Jos Tunguskan yllä räjähtänyt taivaankappale olisi syöksynyt tänne hieman erilaista rataa, pääkaupunkimme olisi lentänyt taivaan tuuliin.
tänne hieman erilaista rataa, pääkaupunkimme olisi lentänyt taivaan tuuliin.
Yhtäkkiä taivas repesi ja ilma paloi. Valon häivyttyä räjähti. Vielä kahdensadan kilometrin päässä Keman kylässä kaatui ihmisiä ja hevosia. Ikkunat rikkoutuivat. Maa tärisi, ja ilmassa kumisi tykinlaukauksia muistuttavia ääniä.
Aluksi epäiltiin tulivuorta
Nyt tiedämme, että Tunguskan yllä räjähti noin 50-metrinen taivaankappale, mutta tuoreeltaan ilmiötä luultiin tulivuorenpurkaukseksi.
"Berlinissä, Kööpenhaminassa, Königsbergssä ja koko Itämeren rannikolla huomattiin viime yönä pohjoisella taivaalla omituinen keltasenpunainen valaistus, joka muistutti Krakatoan tulivuoren v. 1883 tapahtuneen purkauksen aikana huomattua ilmiötä", kirjoitti Helsingin Sanomat 4. heinäkuuta.
Räjähdyksen aiheuttama valoisuus levisi laajalle Länsi-Eurooppaan, ja yöttömiä öitä jatkui pari viikkoa. Britteinsaarilla näki lukea sisällä ilman valoja. Heidelbergin tähtitornissa valokuvat ylivalottuivat. Tukholmassa kuvattiin ilman lisävalaistusta öisiä maisemia.
|
Löytyikö kraatteri vai ei? Viime vuonna Bolognan yliopiston geologi Luca Gasperini työtovereineen päätteli, että kahdeksan kilometrin päässä räjähdyskeskuksesta sijaitseva Tekojärvi olisi törmäyskraatteri. Järven läpimitta on 500 metriä ja syvyys 50 metriä. |
Ground zero yllätti
Lähellä räjähdyspaikkaa sanomalehdet kertoivat asiasta yksityiskohtiakin. Venäläinen meteoriittitutkija Leonid Kulik luki oudosta ilmiöstä ja innostui järjestämään retkikunnan. Se saapui Tunguskajoelle 1921.
Kulik keräsi silminnäkijöiden kertomuksia. Lähimmät paimentolaiset olivat olleet teltassa 20 kilometrin päässä tapahtumapaikasta. He lensivät ilmaan suojansa mukana, mutta selvisivät säikähdyksellä.
Toiseksi lähinnä ground zeroa olivat 60 kilometrin päässä sijaitsevan Vanovaran kauppa-aseman asukkaat. Heidän kertomustensa perusteella Kulik päätteli, että Tunguskaan oli iskeytynyt taivaankappale. Tutkijat koettivat päästä törmäysalueelle, mutta vaikeakulkuinen maasto esti aikeet.
Kulik palasi retkikuntineen 1927. Vihdoin - lähes 20 vuotta itse tapahtuman jälkeen - tutkijat näkivät Tunguskan räjähdyspaikan.
Heitä odotti yllätys: tuho oli yhä näkyvissä, ja se oli valtava, mutta kraatteria ei ollut missään. Sitä ei löytynyt myöhemminkään, vaikka sitä etsittiin kiihkeästi vuosikymmeniä.
Sitten keksittiin musta aukko
Kraatterin lisäksi tutkijoilta puuttui avaruuden aine. Kun hippuakaan ei löytynyt 40 vuoteen, niin ufo-intoilijat kuin tutkijat inspiroituivat eksoottisiin selityksiin.
Vuonna 1973 - samaan aikaan, kun suurin osa tutkijoista jo kytki Tunguskan tapahtumat kosmiseen iskuun - Texasin yliopiston fyysikot Albert Jackson ja Michael Ryan tarjosivat arvovaltaisessa Nature-lehdessä räjähdyksen selitykseksi pientä mustaa aukkoa. Se olisi lävistänyt maapallon ja sisään tunkeutuessaan aiheuttanut räjähdyksen. Sen jälkeen se olisi matkannut planeettamme läpi lähes suoraa linjaa ja pulpahtanut esiin merestä noin 1 600 kilometriä Nova Scotiasta itään.
Laivojen lokikirjoista ei kuitenkaan löytynyt merkintää geysiristä, jonka takaisin avaruuteen syöksyvä aukko olisi nostattanut. Seuraavana vuonna teoria todettiin mahdottomaksi tästä ja monesta muusta syystä, jotka niin ikään julkaistiin Naturessa.
Paineaalto saatiin mittareihin
Eksotiikka on taakse jäänyttä hupia. Nyt keskitytään pähkäilemään Siperiassa tuhoutuneen taivaankappaleen kokoa ja laatua: komeetta vai asteroidi.
|
Pienehköt vakavin uhka Alle kymmenmetriset ulkoavaruuden kappaleet eivät ilmakehään törmätessään juuri aiheuta vahinkoja. Suuret, yli kolmen kilometrin kappaleet voivat tuhota ihmiskunnan, mutta niiden osuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Lisäksi ne voidaan havaita vuosia etukäteen, joten niiden reittiä ehditään muuttaa ennen h-hetkeä. Vakavin uhka syntyy pienehköistä, 30-300 metrin kokoisista lähiavaruuden kiitäjistä, jotka huomataan vasta viime tipassa. |
Kuin sata Hiroshiman pommia
Paineaallon voimakkuudesta ja kaatuneen metsän pinta-alasta voidaan päätellä räjähdyksessä purkautunut energia. Tästä puolestaan saadaan karkea käsitys taivaankappaleen koosta.
Vielä hiljattain tutkijat arvioivat, että asteroidin halkaisija oli 50-100 metriä ja että räjähdyksessä vapautui energiaa yhtä paljon kuin olisi ollut tuhannessa Hiroshimaan 1945 pudotetussa atomipommissa.
Nyt Helsingin yliopiston asteroiditutkija Karri Muinonen kertoo, että uudet simulaatiot, joissa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon myös törmääjän liike, ovat tarkentaneet arvioi¬ta. Asteroidin halkaisijaksi oletetaan 50 metriä ja painoksi 200 000 tonnia.
Myös räjähdyksen voimasta on upouusi arvio. - Se vastasi hieman yli sataa Hiroshiman pommia. Pienempikin pamaus riitti kaatamaan suuren alan metsää, sillä räjähdyskorkeus on alentunut kymmenestä kilometristä viiteen. Lisäksi Tunguskan metsä on osoittautunut huonokuntoiseksi, Muinonen selittää.
|
Törmääjä |
Todennäköisyys Osumia / ajanjakso |
|
Lähde: Peter Bobrowsky & Hans Rickman (toim.), Comet/asteroid impacts and human society. Springer 2007.
Olisi tuhonnut koko Helsingin
Oli onni onnettomuudessa, että asteroidi hajosi harvaan asutulla seudulla. Räjähdyksessä ei kuollut ihmisiä, ja vain yksi henkilö menehtyi myöhemmin onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Sen sijaan lukuisia eläimiä paloi kuumuuden sytyttämissä metsäpaloissa.
- Jos maapallon pyörimisvaihe olisi poikennut viisi tuntia tai jos asteroidi olisi lentänyt hieman erilaista rataa, se olisi räjähtänyt Suomen taivaalla, samalla leveyspiirillä sijaitsevan Helsingin yllä, Karri Muinonen laskee.
Jos asteroidi olisi pamahtanut keskustan päällä, se olisi hävittänyt kaupungin, ja tamperelaiset ja turkulaiset olisivat saaneet naulata lautoja ikkunoihinsa. - Kyllä, asteroidi olisi tuhonnut Helsingin kokoisen alueen, Muinonen vahvistaa.
Vähältä siis piti. Voimmeko tulevaisuudessakin luottaa hyvään tuuriin? - Uudet simulaatiot kertovat, että Tunguskan kaltaisia räjähdyksiä sattuu aiem¬min arvioitua useammin, ehkä jopa kerran muutamassa sadassa vuodessa. Tämä kasvattaa pienten asteroidien uhkaa, Muinonen vastaa.
Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Lisää Helsinki-skenaariosta:
Heikki Oja, Tulipalloja taivaalla. Ursa 1972.
Kirjasta löytyy hyvä kuvaus siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Tunguskan asteroidi todella olisi räjähtänyt Helsingin yllä.
