiikö levottomasti vai jököttääkö paikallaan kuin viilipytty, voi vaikuttaa päivittäiseen kulutukseen useiden satojen kilokalorien verran.


12 Mitoissa pysyminen on ennen kaikkea motivaatiokysymys

Jep. Painonhallinta ei yleensä ole kivaa. Valtaosa meistä haluaisi syödä enemmän kuin kuluttaa. Ratkaisevaa onkin, kumpaa haluamme enemmän, syödä mielihalujen mukaan vai pysyä hoikkana.

Erot aivojen mielihyväjärjestelmässä vaikuttavat siihen, kuinka helppo himojaan on hillitä. Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat onnistuivat ennakoimaan koehenkilöiden kilojen kertymistä aivojen dopamiinisignaalin avulla. Ne, joiden aivot reagoivat vaisuimmin suklaapirtelön juomiseen, lihoivat eniten seuraavan vuoden aikana. Ilmeisesti he kaipaavat muita enemmän herkkuja mielihalunsa tyydyttämiseen.

Motivaatio vaihtelee myös elämäntilanteen mukaan: joskus herkuttelu voi olla lähes ainoa mielihyvän lähde, kun toisinaan tuskin malttaa syödä. Esimerkiksi ihastuminen saattaa sekä suunnata huomion pois ruoasta että tuoda aivan uutta puhtia painonhallintaan. Tyypillisiä repsahduksen paikkoja taas ovat esimerkiksi raskaudet ja tupakoinnin lopettaminen.


Tutkittuja vinkkejä painonhallintaan:
Pertti Mustajoki: Ylipaino - Tietoa lihavuudesta ja painonhallinnasta (Duodecim 2007).


Painonhallinnan yhtälö on simppeli:


jos poltat enemmän kaloreita kuin saat, laihdut, jos taas syöt enemmän kuin kulutat, varastoit ylimäärän ja lihot.

7 000 ylimääräistä kilokaloria lisää painoasi kilon.

Voit laskea oman kokonaisenergiantarpeesi Sydänliiton sivuilla:
www.sydanliitto.fi/testaa/fi_FI/energia/

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.