Ensi perjantaina useat meistä panevat merkille, että on 13. päivä. Jotkut aavistelevat ikävyyksiä. Syyttä suotta. Mikään ei tue epäonnen uskomusta. Se on urbaani legenda.

Ensi perjantaina useat meistä panevat merkille, että on 13. päivä. Jotkut aavistelevat ikävyyksiä. Syyttä suotta. Mikään ei tue epäonnen uskomusta. Se on urbaani legenda.

Teksti: Tiede-työryhmä

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

1

13. päivä osuu useimmiten perjantaiksi

Perjantai ja 13. päivä tulee eteemme ainakin kerran vuodessa, sillä jokaiseen kalenterivuoteen sisältyy vähintään yksi ja enintään kolme kuukauden 13. päivää, joka on perjantai. Keskimäärin se koittaa seitsemän kuukauden välein, mutta nyt kun on ollut kolmen osuman supervuosi, väliä on jäänyt vain kolme kuukautta. Seuraavaan vierähtääkin sitten 14.

Kalenterimme toistuu täsmälleen samanlaisena 400 vuoden jaksoissa. Jokaisessa niistä on yhtä paljon kaikkia viikonpäiviä, mutta ne jakautuvat hieman epätasaisesti eri kuukaudenpäiville. Mikään muu viikonpäivä ei ole yhtä useasti 13. päivä kuin perjantai. Niitä on neljässä vuosisadassa 688. Sunnuntaihin ja keskiviikkoon päivä osuu kerran vähemmän, maanantaihin ja tiistaihin 685 kertaa ja torstaihin ja lauantaihin 684 kertaa.

Perjantain etumatkasta saamme syyttää nimetöntä babylonialaista pappia, joka 5 000 vuotta sitten pyöräytti käyntiin viikon ajanjakson, sanoo Suomen Herra Almanakka Heikki Oja, tähtitieteen dosentti, joka johtaa Helsingin yliopiston Almanakkatoimistoa. Jos pappi olisi aloittanut viikkojen laskennan jonakin muuna vuonna, kuun vaiheet olisivat sattuneet eri päiville ja 13. päivä voisi olla useimmin esimerkiksi sunnuntaina tai tiistaina.

Sen verran pappia pitää kuitenkin armahtaa, ettei häntä sovi syyttää viikonpäivien nimistä eikä kuukaudenpäivien numeroinnista. Päivät saivat nimensä vasta 40-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja juokseva numerointi otettiin käyttöön vielä myöhemmin, 1000-luvun puolivälissä.

2

Pelti kolisee maanantaina

Vahinko ei tule kello kaulassa eikä ainakaan perjantaina 13. päivä. Tähän päätyivät liikennepsykologit Heikki Summala ja Igor Radun, jotka analysoivat Suomen onnettomuustilastot vuosilta 1989–2002. Epäonnen perjantaina ei sattunut yhtään enempää onnettomuuksia tai kuolonkolareita kuin muina perjantaipäivinä, joina liikenne oli samanlaista. Tuloksen julkaisi BMC Public Health.

Yhtäpitävää näyttöä on Ruotsista, missä asiaa ovat selvitelleet maan pelastuslaitos ja vakuutusyhtiö Trygg-Hansa. Kumpikaan ei löytänyt tukea epäonnen päivälle. Vahinkoilmoitusten perusteella perjantai 13. on itse asiassa onnekas: silloin sattuu seitsemän prosenttia vähemmän kaikenlaisia onnettomuuksia kuin muina perjantaina. Viiden viime vuoden ja kahden miljoonan tieliikennevahingon tilastot paljastavat, että pelti kolisee erityisesti maanantaisin.

Tapaturmista vastaavanlaisia tutkimuksia ei löytynyt, mutta niitä sattuu Suomessa enemmän – noin miljoona vuodessa – kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ehkä siksi viranomaiset muistuttavat niistä osuvasti: valtakunnallista tapaturmapäivää vietetään joka vuosi perjantaina 13. päivä. Tänä vuonna, kun päiviä oli tarjolla useita, valinta osui huhtikuun perjantaihin.

3

media rummutti muotiin

Maailman pahamaineisimmaksi sanottu päivä on itse asiassa kahden eri uskomuksen liitos. Siinä yhdistyvät häijy numero 13 ja häijy viikonpäivä perjantai.

Kukaan ei edes yritä väittää tietävänsä varmasti, milloin ja miksi 13 sai ikävän maineensa. Kristikunta löytää alkupisteen viimeisestä ehtoollisesta, jonka 13. vieras, Juudas Iskariot, kavalsi opettajansa Jeesuksen.

Folkloristi ja fobiaterapeutti Donald Dossey hakee juuret lähempää, viikinkien mytologiasta.

Tarinan mukaan ylijumala Odin oli kutsunut 12 ystäväänsä illallisille Valhallaan. Kutsumatta pitoihin ilmaantui pahansuopa Loke, ja syntyneessä rähinässä ilonjumala Balder sai surmansa. Koko Valhalla murehti, ja pohjanmiehet alkoivat pitää 13:a epäonnen lukuna.

Yhtä lailla arvailua on perjantain pahuus. Kristillisessä perinteessä siihen kytkeytyy Jeesuksen ristiinnaulinta. Se tapahtui perjantaina, joka oli antiikin Roomassa kuolemantuomioiden täytäntöönpanopäivä. Hyvällä mielikuvituksella myös Eevan ja Aadamin omenansyönti, Kainin veljenmurha, vedenpaisumus, Babylonin kieltensekaannus ja kuningas Salomon temppelin tuho on sijoitettu perjantaihin.

Milloin kaksi epäonnen uskomusta kohtasivat, on sekin hämärän peitossa. Monet kääntävät katseensa 700 vuoden takaiseen Ranskaan, missä kuuluisimmat ristiritarit, temppeliherrat, vangittiin perjantaina 13.10.1307. Operaatio, jonka toteutti ritareiden omaisuutta havitellut kuningas Filip IV, koitui veljeskunnan tuhoksi.

Uusin tulkinta, jota ajaa yhdysvaltalainen Natha­niel Lachenmeyer, tuo kytköksen lähihisto­riaan. Globaali perjantain pelko syntyi vasta 1907, kun Lachenmeyerin maanmies Thomas Lawson julkaisi romaaninsa Friday the Thirteenth. Kertomus, jossa häikäilemätön meklari junailee pörssiin paniikin, myi hyvin, ja media innostui rummuttamaan 13. päivän pahanilkisyyttä. Taikausko, jota ei ollut olemassakaan, sai siivet ja iskostui ihmisten mieleen.

4

Ihan hyvä pörssipäivä

Joidenkin arvioiden mukaan perjantai 13. päivä aiheuttaa Yhdysvaltain taloudelle lähes miljardin dollarin tappiot, kun kauppa ei käy. Pahan onnen pelossa foobikot peruvat työpalaverinsa sekä välttelevät ostopäätöksiä ja matkustelua. Luvuissa lienee totta jokin osa, mutta täysin riippumattomista lähteistä vastaavia tappioarvioita ei löydy. Miljardimenetyksistä pitävät meteliä tahot, jotka tekevät bisnestä tarjoamalla terapiaa pelokkaille.

Suomessa ollaan maltillisempia. Kaupan iso toimija Kesko ei ole havainnut myynnin hiljenevän millään toimialoistaan. Joillakin niistä asiaa on oikein tutkittu, joillakin tieto pohjautuu näppituntumaan.

Erityisen sitkeän myytin mukaan 13. päivälle osuvat perjantait ovat pahoja päiviä pörssissä, mutta se ei pidä paikkaansa. Tosin riskilainamarkkinoiden romahdus 1989 käynnistyi perjantaina 13.10., mutta koko maailman syvään lamaan syössyt suuri romahdus 24.10.1929 tapahtui torstaina.

Tilastojenkaan mukaan pelko ei kursseja paina. Useat akateemiset tutkimukset osoittavat, että keskimäärin perjantai 13. päivä on tuotoltaan hitusen parempi kuin mikä tahansa muu perjantai.

5

Hirveät nimet fobioilla

Numeron 13 pelkoa kutsutaan triskaidekapho­biaksi, joka juontuu kreikasta. Triskaideka merkitsee kolmeatoista: treis ´kolme´ + kai ´ja´ + deka ´kymmenen´. Phobia taas tulee sanasta phóbos ´pelko´. Termi löytyy muun muassa yhdysvaltalaisen psykoanalyysipioneerin Isador Coriatin teoksesta Abnormal psychology vuodelta 1910.

Perjantain 13. pelosta puolestaan käytetään nimihirviöitä paraskevidekatriaphobia ja frigga­triskaidekaphobia.

Paraskeué merkitsee valmistamista eli Uuden testamentin kreikassa sapatin valmistuspäivää eli perjantaita. Myös frigga tarkoittaa perjantaita. Germaanisissa kielissä, kuten englannissa, hollannissa, saksassa ja ruotsissa, perjantaita tarkoittava sana juontuu muinaisskandinaviasta, tarkemmin sanottuna jumalatar Frejasta tai Friggistä, jota palvottiin juuri perjantaina. Suomen perjantai on samaa juurta.

6

Tiistai johtaa katastrofitilastoa

Jos perjantai 13. olisi maineensa veroinen, pitäisi tunnetun historian pahimpia onnettomuuksia löytyä kyseiseltä päivältä.Kävimme läpi katastrofitilastoja, eikä valitun otoksen kärkikymmenikköihin osunutyhtään 13. päivän perjantaita.

LuonnonmullistuksiaMaa järisi Shaanxissa Kiinassa torstaina 23.1.1556Suuri hurrikaani riehui Karibianmerellä tiistaina 10.10.1780Tulivuori Tambora purkautui Indonesiassa maanantaina 10.4.1815Raemyrsky koetteli Moradabadia Intiassa torstaina 30.8.1888Asteroidi iskeytyi Tunguskaan Siperiassa tiistaina 30.6.1908Keltainenjoki tulvi Kiinassa keskiviikkona 19.8.1931Sykloni Bhola iski Bangladeshiin torstaina 12.11.1970Taifuuni Nina iski Kiinaan lauantaina 2.8.1975Maa vyöryi Vargasissa Venezuelassa tiistaina 14.12.1999Tsunami hyökyi Intian valtamereltä tiistaina 26.12.2004

Onnettomuuksia SuomessaHöyrylaiva Kuru kaatui Näsijärvellä lauantaina 7.9.1929Talvisota syttyi torstaina 30.11.1939Junat törmäsivät Turengissa lauantaina 12.3.1940Jatkosota syttyi keskiviikkona 25.6.1941Matkustajakone syöksyi maahan Koivulahdella tiistaina 3.1.1961Vanhainkoti paloi Lapinlahdella perjantaina 22.4.1966Patruunatehdas räjähti Lapualla tiistaina 13.4.1976Panttivankidraama päättyi räjähdykseen Mikkelissä lauantaina 9.8.1986Linja-auto ja rekka-auto törmäsivät Konginkankaalla perjantaina 19.3.2004Opiskelija ampui kahdeksan ihmistä ja itsensä Jokelan koulukeskuksessa keskiviikkona 7.11.2007

7

Ei huono syntymäpäivä

Sarjakuvataiteilija Petri Hiltusella on vain hyvää sanottavaa saapumisestaan maailmaan perjantaina 13. päivänä lokakuuta 1967.

– Päivämäärä on seurannut minua läpi elämäni. Kun olin nuori mies ja piirtelin kauhusarjakuvia, monissa haastatteluissa korostettiin sitä, että olen kauhupiirtäjä ja syntynyt perjantaina 13. päivä, Hiltunen muistaa.

Onnihan se vain tuntuu potkineen miestä, on tullut pokattua Sarjakuvaseuran Puupää-palkintokin.

– Minulle 13 on onnenluku. Joka kerta kun lot­toan, laitan sen ehdottomasti.

Perjantailapsia hekinJukka Malmivaara, piispa, 13.10.1916Martti Tiuri, tekniikan tohtori, professori, 13.11.1925Pentti Salmi, urheiluselostaja, 13.1.1928Matti Rossi, kirjailija, 13.4.1934Kyösti Pekonen, valtio-opin professori, 13.6.1947Jarmo Kortelainen, maantieteen professori, 13.6.1958Ulla Anttila, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön toiminnanjohtaja, 13.12.1963Hannu Lintu, kapellimestari, 13.10.1967Mika Halvari, kuulan suomenennätysmies, 13.2.1970Hanna-Riikka Siitonen, muusikko, 13.11.1970Mika Ahola, enduropyöräilyn maailmanmestari, 13.12.1974Lennart Petrell, jääkiekkoilija, 13.4.1984

Nimekkäitä ulkomailtaButch Cassidy, pankkiryöstäjä, 13.4.1866Georges Simenon, dekkarikirjailija, 13.2.1903Don Adams, salainen agentti 86 Maxwell Smart, 13.4.1923Fidel Castro, Kuuban ex-presidentti, 13.8.1926Herbert Ross, elo­kuvaohjaaja, 13.5.1927Kathleen Battle, oopperalaulaja, 13.8.1948Max Weinberg, Conan O´Brien -muusikko, 13.4.1951Frances Conroy, Mullan alla -sarjan Ruth Fisher, 13.11.1953Kate Walsh, Grayn anatomian Addison Montgomery, 13.10.1967Bernie Williams, baseballtähti, 13.9.1968Summer Sanders, olympiauimari, 13.10.1972Neil Hopkins, True Bloodin Claude Crane, 13.5.1977

8

Raha houkutteleetaian murtoon

Rahapelaaja ei muuta toivo kuin onnea puolelleen. Silti ihmiset pelaavat perinteisenä epäonnen päivänä kahta enemmän, ja tuuriaan kokeilee myös moni, joka ei muuten pistä rahojaan likoon. He näyttävät uskovan, että paha päivä tuokin onnea.

Pelaamiseen perjantaina 13. päivä liittyy myös erityisiä rituaa­leja, kuten samojen numeroiden käyttö tai sama pelipaikka. "Päivä joka voi muuttaa kaiken", luonnehti eräs pelaaja ranskalaisantropologin Dominique Desjeux'n tutkimuksessa.

Pelaajat harjoittavat eräänlaista henkistä alke­miaa, selittää antropologi. Jo ammoisista ajoista ihmiset ovat yrittäneet vaikuttaa kohtaloon käänteisrituaalilla, joka pyöräyttää pahan hyväksi. Maagin tavoin pelaaja käyttää perjantain pahaenteisiä voimia manatakseen itselleen onnen ja rahat.

9 + 10

Vanha kansa viis veisasi

Perjantaina ei pidä avioitua, synnyttää, korjata satoa eikä lähteä matkalle. Vieraita ei ikinä pidä kutsua 13:a, ja pöytään pitää istuutua yhtä aikaa, ettei kenellekään lankea epäonnen vuoro. Näin opasti englanninkielinen maailma 1700–1800-luvulla.

Suomessa on ollut toinen meno. Täällä väki ei ole noteerannut sen enempää perjantaita kuin 13:a, tietää folkloristi Kaarina Koski Helsingin yliopistosta. Ne ovat modernia lainaa, joka kulkeutui lännestä suurten kaupunkien välityksellä.

Kansanuskossa maagisille toimille otollinen päivä on ollut torstai, ja rajoituksia on annettu vain sunnuntaille, jolloin kuului pidättäytyä työnteosta.

Numeroista tärkeitä olivat pyhän kolminaisuuden kolmonen ja sen monikerta yhdeksän. Magian­ harjoittajan kannatti nimittäin tehdä tai toistaa taikoja tietty määrä ja siten varmistaa, että kaikki meni oikein lopputulosta ajatellen. Myös seitsemän oli arvossaan, sillä sitä pirun sanottiin pelkäävän.

Kavahdatko sinä?

Vuonna 2010 valmistuneen eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat Euroopan vähiten taikauskoista väkeä, mutta umpirealisteiksi ei meitäkään voi kuvata. Peräti 21 prosenttia ilmoitti uskovansa, että jotkin numerot voivat tuottaa onnea.

Epäonnen luvuista ei löydy virallista tutkimusta, joten kysyimme Tiede.fi-sivuston lukijoilta, aiheuttaako 13 värinöitä. Yli 1 500 vastaajasta vain kolme prosenttia piti 13:a varsinaisena epäonnen numerona, mutta 38 prosenttia sanoi kuitenkin panevansa merkille asian tai tilanteen, joka on järjestysnumeroltaan kolmastoista – vaikka samalla hymähtääkin itselleen.

Toisessa gallupissa utelimme 13. päiväksi osuvan perjantain pelkoa. Yhdeksän prosenttia tunnusti vähän pelkäävänsä huonoa onnea, kun perjantai sattuu 13. päiväksi. Vastaajia oli lähes 900.

Maailmanlaajuisesti noin 60 miljoonan ihmisen arvioidaan kammoavan pahan onnen perjantaita.

11

Epäonnen pelko kohtaa lentopelon

Numeron 13 pelko näkyy siinä, ettei numeroa 13 näy – varsinkaan Yhdysvalloissa. Hotelleista puuttuu 13. kerros, sairaaloista huone 13, lentokoneista 13. istuinrivi. Joistakin lentokoneista puuttuu myös rivi 17, sillä se on epäonnen luku Italiassa ja Brasiliassa.

Palveluntarjoajat perustelevat käytäntöä sillä, etteivät ne tahdo asiakkaidensa tuntevan oloaan epämukavaksi. Se on viisasta.

Vuonna 2007 belgialainen Brussels Airlines joutui luopumaan uudesta logostaan asiakkaidensa vaatimuksesta. Näitä kiusasi B-kirjain, joka koostui 13 pisteestä. Tunnukseen maalattiin 14. piste. Ainakaan lentobisneksessä numerokammon kanssa ei ole leikkimistä.

Tämän tietävät lentoyrittäjät myös Britan­niassa. Siellä on aika ajoin havaittu, että varaukset vähenevät noin neljäsosan edellisistä päivistä, kun koittaa perjantai 13. päivä. Suomen Finnairilla lovea lentokoneiden täyttöasteissa ei näy.

Usko epäonneen rajoittaa muutakin kuin matkustelua. Herkimmät eivät sovi tärkeitä tapaamisiakaan 13. päivän perjantaille. Sitä välttelevät myös häitään suunnittelevat.

Meillä taas ei ole eroa perjantain ja perjantain välillä. Vaikka esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä vihitään pahan onnen perjantaina vain muutama pari, taikausko ei saa pisteitä. Perjantai ei ylipäätään ole suosittu vihkipäivä – kuten ei mikään mukaan arkipäivä.

Toisin on siviilipuolella. Helsingin maistraatissa perjantain vihkiajat tuppaavat täyttymään kuukausia aikaisemmin, oli päivä 13. tai ei.

12

Foobikkoja päättäjissä

"Ainoa asia, jota meidän pitää pelätä, on pelko itse", lausui virkaanastujaispuheessaan vuonna 1933 Yhdysvaltain 32. presidentti Franklin Delano­ Roosevelt, joka luotsasi maan läpi suuren laman ja toisen maailmansodan. Puheistaan ja teoistaan huolimatta Roosevelt ei ollut pelkoa vailla. Elämäkerturinsa John Guntherin mukaan FDR kärsi niin numero- kuin perjantaifobiasta. Perjantaille, joka osui 13. päivään, ei koskaan sovittu tärkeitä matkoja, ja aina kun päivällisvieraita sattui olemaan 13, presidentti täydensi seuruetta sihteerillään.

Numero 13 oli kauhistus myös Rooseveltin edeltäjälle Herbert Hooverille, joka tunnetaan suurena Suomen ystävänä ja talvisodan ruoka-avun junailijana. Muista nimekkäistä muistetaan numerokammoisina autotehtailija John Ford ja Ranskan keisari Napoleon.

14

Taikausko vahvistaa itse itseään

Pahat aavistukset, joita perjantaiksi osuva 13. päivä herättää, ovat samanlaista taikauskoa kuin mikä tahansa muu taikausko, kuittaa psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

Joku kammoaa tietä ylittävää mustaa kissaa, toinen tiettyä perjantaipäivää. Kumpaakin taitaa vaivata myös yhteenkytkemisharha.

– Uskomus, että tässä päivässä on jotain erikoista, on ikään kuin odottamassa. Jos jotain ikävää sitten tapahtuu, ihminen arvelee, että päivällä ja tapahtuneella on jokin yhteys, ja uskomus vahvistuu, Karlsson luonnehtii. Taikauskoiselta jäävät huomaamatta lukuisat kerrat, kun pahaenteisenä päivänä ei satukaan mitään ikävää.

Huonoin tapa kohdata pahaksi uumoiltu päivä on vältellä kaikkea siltä varalta, ettei mitään kauheaa suin surmin pääsisi sattumaan. – Se ylläpitää pelkoa, Karlsson sanoo.

Pahan onnen perjantain pelkoa voi lievittää samoin kuin mitä tahansa pelkoa.

– Pitäisi tehdä asioita, joita muutenkin tekisi, ja oppia huomaamaan, ettei kukaan kuolekaan eikä mitään muutakaan pahaa tapahdu. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.