Ensi perjantaina useat meistä panevat merkille, että on 13. päivä. Jotkut aavistelevat ikävyyksiä. Syyttä suotta. Mikään ei tue epäonnen uskomusta. Se on urbaani legenda.

Ensi perjantaina useat meistä panevat merkille, että on 13. päivä. Jotkut aavistelevat ikävyyksiä. Syyttä suotta. Mikään ei tue epäonnen uskomusta. Se on urbaani legenda.

Teksti: Tiede-työryhmä

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

1

13. päivä osuu useimmiten perjantaiksi

Perjantai ja 13. päivä tulee eteemme ainakin kerran vuodessa, sillä jokaiseen kalenterivuoteen sisältyy vähintään yksi ja enintään kolme kuukauden 13. päivää, joka on perjantai. Keskimäärin se koittaa seitsemän kuukauden välein, mutta nyt kun on ollut kolmen osuman supervuosi, väliä on jäänyt vain kolme kuukautta. Seuraavaan vierähtääkin sitten 14.

Kalenterimme toistuu täsmälleen samanlaisena 400 vuoden jaksoissa. Jokaisessa niistä on yhtä paljon kaikkia viikonpäiviä, mutta ne jakautuvat hieman epätasaisesti eri kuukaudenpäiville. Mikään muu viikonpäivä ei ole yhtä useasti 13. päivä kuin perjantai. Niitä on neljässä vuosisadassa 688. Sunnuntaihin ja keskiviikkoon päivä osuu kerran vähemmän, maanantaihin ja tiistaihin 685 kertaa ja torstaihin ja lauantaihin 684 kertaa.

Perjantain etumatkasta saamme syyttää nimetöntä babylonialaista pappia, joka 5 000 vuotta sitten pyöräytti käyntiin viikon ajanjakson, sanoo Suomen Herra Almanakka Heikki Oja, tähtitieteen dosentti, joka johtaa Helsingin yliopiston Almanakkatoimistoa. Jos pappi olisi aloittanut viikkojen laskennan jonakin muuna vuonna, kuun vaiheet olisivat sattuneet eri päiville ja 13. päivä voisi olla useimmin esimerkiksi sunnuntaina tai tiistaina.

Sen verran pappia pitää kuitenkin armahtaa, ettei häntä sovi syyttää viikonpäivien nimistä eikä kuukaudenpäivien numeroinnista. Päivät saivat nimensä vasta 40-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja juokseva numerointi otettiin käyttöön vielä myöhemmin, 1000-luvun puolivälissä.

2

Pelti kolisee maanantaina

Vahinko ei tule kello kaulassa eikä ainakaan perjantaina 13. päivä. Tähän päätyivät liikennepsykologit Heikki Summala ja Igor Radun, jotka analysoivat Suomen onnettomuustilastot vuosilta 1989–2002. Epäonnen perjantaina ei sattunut yhtään enempää onnettomuuksia tai kuolonkolareita kuin muina perjantaipäivinä, joina liikenne oli samanlaista. Tuloksen julkaisi BMC Public Health.

Yhtäpitävää näyttöä on Ruotsista, missä asiaa ovat selvitelleet maan pelastuslaitos ja vakuutusyhtiö Trygg-Hansa. Kumpikaan ei löytänyt tukea epäonnen päivälle. Vahinkoilmoitusten perusteella perjantai 13. on itse asiassa onnekas: silloin sattuu seitsemän prosenttia vähemmän kaikenlaisia onnettomuuksia kuin muina perjantaina. Viiden viime vuoden ja kahden miljoonan tieliikennevahingon tilastot paljastavat, että pelti kolisee erityisesti maanantaisin.

Tapaturmista vastaavanlaisia tutkimuksia ei löytynyt, mutta niitä sattuu Suomessa enemmän – noin miljoona vuodessa – kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ehkä siksi viranomaiset muistuttavat niistä osuvasti: valtakunnallista tapaturmapäivää vietetään joka vuosi perjantaina 13. päivä. Tänä vuonna, kun päiviä oli tarjolla useita, valinta osui huhtikuun perjantaihin.

3

media rummutti muotiin

Maailman pahamaineisimmaksi sanottu päivä on itse asiassa kahden eri uskomuksen liitos. Siinä yhdistyvät häijy numero 13 ja häijy viikonpäivä perjantai.

Kukaan ei edes yritä väittää tietävänsä varmasti, milloin ja miksi 13 sai ikävän maineensa. Kristikunta löytää alkupisteen viimeisestä ehtoollisesta, jonka 13. vieras, Juudas Iskariot, kavalsi opettajansa Jeesuksen.

Folkloristi ja fobiaterapeutti Donald Dossey hakee juuret lähempää, viikinkien mytologiasta.

Tarinan mukaan ylijumala Odin oli kutsunut 12 ystäväänsä illallisille Valhallaan. Kutsumatta pitoihin ilmaantui pahansuopa Loke, ja syntyneessä rähinässä ilonjumala Balder sai surmansa. Koko Valhalla murehti, ja pohjanmiehet alkoivat pitää 13:a epäonnen lukuna.

Yhtä lailla arvailua on perjantain pahuus. Kristillisessä perinteessä siihen kytkeytyy Jeesuksen ristiinnaulinta. Se tapahtui perjantaina, joka oli antiikin Roomassa kuolemantuomioiden täytäntöönpanopäivä. Hyvällä mielikuvituksella myös Eevan ja Aadamin omenansyönti, Kainin veljenmurha, vedenpaisumus, Babylonin kieltensekaannus ja kuningas Salomon temppelin tuho on sijoitettu perjantaihin.

Milloin kaksi epäonnen uskomusta kohtasivat, on sekin hämärän peitossa. Monet kääntävät katseensa 700 vuoden takaiseen Ranskaan, missä kuuluisimmat ristiritarit, temppeliherrat, vangittiin perjantaina 13.10.1307. Operaatio, jonka toteutti ritareiden omaisuutta havitellut kuningas Filip IV, koitui veljeskunnan tuhoksi.

Uusin tulkinta, jota ajaa yhdysvaltalainen Natha­niel Lachenmeyer, tuo kytköksen lähihisto­riaan. Globaali perjantain pelko syntyi vasta 1907, kun Lachenmeyerin maanmies Thomas Lawson julkaisi romaaninsa Friday the Thirteenth. Kertomus, jossa häikäilemätön meklari junailee pörssiin paniikin, myi hyvin, ja media innostui rummuttamaan 13. päivän pahanilkisyyttä. Taikausko, jota ei ollut olemassakaan, sai siivet ja iskostui ihmisten mieleen.

4

Ihan hyvä pörssipäivä

Joidenkin arvioiden mukaan perjantai 13. päivä aiheuttaa Yhdysvaltain taloudelle lähes miljardin dollarin tappiot, kun kauppa ei käy. Pahan onnen pelossa foobikot peruvat työpalaverinsa sekä välttelevät ostopäätöksiä ja matkustelua. Luvuissa lienee totta jokin osa, mutta täysin riippumattomista lähteistä vastaavia tappioarvioita ei löydy. Miljardimenetyksistä pitävät meteliä tahot, jotka tekevät bisnestä tarjoamalla terapiaa pelokkaille.

Suomessa ollaan maltillisempia. Kaupan iso toimija Kesko ei ole havainnut myynnin hiljenevän millään toimialoistaan. Joillakin niistä asiaa on oikein tutkittu, joillakin tieto pohjautuu näppituntumaan.

Erityisen sitkeän myytin mukaan 13. päivälle osuvat perjantait ovat pahoja päiviä pörssissä, mutta se ei pidä paikkaansa. Tosin riskilainamarkkinoiden romahdus 1989 käynnistyi perjantaina 13.10., mutta koko maailman syvään lamaan syössyt suuri romahdus 24.10.1929 tapahtui torstaina.

Tilastojenkaan mukaan pelko ei kursseja paina. Useat akateemiset tutkimukset osoittavat, että keskimäärin perjantai 13. päivä on tuotoltaan hitusen parempi kuin mikä tahansa muu perjantai.

5

Hirveät nimet fobioilla

Numeron 13 pelkoa kutsutaan triskaidekapho­biaksi, joka juontuu kreikasta. Triskaideka merkitsee kolmeatoista: treis ´kolme´ + kai ´ja´ + deka ´kymmenen´. Phobia taas tulee sanasta phóbos ´pelko´. Termi löytyy muun muassa yhdysvaltalaisen psykoanalyysipioneerin Isador Coriatin teoksesta Abnormal psychology vuodelta 1910.

Perjantain 13. pelosta puolestaan käytetään nimihirviöitä paraskevidekatriaphobia ja frigga­triskaidekaphobia.

Paraskeué merkitsee valmistamista eli Uuden testamentin kreikassa sapatin valmistuspäivää eli perjantaita. Myös frigga tarkoittaa perjantaita. Germaanisissa kielissä, kuten englannissa, hollannissa, saksassa ja ruotsissa, perjantaita tarkoittava sana juontuu muinaisskandinaviasta, tarkemmin sanottuna jumalatar Frejasta tai Friggistä, jota palvottiin juuri perjantaina. Suomen perjantai on samaa juurta.

6

Tiistai johtaa katastrofitilastoa

Jos perjantai 13. olisi maineensa veroinen, pitäisi tunnetun historian pahimpia onnettomuuksia löytyä kyseiseltä päivältä.Kävimme läpi katastrofitilastoja, eikä valitun otoksen kärkikymmenikköihin osunutyhtään 13. päivän perjantaita.

LuonnonmullistuksiaMaa järisi Shaanxissa Kiinassa torstaina 23.1.1556Suuri hurrikaani riehui Karibianmerellä tiistaina 10.10.1780Tulivuori Tambora purkautui Indonesiassa maanantaina 10.4.1815Raemyrsky koetteli Moradabadia Intiassa torstaina 30.8.1888Asteroidi iskeytyi Tunguskaan Siperiassa tiistaina 30.6.1908Keltainenjoki tulvi Kiinassa keskiviikkona 19.8.1931Sykloni Bhola iski Bangladeshiin torstaina 12.11.1970Taifuuni Nina iski Kiinaan lauantaina 2.8.1975Maa vyöryi Vargasissa Venezuelassa tiistaina 14.12.1999Tsunami hyökyi Intian valtamereltä tiistaina 26.12.2004

Onnettomuuksia SuomessaHöyrylaiva Kuru kaatui Näsijärvellä lauantaina 7.9.1929Talvisota syttyi torstaina 30.11.1939Junat törmäsivät Turengissa lauantaina 12.3.1940Jatkosota syttyi keskiviikkona 25.6.1941Matkustajakone syöksyi maahan Koivulahdella tiistaina 3.1.1961Vanhainkoti paloi Lapinlahdella perjantaina 22.4.1966Patruunatehdas räjähti Lapualla tiistaina 13.4.1976Panttivankidraama päättyi räjähdykseen Mikkelissä lauantaina 9.8.1986Linja-auto ja rekka-auto törmäsivät Konginkankaalla perjantaina 19.3.2004Opiskelija ampui kahdeksan ihmistä ja itsensä Jokelan koulukeskuksessa keskiviikkona 7.11.2007

7

Ei huono syntymäpäivä

Sarjakuvataiteilija Petri Hiltusella on vain hyvää sanottavaa saapumisestaan maailmaan perjantaina 13. päivänä lokakuuta 1967.

– Päivämäärä on seurannut minua läpi elämäni. Kun olin nuori mies ja piirtelin kauhusarjakuvia, monissa haastatteluissa korostettiin sitä, että olen kauhupiirtäjä ja syntynyt perjantaina 13. päivä, Hiltunen muistaa.

Onnihan se vain tuntuu potkineen miestä, on tullut pokattua Sarjakuvaseuran Puupää-palkintokin.

– Minulle 13 on onnenluku. Joka kerta kun lot­toan, laitan sen ehdottomasti.

Perjantailapsia hekinJukka Malmivaara, piispa, 13.10.1916Martti Tiuri, tekniikan tohtori, professori, 13.11.1925Pentti Salmi, urheiluselostaja, 13.1.1928Matti Rossi, kirjailija, 13.4.1934Kyösti Pekonen, valtio-opin professori, 13.6.1947Jarmo Kortelainen, maantieteen professori, 13.6.1958Ulla Anttila, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön toiminnanjohtaja, 13.12.1963Hannu Lintu, kapellimestari, 13.10.1967Mika Halvari, kuulan suomenennätysmies, 13.2.1970Hanna-Riikka Siitonen, muusikko, 13.11.1970Mika Ahola, enduropyöräilyn maailmanmestari, 13.12.1974Lennart Petrell, jääkiekkoilija, 13.4.1984

Nimekkäitä ulkomailtaButch Cassidy, pankkiryöstäjä, 13.4.1866Georges Simenon, dekkarikirjailija, 13.2.1903Don Adams, salainen agentti 86 Maxwell Smart, 13.4.1923Fidel Castro, Kuuban ex-presidentti, 13.8.1926Herbert Ross, elo­kuvaohjaaja, 13.5.1927Kathleen Battle, oopperalaulaja, 13.8.1948Max Weinberg, Conan O´Brien -muusikko, 13.4.1951Frances Conroy, Mullan alla -sarjan Ruth Fisher, 13.11.1953Kate Walsh, Grayn anatomian Addison Montgomery, 13.10.1967Bernie Williams, baseballtähti, 13.9.1968Summer Sanders, olympiauimari, 13.10.1972Neil Hopkins, True Bloodin Claude Crane, 13.5.1977

8

Raha houkutteleetaian murtoon

Rahapelaaja ei muuta toivo kuin onnea puolelleen. Silti ihmiset pelaavat perinteisenä epäonnen päivänä kahta enemmän, ja tuuriaan kokeilee myös moni, joka ei muuten pistä rahojaan likoon. He näyttävät uskovan, että paha päivä tuokin onnea.

Pelaamiseen perjantaina 13. päivä liittyy myös erityisiä rituaa­leja, kuten samojen numeroiden käyttö tai sama pelipaikka. "Päivä joka voi muuttaa kaiken", luonnehti eräs pelaaja ranskalaisantropologin Dominique Desjeux'n tutkimuksessa.

Pelaajat harjoittavat eräänlaista henkistä alke­miaa, selittää antropologi. Jo ammoisista ajoista ihmiset ovat yrittäneet vaikuttaa kohtaloon käänteisrituaalilla, joka pyöräyttää pahan hyväksi. Maagin tavoin pelaaja käyttää perjantain pahaenteisiä voimia manatakseen itselleen onnen ja rahat.

9 + 10

Vanha kansa viis veisasi

Perjantaina ei pidä avioitua, synnyttää, korjata satoa eikä lähteä matkalle. Vieraita ei ikinä pidä kutsua 13:a, ja pöytään pitää istuutua yhtä aikaa, ettei kenellekään lankea epäonnen vuoro. Näin opasti englanninkielinen maailma 1700–1800-luvulla.

Suomessa on ollut toinen meno. Täällä väki ei ole noteerannut sen enempää perjantaita kuin 13:a, tietää folkloristi Kaarina Koski Helsingin yliopistosta. Ne ovat modernia lainaa, joka kulkeutui lännestä suurten kaupunkien välityksellä.

Kansanuskossa maagisille toimille otollinen päivä on ollut torstai, ja rajoituksia on annettu vain sunnuntaille, jolloin kuului pidättäytyä työnteosta.

Numeroista tärkeitä olivat pyhän kolminaisuuden kolmonen ja sen monikerta yhdeksän. Magian­ harjoittajan kannatti nimittäin tehdä tai toistaa taikoja tietty määrä ja siten varmistaa, että kaikki meni oikein lopputulosta ajatellen. Myös seitsemän oli arvossaan, sillä sitä pirun sanottiin pelkäävän.

Kavahdatko sinä?

Vuonna 2010 valmistuneen eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat Euroopan vähiten taikauskoista väkeä, mutta umpirealisteiksi ei meitäkään voi kuvata. Peräti 21 prosenttia ilmoitti uskovansa, että jotkin numerot voivat tuottaa onnea.

Epäonnen luvuista ei löydy virallista tutkimusta, joten kysyimme Tiede.fi-sivuston lukijoilta, aiheuttaako 13 värinöitä. Yli 1 500 vastaajasta vain kolme prosenttia piti 13:a varsinaisena epäonnen numerona, mutta 38 prosenttia sanoi kuitenkin panevansa merkille asian tai tilanteen, joka on järjestysnumeroltaan kolmastoista – vaikka samalla hymähtääkin itselleen.

Toisessa gallupissa utelimme 13. päiväksi osuvan perjantain pelkoa. Yhdeksän prosenttia tunnusti vähän pelkäävänsä huonoa onnea, kun perjantai sattuu 13. päiväksi. Vastaajia oli lähes 900.

Maailmanlaajuisesti noin 60 miljoonan ihmisen arvioidaan kammoavan pahan onnen perjantaita.

11

Epäonnen pelko kohtaa lentopelon

Numeron 13 pelko näkyy siinä, ettei numeroa 13 näy – varsinkaan Yhdysvalloissa. Hotelleista puuttuu 13. kerros, sairaaloista huone 13, lentokoneista 13. istuinrivi. Joistakin lentokoneista puuttuu myös rivi 17, sillä se on epäonnen luku Italiassa ja Brasiliassa.

Palveluntarjoajat perustelevat käytäntöä sillä, etteivät ne tahdo asiakkaidensa tuntevan oloaan epämukavaksi. Se on viisasta.

Vuonna 2007 belgialainen Brussels Airlines joutui luopumaan uudesta logostaan asiakkaidensa vaatimuksesta. Näitä kiusasi B-kirjain, joka koostui 13 pisteestä. Tunnukseen maalattiin 14. piste. Ainakaan lentobisneksessä numerokammon kanssa ei ole leikkimistä.

Tämän tietävät lentoyrittäjät myös Britan­niassa. Siellä on aika ajoin havaittu, että varaukset vähenevät noin neljäsosan edellisistä päivistä, kun koittaa perjantai 13. päivä. Suomen Finnairilla lovea lentokoneiden täyttöasteissa ei näy.

Usko epäonneen rajoittaa muutakin kuin matkustelua. Herkimmät eivät sovi tärkeitä tapaamisiakaan 13. päivän perjantaille. Sitä välttelevät myös häitään suunnittelevat.

Meillä taas ei ole eroa perjantain ja perjantain välillä. Vaikka esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä vihitään pahan onnen perjantaina vain muutama pari, taikausko ei saa pisteitä. Perjantai ei ylipäätään ole suosittu vihkipäivä – kuten ei mikään mukaan arkipäivä.

Toisin on siviilipuolella. Helsingin maistraatissa perjantain vihkiajat tuppaavat täyttymään kuukausia aikaisemmin, oli päivä 13. tai ei.

12

Foobikkoja päättäjissä

"Ainoa asia, jota meidän pitää pelätä, on pelko itse", lausui virkaanastujaispuheessaan vuonna 1933 Yhdysvaltain 32. presidentti Franklin Delano­ Roosevelt, joka luotsasi maan läpi suuren laman ja toisen maailmansodan. Puheistaan ja teoistaan huolimatta Roosevelt ei ollut pelkoa vailla. Elämäkerturinsa John Guntherin mukaan FDR kärsi niin numero- kuin perjantaifobiasta. Perjantaille, joka osui 13. päivään, ei koskaan sovittu tärkeitä matkoja, ja aina kun päivällisvieraita sattui olemaan 13, presidentti täydensi seuruetta sihteerillään.

Numero 13 oli kauhistus myös Rooseveltin edeltäjälle Herbert Hooverille, joka tunnetaan suurena Suomen ystävänä ja talvisodan ruoka-avun junailijana. Muista nimekkäistä muistetaan numerokammoisina autotehtailija John Ford ja Ranskan keisari Napoleon.

14

Taikausko vahvistaa itse itseään

Pahat aavistukset, joita perjantaiksi osuva 13. päivä herättää, ovat samanlaista taikauskoa kuin mikä tahansa muu taikausko, kuittaa psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

Joku kammoaa tietä ylittävää mustaa kissaa, toinen tiettyä perjantaipäivää. Kumpaakin taitaa vaivata myös yhteenkytkemisharha.

– Uskomus, että tässä päivässä on jotain erikoista, on ikään kuin odottamassa. Jos jotain ikävää sitten tapahtuu, ihminen arvelee, että päivällä ja tapahtuneella on jokin yhteys, ja uskomus vahvistuu, Karlsson luonnehtii. Taikauskoiselta jäävät huomaamatta lukuisat kerrat, kun pahaenteisenä päivänä ei satukaan mitään ikävää.

Huonoin tapa kohdata pahaksi uumoiltu päivä on vältellä kaikkea siltä varalta, ettei mitään kauheaa suin surmin pääsisi sattumaan. – Se ylläpitää pelkoa, Karlsson sanoo.

Pahan onnen perjantain pelkoa voi lievittää samoin kuin mitä tahansa pelkoa.

– Pitäisi tehdä asioita, joita muutenkin tekisi, ja oppia huomaamaan, ettei kukaan kuolekaan eikä mitään muutakaan pahaa tapahdu. 

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018