Onnellisuus on kuin toivottu tauti, mutta mistä sen voi itseensä tartuttaa? Selvitimme, mitä tiede sanoo onnen elementeistä.

Kaikki uskovat tietävänsä, mitä onni on, mutta kukaan ei osaa sitä yksiselitteisesti määritellä – ei, vaikka onnellisuuden olemusta on puntaroitu antiikin Sokrateesta lähtien. Tutkijat ovat kuitenkin kyenneet selvittämään, millaisista aineksista onni koostuu. Tulosten valossa näyttää siltä, että useimmat meistä etsivät sitä aivan vääristä lähteistä.

1 Onni on vauras kotimaa?

– Hipit olivat oikeassa, julisti Warwickin yliopiston taloustieteen professori Andrew Oswald taannoin yleisöluennollaan. – Talouskasvu ei korreloi onnellisuuden kanssa.

Rikkaiden valtioiden asukkaat ovat keskimäärin onnellisempia kuin köyhien, mutta kun tietty vauraus – vajaa viidennes Suomen nykyisestä bruttokansantuotteesta – on saavutettu, kansalaisten onnellisuus ei enää lisäänny. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kansalaisista yli 99 prosenttia elää nyt yltäkylläisemmin kuin yksikään edeltänyt sukupolvi, mutta subjektiivinen onnellisuus on vuosikymmeniä sinnitellyt suurin piirtein samoissa lukemissa.

Kun kansan perustarpeet on täytetty, valtion ei ole mitään järkeä rikastua enempää, Andrew Oswald päättelee.

2 Oikea sukupuoli?

Nykynaiset ovat onnettomampia kuin nykymiehet, kun tilanne 1970-luvulla oli päinvastoin, väittävät Pennsylvanian yliopiston tutkijat Betsey Stevenson ja Justin Wolfers. Myös Anke Plagnol Cambridgen yliopistosta on kollegoineen pannut merkille, että naisista tulee vuosien mittaan miehiä onnettomampia. Tämä johtuu Plagnolin mukaan siitä, että naiset eivät onnistu tavoitteissaan niin hyvin kuin miehet. Tilastollinen ikä, jossa miehet ohittavat naisten onnellisuuden, on 48 vuotta.

3 Onnelliset aivot?

Wisconsin-Madisonin ylipiston psykologian professori Richard Davidson on havainnut, että myös otsalohkojen, erityisesti käyttäytymistä ja motivaatiota hoitavien etuotsalohkojen, vilkkaudella on yhteys onnellisuuteen. Kun vasen etuotsalohko työskentelee kiivaammin kuin oikea, ihminen on yleensä onnellinen ja innostunut. Jos taas oikea on selvästi aktiivisempi, ihminen on todennäköisesti onneton tai ahdistunut. Otsalohkojen tyypillinen työnjako näkyy jo lapsilla.

4 Huippukokemukset?

Syvin nautinto ja tyydytys vaativat ponnistelua, opastavat positiivisen psykologian uranuurtaja, Pennsylvanian yliopiston professori Martin Seligman, ja niin sanottujen flow-kokemusten spesialisti, Kalifornian Drucker-instituutin professori Mihály Csíkszentmihályi.

”Vuorikiipeilijä saattaa olla paleltumaisillaan, äärimmäisen uupunut, putoamaisillaan pohjattomaan halkeamaan, mutta hän ei haluaisi olla muualla. Cocktailin siemailu palmun alla turkoosin meren äärellä on mukavaa, mutta sitä ei voi verrata riemuun, jota kiipeilijä tuntee hyytävän kylmällä vuorenhuipulla”, Csíkszentmihályi kuvaa kirjassaan The Call of the Extreme.

Professorin mukaan huippukokemuksia ei kuitenkaan tarvitse hakea äärioloista. Täydellinen keskittyminen mihin tahansa haasteeseen voi synnyttää uppoutumisen lumon, joka tuottaa niin suurta tyydytystä, että aika pysähtyy ja ihminen unohtaa jopa itsensä.

5 Hyvä terveys?

Terveydentila korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa: kipeänä on vaikea olla onnellinen, masentuneena suorastaan mahdotonta. Kyse on kuitenkin ihmisen omasta arviosta, sillä objektiivinen terveydentila ei ole käytännössä lainkaan sidoksissa onnellisuuteen.

Hyvässä lykyssä terveys ja onni synnyttävät myönteisen kierteen. Rotterdamin Erasmus-yliopiston Ruut Veenhoven sanoo, että onnellisuus edistää terveyttä ja pidentää ikää yhtä paljon kuin tupakointi tuhoaa ja lyhentää.

Onni on terveellistä ilmeisesti siksi, ettei stressi pääse rapauttamaan immuunijärjestelmää.  Winsconsinin yliopiston 10 000 ihmisen seurantatutkimuksessa on käynyt ilmi, että onnellisimmat hallitsevat kielteisiä tunteitaan paljon keskimääräistä paremmin ja että iltaisin heidän elimistössään on vähiten stressihormoni kortisolia.

6 Pullea lompakko?

Raha tekee onnellisemmaksi, jos se nostaa köyhyydestä keskiluokkaan, sanoo bestselleriksi nousseen Stumbling on Happiness -kirjan kirjoittaja, psykologi Daniel Gilbert Harvardin yliopistosta. Sitten tulee stoppi. Ero viidentuhannen ja viidenkymmenentuhannen vuosituloissa on dramaattinen, mutta muutos viidestäkymmenestätuhannesta miljoonaan ei juuri vaikuta onnellisuuteen.

Psykologit selittävät vaurauden ja onnellisuuden hämmästyttävän löyhää yhteyttä muun muassa sillä, että ihminen vertaa jatkuvasti omaa tilannettaan muiden tilanteeseen. Kaikki on siis suhteellista: miljonäärikin tuntee itsensä surkeaksi miljardöörien seurassa.

Tutkijat puhuvat myös ”hedonismin oravanpyörästä”, joka saa meidät nopeasti tottumaan hyviin asioihin ja pitämään niitä itsestään selvinä. Siksi vaadimme aina lisää.

Hedonismin oravanpyörään vauhtia polkee ilmeisesti se, että aivoissamme on erilliset järjestelmät halulle ja pitämiselle.  Haluamiseen kytkeytyvät manteli- ja accumbens-tumake, jotka viestivät dopamiinin välityksellä. Tykkääminen taas syntyy opioidien avustuksella, selittää tutkija Daniel Nettle Newcastlen yliopistosta.

Haluamisessa palkitsevaa on nimenomaan odotus, ei saaminen. Voimme siis hinkua jotakin, joka ei tuotakaan tyydytystä, kuten esimerkiksi rahaa.

7 Iloiset geenit?

Kaksostutkimusten perusteella onnellisuus on osin synnynnäistä. Perimä ikään kuin rajaa vaihteluvälin, jonka sisällä onnellisuutemme muuntelee. Tämän vuoksi niin lottovoittajan kuin halvaantuneen onnellisuus palautuu melko pian lähtötasoonsa.

Minnesotan yliopiston emeritusprofessorin David Lykkenin ja hänen kollegansa Auke Tellegenin tutkimukset osoittavat, että geenit määräävät ihmisen perusonnellisuuden noin 50-prosenttisesti. Samaan tulokseen päätyi äskettäin lähes tuhat kaksosparia seulonut Edinburghin yliopiston professorin Timothy Batesin ryhmä.

Skottien mukaan perimän ja onnellisuuden kytkös selittyy geneettisesti määräytyvillä temperamenttipiirteillä, kuten ulospäinsuuntautuneisuudella, tasapainoisuudella ja tunnollisuudella. Nämä onnelliset ominaisuudet kulkevat yleensä pakettina: jos saat yhden, saat todennäköisesti ne kaikki.

Bates on jopa sitä mieltä, että tietyt piirteet aiheuttavat onnellisuuden. Avoimilla, sosiaa­lisilla ihmisillä, jotka eivät murehdi liikoja, on taipumus onnellisuuteen, hän summaa.

Persoonallisuuteen ja onneen kytkeytyy monta geeniä. Eniten lienee tutkittu mielialaan vaikuttavan serotoniinin kuljettajaproteiinin geeniä. Sillä on kaksi muotoa, lyhyempi ja pidempi, ja ne meistä, joilla on lyhyempi versio, ovat tavallista alttiimpia esimerkiksi neurooseille ja negatiivisille tuntemuksille. Aivokuvauksissa tämä näkyy muun muassa mantelitumakkeessa. Pelokkaiden ihmiskasvojen katselu kiihdyttää lyhyen geenimuodon kantajien tumaketta monin verroin enemmän kuin niiden, joilla on kaksi pitkää kopiota.

8 Nuoruus ja kauneus?

Ruut Veenhovenin mukaan fyysisesti viehättävät nuoret ovat jonkin verran onnellisempia kuin keskivertotoverinsa. Kauneuden ja onnellisuuden sidos ei kuitenkaan ole niin voimakas kuin kaikesta ulkonäkökohkaamisesta voisi päätellä.

Eikä onnea määrää ikäkään. Tosin keski-ikäiset ilmoittautuvat hitusen onnettomammiksi kuin nuoret ja vanhat. Tilastollisesti syvin notkahdus näyttää osuvan 44. ikävuoden tienoille.

Ikäihmiset ovat kuitenkin paljon onnellisempia kuin nuoremmat kuvittelevat. Stanfordin yliopiston professorin Laura Carstensen tulosten mukaan myönteisten tunteiden esiintymistiheys tai voima ei muutu 18. ja 94. ikävuoden välillä. Sen sijaan kielteiset tunteet, kuten mustasukkaisuus, surumielisyys, viha ja ahdistus, harvinaistuvat vuosien karttuessa.

9 Äly ja koulutus?

Jos koulutuksella tarkoitetaan perinteistä, arvosanoihin tähtäävää opetusta, se vaikuttaa onnellisuuteen hyvin vähän. Sen sijaan epävirallinen, koulun ulkopuolella tapahtuva opiskelu voi kasvattaa onnellisuutta hyvinkin paljon, on todennut muun muassa Alex Michalos,  Brittiläisen Kolumbian yliopiston yhteiskuntatieteiden professori.

Älykkyys sen sijaan ei vaikuta onnellisuuteen mitenkään. Kun Erasmus-yliopiston Yowon Choi analysoi asiasta tehtyjä tutkimuksia, hän totesi, etteivät fiksut ihmiset ole yhtään onnellisempia kuin muut.

10 Mieluinen työ?

Työssä käyvä on keskimäärin onnellisempi kuin työtön. Itse asiassa työttömyys on ainoita asioita, joista onnellisuus ei hevin ponnahda takaisin perustasolleen.

Työ on tärkeä osa identiteettiä. Sen kautta luodaan verkostoja ja sosiaalista minäkuvaa, selittävät taloustieteilijät Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja kirjassaan Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi.

Työn vaikutus onnellisuuteen riippuu pitkälti siitä, miten kukin työhönsä suhtautuu ja millaisia tavoitteita itselleen asettaa.  New Yorkin yliopiston liiketalouden professori Amy Wrzesniewski antaa esimerkin tutkimistaan sairaalan laitosapulaisista: ne, joille sairaala on vain työpaikka ja työ pelkkää siivoamista, eivät saa tyydytystä työstään. Sen sijaan ne, jotka katsovat olevansa olennainen osa potilaiden hoitotiimiä, arvostavat työtään ja nauttivat siitä.

Työssä myös itsenäisyyden tunne on tärkeä. Tästä kertoo se, että yksityisyrittäjät ovat keskimäärin onnellisempia kuin palkansaajat, silloinkin, kun heidän tulonsa ovat pienemmät. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa vapauden tunne ja työstä saatu tyydytys vaikuttavat ihmisen onnellisuuteen kuitenkin enemmän  kuin kollektiivisissa kulttuureissa.

11 Puoliso ja perhe?

Naimisissa olevat ovat onnellisempia, terveempiä, pitkäikäisempiä, varakkaampia ja seksuaalisesti aktiivisempia kuin sinkut tai avoliittolaiset, joiden onnellisuus sijoittuu noiden kahden väliin. Avion yhteys onneen voi kuitenkin selittyä sillä, että onnellisten ihmisten on todettu löytävän puolison muita todennäköisemmin.

Entä lapset? Yllättäen jälkikasvulla on tutkimusten mukaan vain pieni vaikutus onnellisuuteen – ja se on negatiivinen. Vanhemmat ovat onnettomimmillaan silloin, kun heidän lapsensa ovat taaperoiässä tai teinejä, tietää Harvardin yliopiston Daniel Gilbert.

Gilbertin mukaan on kuitenkin olennaista, että luulemme lasten tekevän meidät onnellisiksi. Jos ihmiset alkaisivat ajatella, ettei lapsiin uppoava aika, vaiva ja raha maksakaan itseään takaisin onnen tunteina, edessä olisi sukupuutto.

12 Joukko ystäviä?

Onnellisimmat ihmiset ovat seurallisimpia, ja ystävillä on väkevä yhteys onnellisuuteen. Onnellisuus jopa tarttuu ihmisestä toiseen: kun joku tulee onnelliseksi, se vaikuttaa paitsi hänen ystäviinsä myös ystävien ystäviin – ja vielä ystävien ystävien ystäviin. Tartuntana saatu olotilan kohennus voi kestää jopa vuoden ajan, sanovat Harvardin yliopiston Nicholas Christakis ja San Diegon yliopiston James Fowler, jotka löysivät ketjureaktion jo 20 vuotta kestäneestä seurantatutkimuksesta.

13 Avulias mieli?

Tutkimusprofessori Carolyn Schwartz Massachusettsin yliopistosta on tutkinut tuhansia ihmisiä ja huomannut, että ne, jotka auttavat muita, ovat merkittävästi onnellisempia kuin ne, jotka eivät niin tee. Samanlaisia tuloksia on lukuisia.

Neuropsykologit uskovat löytäneensä ilmiölle jopa biokemiallisen selityksen. Esimerkiksi Nature- ja Pnas-lehdessä viime ja toissa vuonna julkaistut tutkimukset kertovat, että hyväntekeväisyys aktivoi aivoissa samoja mielihyvärakenteita kuin sosiaalinen kanssakäyminen ja seksi.

Hyväntekeväisyydestä ja myönteisistä tuntemuksista syntyy toisiaan ruokkiva kierre. Useissa tutkimuksissa on todettu, että onnelliset ovat muita avuliaampia.

14 Usko Jumalaan?

Satojen tutkimusten mukaan uskonto vahvistaa onnellisuutta. Uskonnolliset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä, vähemmän stressaantuneita ja tasapainoisempia kuin ei-uskonnolliset.

Liesbeth Snoep Rotterdamin Erasmus-yliopistosta pani kuitenkin merkille, että useimmat onnellisuutta ja uskontoa ruotineet tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa. Tästä syystä hän kartoitti asiaa erikseen myös Alankomaissa ja Tanskassa. Paljastui, että uskonnollisuuden ja onnellisuuden kytkös ylitti merkitsevyyden rajan vain Yhdysvalloissa.

Snoep arvelee osaselitykseksi muun muassa sitä, että Tanskassa ja Alankomaissa valtio hoitaa sosiaaliturvaa enemmän kuin Yhdysvalloissa, missä se jää monin tavoin kirkkojen kontolle.

Toisaalta hengellisyys ja usko oman elämän merkityksellisyyteen voivat vahvistaa onnellisuutta, vaikka uskonto tai kirkossa käyminen ei niin tekisikään. Näin totesi äskettäin 8–12-vuotiaita lapsia tutkinut Brittiläisen Kolumbian yliopiston ryhmä.

15 Huojuvat palmut?

Aurinko torjuu kaamosmasennusta, mutta onnellisuus ei vaihtele ilmaston mukaan. Huojuvien palmujen alla elämä ei ole sen auvoisempaa kuin kylmässä tai pimeässä. Esimerkiksi me suomalaiset keikumme kaikkien maailmanlaajuisten onnellisuustutkimusten kärkisijoilla.

16 Kohtuus kaikessa?

Liika onnellisuus latistaa. Kielteinen mieliala tekee analyyttisemmäksi, kriittisemmäksi ja innovatiivisemmaksi, on moneen kertaan todennut
onnellisuustutkimuksen pioneeri, Illinoisin yliopiston psykologian emeritusprofessori Ed Diener.

Samaan suuntaan osoittaa myös hiljattain Perspectives on Psychological Science -lehdessä julkaistu liki satatuhatta ihmistä kattanut analyysi. Asteikolla 1–10 kahdeksikon onnellisuustason ihmiset olivat menestyneet elämässään paremmin kuin superonnelliset ysit ja kympit. Kasit myös kouluttautuivat ja ansaitsivat onnellisimpia enemmän.

Jos ihminen on täydellisen onnellinen, hänellä ei ole motivaatiota muuttaa mitään, tutkijat arvelevat.

Anna kielteisten tunteiden tulla

Mikä ennen oli normaalia surua, pitää nykyisin nujertaa. Onnellisuudesta on tullut valtava bisnes, toteavat Ed Diener ja Robert Biswas-Diener tuoreessa kirjassaan Happines: Unlocking the Mysteries of Psychological Wealth. Hyllyt notkuvat onnellisuusoppaita, ja jokin lääkeyritys jossakin kehittää paraikaa lääkettä, joka tekee sinusta onnellisemman.

Kielteiset tunteet ovat kuitenkin tarpeen. Ne eivät kehittyneet turhaan. Ei olisi hyväksi, jos tuntisit olosi onnelliseksi, kun olet pimeällä kujalla yksin yöllä, huomauttaa Daniel Gilbert.

Jos siis joku tarjoaa sinulle pilleriä, joka pitää sinut sataprosenttisen onnellisena, juokse karkuun.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009.

Onnellisuustutkijoiden ohjeita onneen

Vaikka onnellisuudella on geneettinen pohja, noin puolet ihmisten onnellisuuseroista aiheutuu ympäristötekijöistä. Omaa onnellisuuttaan voi siis jokainen virittää. Tässä muutamia ohjeita:

”Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Ne, jotka päivittäin pysähtyvät miettimään jotakin myönteistä asiaa, voivat paremmin kuin muut.”

David Myers, Hope College

”Yritä olla aktiivinen ja sosiaalinen, vaikka vain muutaman ihmisen kanssa. Harjoittele asioita, jotka ovat sinulle emotionaalisesti haastavia. Aseta itsellesi pieniä tavoitteita ja ponnistele niiden saavuttamiseksi. Tutkaile ilonaiheitasi – ne paljastavat, mikä toimii sinun elämässäsi.”

Timothy Bates, Edinburghin yliopisto

”Tunnista omat vahvuutesi ja muokaa elämääsi niin, että käytät niitä enemmän - työssäsi, ihmissuhteissasi, vapaa-aikanasi. Mitä enemmän hyödynnät vahvuuksiasi, sitä enemmän flowta elämässäsi on.”

Martin Seligman, Pennsylvanian yliopisto

”Meidän ei kuulu olla onnellisia kaiken aikaa. Mitä hyötyä olisi kompassista, jonka neula olisi juuttunut kiinni? Onnellisuus on paikka, jossa käydään, ei paikka, jossa asutaan.”

Daniel Gilbert, Harvardin yliopisto

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017